Intian keskuspankki nosti hiljattain käänteisen takaisinostokoron 4,5 prosenttiin 4 prosentista ja takaisinostokoron 5,75 prosenttiin 5,5 prosentista. Pankkikorko on säilytetty 6 prosentissa. Määräaikaispankkien käteisvarantosuhde (CRR) on säilytetty 6 prosentissa niiden nettomääräisistä kysyntä- ja määräaikaisista veloista (NDTL).
Toimien tavoitteena oli hillitä inflaatiota hillitsemällä kysyntäpaineita ja vähentämällä lyhytaikaisten korkojen volatiliteettia, RBI:n pääjohtajaa Subbaraoa siteerattiin sanomalla. ”Inflaatiota ohjaavat nyt merkittävästi kysyntäpuolen tekijät”, Subbarao sanoi. ”On välttämätöntä, että jatkamme politiikkavälineidemme normalisointia tasolle, joka vastaa kehittyviä kasvu- ja inflaatioskenaarioita.”
RBI:n rahapoliittisen katsauksen pääkohdat tilikauden FY2010-11 ensimmäiseltä vuosineljännekseltä
Pankkikorko on säilytetty 6 prosentissa.0 % Repokorkoa korotettiin 25 peruspistettä 5,5 %:sta 5,75 %:iin välittömin vaikutuksin Käänteistä repokorkoa korotettiin 50 peruspistettä 4,0 %:sta 4,50 %:iin välittömin vaikutuksin Aikataulun mukaisten pankkien käteisvarantoprosentti (CRR) on säilytetty 6.0 % niiden nettomääräisistä kysyntä- ja määräaikaisista veloista (NDTL) Maaliskuun 2011 WPI-inflaatioennustetta on nostettu 6,0 %:iin 5,5 %:sta BKT:n reaalikasvun perusennustetta vuosille 2010-11 on tarkistettu 8,5 %:iin 8,5 %:sta.M3-luottojen kasvuennuste vuosille 2010-11 on säilytetty 17 %:ssa ja muiden kuin elintarvikealan luottojen kasvuennuste 20 %:ssa. Rahapolitiikan tarkastelu puoliväliriihestä tulee säännöllinen tapahtuma 16. syyskuuta 2010 alkaen. RBI ilmoitti, että vakavaraisuusastetta ei nosteta ja että repokorkoa nostetaan 25 peruspistettä, mutta monet eivät odottaneet 50 peruspisteen korotusta käänteisessä repokorossa.
RBI sanoi, että rahapoliittisten toimien odotetaan:
Maltillistavan inflaatiota hillitsemällä kysyntäpaineita ja inflaatio-odotuksia. Pitää yllä kasvua tukevia rahoitusoloja. Luodaan likviditeettitilanne, joka on sopusoinnussa politiikkatoimien tehokkaamman välittymisen kanssa. Vähentää lyhyiden korkojen volatiliteettia kapeammassa käytävässä.
Korkojen ja inflaation vaikutus:
Millainen vaikutus rahapolitiikalla on talouden eri korkoihin ja millaisia vaikutuksia sillä on inflaatiovauhtiin? RBI ei suoraan kontrolloi näitä korkoja, mutta yleisesti ottaen tiukempi rahapolitiikka johtaa korkeampiin korkoihin.
Miten korot siis vaikuttavat inflaation nousuun ja laskuun? Korkeammat korot vähentävät kuluttajien (yritysten) lainanottovoimaa.Näin ollen kuluttajat kuluttavat vähemmän; kysyntä hidastuu, mikä hillitsee inflaatiota. Inflaatio (WPI,CPI) Rahapolitiikan ja inflaation välinen suhde.
Siten viimeaikaisten politiikkatoimien tavoitteena on hillitä inflaatiotaipumusta koronnostolla.
Taloudelliset peruskäsitteet RBI, rahapolitiikka, korot ja inflaatio,
RBI:
Intian keskuspankin rooli: Rahan tarjonnan ja korkojen sääntelystä vastaa keskuspankki, kuten Intian keskuspankki (Reserve Bank of India) ja Yhdysvaltain keskuspankki (Federal Reserve Board), inflaation hillitsemiseksi ja valuutan vakauttamiseksi.
Sijoittaminen
Intian keskuspankki (Reserve Bank of India) perustettiin 1.4.1935 vuoden 1934 keskuspankkilain (Reserve Bank of India Act, 1934) säännösten mukaisesti.
