Robert F. Kennedy säteili.
”Nyt Chicagoon ja voitetaan siellä!” Senaattori oli voittanut Kalifornian esivaalit, mikä oli ratkaiseva askel ennen vain kahden kuukauden päässä Chicagossa pidettävää demokraattien kansalliskokousta. Varhain aamuyön tunteina 5. kesäkuuta 1968 Kennedy kohotti etu- ja keskisormeaan, vilautti väkijoukolle ”V”-merkkiä voiton merkiksi ja poistui Los Angelesissa sijaitsevan Ambassador-hotellin lavalta huutojen soidessa.
Minuuteissa hurraahuudot väistyivät huudoiksi.
”Voi luoja, ei taas”
Boris Yaro oli saapunut Ambassador-hotelliin kello 22.30 kesäkuun 4. päivän iltana. Los Angeles Timesin toimittaja oli vapaalla ja toivoi saavansa kuvan Kennedystä. Tuntia myöhemmin, kun Kennedy oli astunut lavalle ja puhunut yleisölle, Yaro huusi senaattorille, että tämä nostaisi kaksi sormea ylös. Hän ampui ohi.
Yaro näki aukon keittiöön. Ehkä nyt hän saisi tilaisuutensa.
Laukaukset paukahtivat.
Laukauksissa haavoittui kuusi ihmistä. Vain yksi kuolisi.
”Reaktioni oli: ”Voi luoja, ei taas.””
Yaro näki Kennedyn liukuvan lattialle, kun sivulliset tarttuivat ampujaan ja löivät hänen kätensä pakastimen kannen päälle, jolloin ase irtosi.
”Kurottauduin ulos ja otin revolverin käteeni”, Yaro sanoi. ”Muistan, että kahva oli vielä lämmin.”
William Barry, Kennedyn henkivartija ja entinen FBI-agentti, tarttui aseeseen. Jalkapalloilija Rosey Grierin kerrottiin istuneen asemiehen päällä, kunnes poliisi saapui paikalle.
Kennedy oli selällään, veressä läpimärkänä. Yaro otti kuusi kuvaa.
Hän suuntasi The Timesin toimistoon. Hän luovutti filminsä ja, kuvailtuaan näkemäänsä juttua kirjoittavalle toimittajalle, meni pimiöön katsomaan kuvia.
Siellä, pimeässä, hän itki.
”Se oli erilainen maailma silloin”
John Nickols kuuli uutiset radiosta sinä aamuna. Kun Los Angelesin piirikunnan sheriffin apulaissheriffi saapui oikeussaliin, kaikki oli sekaisin.
Miestä, joka myöhemmin tuomittiin Kennedyn murhasta, Sirhan Sirhania, pidettiin yläkerrassa.
Sirhan, 24-vuotias jordanialainen pakolainen, joka asui Pasadenassa, oli kirjoittanut kolme viikkoa aiemmin manifestin.
”Kennedy on murhattava 5. kesäkuuta 1968.”
Ajankohta oli Israelin ja sen naapureiden Egyptin, Syyrian ja Jordanian välillä käydyn kuuden päivän sodan ensimmäinen vuosipäivä.
Presidenttiehdokkailla ei tyypillisesti ollut poliisisuojelua vuonna 1968. Presidentti Lyndon B. Johnson oli pyytänyt salaa varoja kaikkien ehdokkaiden suojeluun jo viikkoja ennen ampumista.
Mutta Ambassador-hotellissa ei ollut sinä yönä ylimääräisiä turvamiehiä.
Sirhan sai poikkeuksellista suojelua oikeussalissa. Viranomaiset muistivat hyvin, että presidentti John F. Kennedyn salamurhaajan Lee Harvey Oswaldin tappoi Jack Ruby, kun hän oli pidätettynä.
”Oli paljon pelkoa siitä, että Sirhan lähetettäisiin pois ennen oikeudenkäyntiä, paremman termin puutteessa”, Nickols sanoi.
