Syd Barrettin maine oli haihtunut Pink Floydin perustajan kuollessa, eikä hän olisi halunnut sen olevan toisin.
Barrett menehtyi haimasyöpään 7. heinäkuuta 2006 Addenbrooken sairaalassa Cambridgessa vietettyään suurimman osan aikuisikäänsä kaukana julkisuudesta. Hän esiintyi vain kahdella Pink Floyd -albumilla, vuoden 1967 Piper at the Gates of Dawnilla ja vuoden 1968 Saucerful of Secretsilla, eikä hän julkaissut toista levyä vuoden 1970 jälkeen. Sen sijaan hän vietti hiljaista, melko normaalia elämää, joka keskittyi arkirutiineihin ja taideteoksiin.
Spekulaatiot hänen mielenterveydestään olivat jo pitkään olleet faneille ja kriitikoille rehua, puhumattakaan aiheesta, jota tutkittiin Pink Floydin vuonna 1975 ilmestyneellä albumilla Wish You Were Here (Toivon, että olisit täällä), mutta Barrettin fyysinen rappeutuminen oli jäänyt pitkälti tuntemattomaksi. Fanit saivat Barrettin kuoltua myös tietää, että hän oli kärsinyt diabeteksesta useiden vuosien ajan.
”Yhtye on luonnollisesti hyvin järkyttynyt ja surullinen kuullessaan Syd Barrettin kuolemasta”, Pink Floydin elossa olevat jäsenet sanoivat lausunnossaan. ”Syd oli bändin varhaisen kokoonpanon johtava valo ja jättää perinnön, joka inspiroi edelleen.”
Lontoon Barbican-teatterissa järjestettiin vuonna 2007 tähtien täyttämä tribuuttikonsertti. David Gilmour, Richard Wright ja Nick Mason esittivät Pink Floydin varhaisen klassikon ”Arnold Layne”, ja myös Floyd-kollega Roger Waters esiintyi. ”Syd oli ihana kaveri ja ainutlaatuinen lahjakkuus”, Waters sanoi verkkosivuillaan. ”Hän jättää jälkeensä teoksen, joka on sekä hyvin koskettavaa että hyvin syvällistä ja joka tulee loistamaan ikuisesti.”
Muun muassa Kevin Ayers, Damon Albarn Blurista, The Damnedin Captain Sensible, Mike Heron Incredible String Bandista, Robyn Hitchcock, Chrissie Hynde ja John Paul Jones. Myös David Bowie otti nettisivuillaan kantaa Barrettin vaikutukseen. ”En voi kertoa, kuinka surullinen olo minusta on”, hän kirjoitti. ”Syd oli suuri inspiraatio minulle. Hänen vaikutuksensa ajatteluuni oli valtava. Pahoittelen suuresti sitä, etten koskaan saanut tutustua häneen.”
Barrettin sisko Rosemary kutsui häntä Sunday Timesin haastattelussa ”rakastettavan tavalliseksi veljekseni”. Hän sanoi, että mies ”ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää” jatkuvaa kiinnostusta hänen Pink Floyd -vuosiaan kohtaan ja sanoi, että hän oli ”liian uppoutunut omiin ajatuksiinsa säästääkseen aikaa faneilleen”. Artikkelin mukaan Barrett oli aloittanut maalaustensa lisäksi myös uuden projektin. ”Hän luki hyvin syvällisesti taidehistoriaa ja itse asiassa kirjoitti siitä kirjan”, Rosemary sanoi. Kirja on kuitenkin edelleen keskeneräinen ja julkaisematon. ”Hän piti omaa mieltään niin mukaansatempaavana, ettei hän halunnut häiriintyä”, Rosemary lisäsi.
Barrettin kuoleman kymmenes vuosipäivä herätti jälleen kunnianosoitusten kierroksen. Barrettille järjestettiin erityinen muistotilaisuus Cambridgessa, Englannissa. Cambridgen elokuvajuhlilla sai ensi-iltansa uusi dokumentti Get All That Ant?, jossa esiteltiin stillkuvia ja arkistomateriaalia 60-luvulta sekä kuvia Lontoosta, San Franciscosta ja Barrettin kotikaupungista Cambridgesta.
Kävelykierros nimeltä I Spy Syd in Cambridge sisälsi pysähdyksiä myös Barrettin entisessä perhekodissa, hänen koulussaan sekä Gilmourin ja Watersin vanhoissa kodeissa. Nämä tapahtumat osuivat samaan aikaan, kun Cambridgessa paljastettiin pysyvä Barrettin muistomerkki ja pidettiin Syd Barrett – A Celebration -niminen tribuuttikonsertti.”
Luuletko tuntevasi Pink Floydin?