(a) Totaalinen työkyvyttömyysluokitus –
(1) Yleistä. Totaalinen työkyvyttömyys katsotaan olemassa olevaksi, kun on olemassa jokin henkinen tai ruumiillinen haitta, joka riittää siihen, että keskivertoihmisen on mahdotonta harjoittaa olennaisesti ansiotoimintaa. Täydellinen työkyvyttömyys voi olla pysyvä tai ei. Totaalista työkyvyttömyysluokitusta ei yleensä myönnetä tilapäisten pahenemisvaiheiden tai akuuttien tartuntatautien osalta, ellei taulukossa nimenomaisesti toisin määrätä.
(2) Vammaisuusluokituskaavio. Kokonaisluokitukset ovat sallittuja kaikkien sellaisten vammojen tai vammojen yhdistelmien osalta, joiden osalta invaliditeettiluokituskaavio määrää 100-prosenttisen arvioinnin, tai pienemmän invaliditeetin ollessa kyseessä, jos luokituskaavion sivun 5 kohdassa 16 esitetyt vaatimukset täyttyvät tai jos eläketapauksissa täyttyvät luokituskaavion sivun 5 kohdassa 17 esitetyt vaatimukset.
(3) Totaalisen työkyvyttömyyden luokitukset historian perusteella. Jos kyseessä on vamma, joka on viime aikoina parantunut jonkin verran, voidaan tehdä täydellisen työkyvyttömyyden luokitus edellyttäen, että:
(i) Työkyvyttömyyden on aikaisemmin täytynyt olla niin vakava, että se oikeuttaa täydellisen työkyvyttömyyden luokitteluun;
(ii) Työkyvyttömyyden on täytynyt vaatia pitkäaikaista, jatkuvaa tai ajoittaista sairaalahoitoa, tai sen on täytynyt aiheuttaa täydellistä työkyvyttömyyttä työelämässä vähintään yhdeksi vuodeksi, tai sen on täytynyt olla alttiina toistuville, vakaville, tiheille tai pitkäkestoisille pahenemisvaiheille; ja
(iii) Luokituslaitoksen on katsottava, että huolimatta fyysisen tilan viimeaikaisesta paranemisesta veteraani ei kykene sopeutumaan olennaisesti ansiokkaaseen ammattiin. Täysin työkyvyttömyyttä aiheuttavien pahenemisvaiheiden tiheys ja kesto alkuperäisen sairauden tai vamman puhkeamisen jälkeen sekä sairaalahoitojaksot otetaan asianmukaisesti huomioon määritettäessä, olisiko keskivertohenkilö kyennyt palaamaan olennaisesti ansiokkaaseen ammattiin.
(b) Pysyvä täydellinen työkyvyttömyys. Pysyvän totaalisen työkyvyttömyyden katsotaan olevan olemassa, kun on kohtuullisen varmaa, että vammaisuus jatkuu koko vammaisen henkilön elämän ajan. Molempien käsien tai molempien jalkojen tai yhden käden ja yhden jalan tai molempien silmien näkökyvyn pysyvä menettäminen tai menettäminen taikka pysyvästi avuttomaksi tai vuodepotilaaksi joutuminen muodostaa pysyvän totaalisen työkyvyttömyyden. Pitkään jatkuneet sairaudet ja vammat, jotka ovat tosiasiallisesti täysin työkyvyttömiä, katsotaan pysyväksi ja täydelliseksi työkyvyttömyydeksi, jos todennäköisyys pysyvään paranemiseen hoidon avulla on vähäinen. Pysyvän totaalisen työkyvyttömyyden luokitusta ei voida myöntää akuutista tartuntataudista, tapaturmasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden perusteella, ellei kyseessä ole jokin tunnustetuista yhdistelmistä tai raajojen tai näön pysyvä käyttökyvyttömyys tai ellei henkilö ole varsinaisessa mielessä pysyvästi avuton tai vuodepotilaana tai ellei ole kohtuullisen varmaa, että akuuttien tai tilapäisten oireiden häviämistä seuraa pysyvän työkyvyttömyyden pysyvyys jäännösoireiden muodossa. Vammaisen henkilön ikä voidaan ottaa huomioon määritettäessä pysyvyyttä.
(c) Vakuutusluokitukset. Pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden luokitus vakuutustarkoituksiin ei vaikuta korvaus- tai eläkeluokituksiin.