Preamble
Intian keskuspankin johdanto-osassa kuvataan keskuspankin perustehtäviä seuraavasti: ”…säännellä seteleiden liikkeeseenlaskua ja varantojen pitämistä rahan vakautta turvaamaan Intian rahapoliittinen vakaus ja yleisesti käyttää maan valuutta- ja luottojärjestelmää sen eduksi”.
Monetaaripolitiikka:
Monetaaripolitiikka on yksi tapa, jolla hallitus voi vaikuttaa talouteen. Vaikuttamalla rahan efektiivisiin kustannuksiin keskuspankki voi vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttämän rahan määrään.
Se säätelee rahan tarjontaa sekä luoton kustannuksia ja saatavuutta taloudessa. Se käsittelee sekä liikepankkien luotonanto- että lainakorkoja. Rahapolitiikan tavoitteena on ylläpitää hintavakautta, täystyöllisyyttä ja talouskasvua. Intian keskuspankki (Reserve Bank of India) vastaa rahapolitiikan muotoilusta ja täytäntöönpanosta. Se voi lisätä tai vähentää valuutan tarjontaa sekä korkoa, toteuttaa avomarkkinaoperaatioita, valvoa luotonantoa ja vaihdella varantovelvoitteita.
RBI:n harjoittama rahapolitiikka:
RBI käyttää rahan tarjontaa ohjaamiseen korkoa, OMO-operaatioita, pankkien vakavaraisuusvaatimuksen muutoksia ja valtion velan ensisijaisia sijoituksia. OMO, ensisijaiset sijoitukset ja CRR:n muutokset ovat suosituimpia käytettyjä välineitä.
Korot: Korot mittaavat rahan lainaamisen hintaa. Jos yritys haluaa lainata miljoona rupiaa pankilta, pankki veloittaa tietyn koron, joka yleensä ilmaistaan prosentteina tietylle ajanjaksolle. Jos pankki esimerkiksi lainaisi rahaa yritykselle 5 prosentin vuotuisella korolla, yrityksen olisi maksettava takaisin 1 050 000 rupiaa vuoden lopussa. Yrityksen näkökulmasta tuon 1 000 000 rupian arvo juuri nyt on suurempi kuin 1 050 000 rupian arvo vuoden kuluttua (oletettavasti siksi, että yrityksellä on suunnitelmia rahan suhteen), minkä vuoksi se haluaa lainata sitä. Pankille se merkitsee 5 prosentin tuottoa yhden vuoden sijoitukselle. Korkoja on yleensä kahdenlaisia: vaihtuvia ja kiinteitä. Vaihtuva korko, jota kutsutaan myös säädettäväksi koroksi, liikkuu lainanantajalaitoksen ulkopuolella asetetun koron, kuten prime-koron (korko, jolla pankit lainaavat parhaille asiakkailleen) mukaan.
Repo (Repo) korko: Korkoa, jolla RBI lainaa rahaa liikepankeille, kutsutaan repokoroksi. Se on rahapolitiikan väline. Aina kun pankeilla on rahapulaa, ne voivat lainata RBI:ltä.
RBI nosti repokorkoa 5,5 prosentista 5,75:een. repokoron nosto tarkoittaa, että pankit saavat rahaa aiempaa korkeammalla korolla ja päinvastoin. Repokorko Intiassa on samanlainen kuin diskonttokorko Yhdysvalloissa.
Reverse Repo rate: Käänteinen repokorko on korko, jolla RBI lainaa rahaa liikepankeilta. Pankit lainaavat aina mielellään rahaa RBI:lle, koska heidän rahansa ovat turvallisissa käsissä hyvällä korolla.RBI nosti käänteisen repokoron 4,5 prosenttiin 4 prosentista
Käänteisen repokoron koron nousu voi kannustaa pankkeja parkkeeraamaan enemmän varoja RBI:lle ansaitakseen korkeampaa tuottoa käyttämättömistä käteisvaroista. Se on myös väline, jota RBI voi käyttää ylimääräisen rahan poistamiseen pankkijärjestelmästä.
Kassavarantosuhde (CRR) on varojen määrä, joka pankkien on pidettävä RBI:ssä
Kassavarantosuhde (CRR) on varojen määrä, joka pankkien on pidettävä RBI:ssä. Jos keskuspankki päättää korottaa CRR:ää, pankkien käytettävissä oleva määrä vähenee. RBI käyttää CRR:ää liiallisen rahan poistamiseen järjestelmästä.