Sirhanin huoneen ikkunat oli peitetty teräslevyillä. Nickols kuuli, että apulaissheriffit taputeltiin ennen hänen huoneeseensa menemistä ja että kaikki, mitä Sirhan söi, tuli purkista.
”He pelkäsivät, että joku menisi sisään ja ampuisi hänet ja tekisi itselleen nimeä.”
”Sydämeni oli niin särkynyt.”
Donna Chaffee uskoi, että Kennedy voittaisi marraskuun vaalit. Hän oletti työskentelevänsä Valkoisessa talossa valmistumisensa jälkeen.
Chaffee oli työskennellyt Kennedyn kampanjassa opiskellessaan George Washingtonin yliopistossa. Kun hän siirtyi Berkeleyn yliopistoon, hän pysyi aktiivisena. Hän näki Kennedyn päivää ennen tämän matkaa Los Angelesiin ja hankki vanhemmilleen liput Ambassador-hotellin tilaisuuteen. He päätyivät ajamaan osan Kennedyn lapsista lentokentälle sen jälkeen, kun heidän isänsä oli ammuttu.
Kesäkuun 6. päivänä kello 1.44 yöllä Kennedy kuoli. Chaffeen ja monien muiden tulevaisuus mullistui.
”Kun hänet ammuttiin ja tapettiin, en vain jaksanut politiikkaa moneen vuoteen.”
Chaffee hyppäsi lentokoneella New Yorkiin osallistuakseen hautajaisiin Kennedyn entisten avustajien kanssa. Coretta Scott King oli paikalla vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun hänen miehensä, pastori Martin Luther King Jr. oli saanut surmansa.
Chaffee matkusti junalla Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle ja katseli, kun Kennedy laskettiin haudan lepoon.
”Elämässäsi yrität tehdä oikein, mutta sitten joudut eteen valintoja, joiden kohdalla et tiedä, mitä tehdä. Hän tulee mieleen ja osoittaa sinulle oikean suunnan.”
(Magnum Photos / San Franciscon modernin taiteen museo) (Magnum Photos / San Franciscon modernin taiteen museo) (Magnum Photos / San Francisco Museum of Modern Art) Vuosia aiemmin 23,5 hehtaarin kokoinen maamerkki oli pääosassa kiinteistökehittäjän ja tulevan presidentin Donald Trumpin ja Los Angelesin opetuslautakunnan välisessä kiinteistökeskustelussa. Lopulta opetuslautakunta voitti maan omistusoikeuden.
Sirhan on edelleen vankilassa. Äskettäin Robert F. Kennedy Jr. paljasti käyneensä tuomitun ampujan luona Richard J. Donovanin vankilassa San Diegon lähellä viime joulukuussa. Heidän tapaamisensa päätteeksi hän tuli siihen tulokseen, että hänen isänsä kimppuun kävi toinen ampuja – teoriaan, johon monet, myös yksi haavoittuneista, ovat pitkään uskoneet.
Tänään entisen hotellin paikalla seisoo Robert F. Kennedy Community Schools – kuusi pientä koulua, joista jokaisella on sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävä missio.
Koulun kirjaston seinää koristaa seinämaalauksen, jossa Kennedy kurottautuu kohti ojennettuja käsiä. Ulkona seisoo hänelle omistettu muistomerkki, jossa on sanoja hänen Etelä-Afrikassa pitämästään puheesta vuodelta 1966.
”Vain harvoilla on suuruutta taivuttaa historiaa, mutta jokainen meistä voi työskennellä muuttaakseen pienen osan tapahtumista, ja loppujen lopuksi kaikki nämä teot kirjoitetaan tämän sukupolven historiaan.”
Times sai tietää Chaffeen ja Nickolsin tarinoista vuoden 1968 soitostamme. Jos sinulla on muisto, jonka haluaisit jakaa vuodelta 1968, jätä viesti numeroon (951) 39-HeyLA/(951) 394-3952 tai kirjoita meille tänne.
Videon ja äänen editointi: Yadira Flores, Robert Meeks ja Myung J. Chun