Nettokysyntä- ja määräaikaisvelat (NDTL) sisältävät yhteenlasketut talletukset, lainat ja muut kysyntä- ja määräaikaisvelat, eivät pelkästään yhteenlasketut talletukset.
Säänneltyjen pankkien käteisvarantosuhde (CRR) on säilytetty 6 prosentissa niiden nettokysyntä- ja määräaikaisveloista (NDTL).
Rahan tarjontaa mittaavat toimenpiteet
RBI on ottanut käyttöön erilaisia rahan tarjonnan mittaamismenetelmiä. Ensimmäinen niistä on M1, joka vastaa yleisön hallussa olevan käteisen rahan, yleisön vaadittaessa maksettavien talletusten ja muiden yleisötalletusten summaa. Se sisältää siis kaikki liikkeessä olevat kolikot ja setelit sekä henkilökohtaiset käyttötilit.
M2, on rahan tarjonnan mittari, joka sisältää M1:n sekä henkilökohtaiset talletustilit – sekä valtion talletukset ja talletukset muissa valuutoissa kuin rupiassa.
Kolmas käsite M3 tai laaja rahan käsite, kuten se myös tunnetaan, on varsin suosittu. M3 sisältää nettomääräiset määräaikaistalletukset (kiinteät talletukset), säästötalletukset postisäästöpankkeihin ja kaikki M1:n osatekijät.
Inflaatio:
Kysymys, joka on viime vuosina aiheuttanut suurta huolta rahaviranomaisille sekä kehittyneissä että kehittyvissä talouksissa, on ollut inflaatioilmiö. Inflaatiota voidaan kuvata tilanteeksi, jolle on ominaista hintatason jatkuva nousu. Tilanne alkaa aiheuttaa huolta, kun tämä hintatason nousu ylittää siedettävän rajan. Kun hinnat nousevat, se ei vaikuta kaikkiin yhteiskunnan osiin yhdenmukaisesti. Hintojen noustessa osa yhteiskunnan osista hyötyy ja osa menettää. Inflaation jatkuminen aiheuttaa myös pysyvää vahinkoa yhteiskunnalle. Se ohjaa investointeja kanaviin, kuten maan ja muun omaisuuden hankintaan, joista saadaan nopeasti pääomavoittoja. Kun inflaatio jatkuu pitkään, se heikentää myös säästämismotivaatiota. Inflaation hillitsemisessä viranomaisten on kuitenkin paitsi tunnistettava inflaation syyt myös arvioitava muut sivuvaikutukset, joita inflaation vastaisen politiikan harjoittamisesta voi aiheutua.
Inflaatiopaineiden lähteen perusteella on ollut tapana erottaa kolme inflaatiotyyppiä, kysyntävetoinen, kustannusvetoinen ja rakenteellinen inflaatio.
Inflaation indikaattorit ja mittaaminen:
Hintaindeksit
Hintojen muutoksilla on kaksi puolta. Toinen on muutos suhteellisissa hinnoissa, jotka vaikuttavat mikrotaloudelliseen resurssien allokaatioon, ja toinen yleisessä hintatasossa, joka vaikuttaa rahan ostovoimaan suhteessa tavaroihin ja palveluihin yleensä.
Tämän toisen näkökohdan kuvaamiseksi on kehitetty erilaisia hintaindeksejä. Yksittäisten hyödykkeiden hintojen muutoksia on helppo mitata, mutta miten saadaan selville koko hyödykekorin yleinen hinnannousu? Hintaindeksi tekee juuri tämän. Hintaindeksejä on kolmenlaisia: tukkuhintaindeksi (WPI), kuluttajahintaindeksi (CPI) ja BKT-deflaattori.
Tukkuhintaindeksi ( WPI)
Mittarilla mitataan tukkuhintojen muutoksia, se kuvastaa tuottajainflaatiota – inflaatiota, joka kohdistuu tuottajiin tuotantopanosten osalta
Ja
Kuluttajahintaindeksi (CPI)
Mittarilla mitataan vähittäismyyntihintojen muutoksia ja siten inflaatiota, koska se vaikuttaa kuluttajiin.
BKT-deflaattori
Se määritellään käypähintaisen bruttokansantuotteen ja kiinteähintaisen bruttokansantuotteen suhteena.
Voidaksemme konstruoida indeksin tietylle vuodelle viitaten perusvuoteen, tarvitsemme
Kulutuskorin perusvuonna koriin sisältyvien tuotteiden hinnat perusvuonna ja kunkin tuotteen hintasukulaiset kyseisenä vuonna. Kohdista (i) ja (ii) saadaan painot w1…wn.
Rahapolitiikan ja inflaation välinen suhde.
Mitattu inflaatiovauhti kullakin hetkellä muodostuu joukosta yksittäisiä hintamuutoksia. Talouden inflaation määrässä on kuitenkin kyse enemmästä kuin vain kaikkien yksittäisten hintamuutosten summasta. Jokin perustavanlaatuisempi asia määrittää inflaation määrän taloudessa – oli se sitten 1 %, 10 % tai 100 %.
Inflaatio syntyy yleensä siitä, että kysyntä ylittää tarjonnan.Jotta inflaatiopaineita voidaan hillitä taloudessa, kysynnän on kasvettava suurin piirtein samassa tahdissa tuotannon kanssa. Tuotanto kasvaa ajan mittaan nopeudella, joka riippuu pitkälti tuottavuutta lisäävistä tekijöistä. Jos kysyntä kasvaa tätä nopeammin, ellei taloudessa ole käyttämätöntä kapasiteettia – esimerkiksi taantuman jälkeen – inflaatio todennäköisesti nousee.
Yksi inflaation perimmäisistä syistä on talouden rahamääräisen kysynnän taso eli se, kuinka paljon rahaa käytetään. Voimme osoittaa tämän tarkastelemalla, mitä tapahtuu, kun joidenkin tuotteiden hinnat nousevat. Kuvitellaan, että elokuvalipun hinta on noussut. Jos kuluttajat haluavat ostaa saman määrän kaikkia tavaroita ja palveluja kuin ennenkin, heidän on nyt käytettävä enemmän rahaa, koska yhden heidän kuluttamansa tuotteen hinta on noussut. Tämä on mahdollista vain, jos kuluttajien tulot kasvavat tai jos he ovat valmiita käyttämään suuremman osan tuloistaan ja säästämään vähemmän. Jos kokonaiskulutus ei kuitenkaan nouse, korkeammat hinnat merkitsevät sitä, että kuluttajien on joko ostettava vähemmän elokuvalippuja tai ostettava vähemmän jotain muuta. Tavaroiden ja palvelujen kysynnän väheneminen aiheuttaa hintojen laskupaineita. Vaikka korkeammat kustannukset tai muut tekijät saattavat aiheuttaa hintojen nousua, hinnat eivät voi nousta pysyvästi, elleivät myös tulot ja menot nouse.
Yleisesti ajatellaan, että hinnat nousevat, kun enemmän rahaa jahdataan harvoja hyödykkeitä.
Siten inflaatiovauhdin hillitsemisessä yksi tärkeimmistä keinoista on hillitä liiallista rahan tarjontaa taloudessa.
Asiantuntijoiden mukaan RBI:n hallitus on yrittänyt alentaa muiden kuin elintarvikealan tuotteiden luottojen luottojen takaisinmaksuaikaa (non-food credit off take -luotonottoa), joka on tällä hetkellä 22,3 %. Tämänhetkinen luotonoton taso on korkeampi kuin RBI:n ennuste, joka oli 20 prosenttia vuodelle. Käänteisen repokoron korotus on 25 peruspistettä suurempi kuin repokoron korotus. Tämä askel johtaisi siihen, että pankit parkkeeraisivat enemmän rahaa RBI:lle.
Yksinkertaisesti sanottuna nostamalla korkoja, esimerkiksi käänteistä repo- ja repokorkoa (kuten nykyisessä tapauksessa), RBI pyrkii nostamaan rahan lainaamisen kustannuksia vähentämällä rahan tarjontaa. Tämä vaikuttaisi (vähentäisi) kuluttajien ja yritysten käyttämää rahaa.tämä hidastaisi inflaatiota.
Prof.M.Guruprasad, Aicar Business School
Katso myös seuraavia artikkelilinkkejä
1. Taloustiede kaikille – Helppo taloustiede luottopolitiikka – korot kansakunnan eduksi
2. Taloustiede kaikille -Luoton luominen- Luottopolitiikka osa II
3. Taloustiede kaikille – Inflaatio: Vaikutukset kansakuntaan