REHOBOAM (hepr. רְחַבְעָם; ”sukulainen on ollut antelias” tai ”kansa on laajentunut”), Juudan kuningas 17 vuotta (n. 928-911 eaa.); Salomon ja ammonitar Naaman poika (I Kun. 14:21; II Aik. 12:13). Rehabeamin nimi liittyy yhteen Israelin varhaishistorian tärkeimmistä tapahtumista, nimittäin Daavidin yhdistyneen monarkian jakautumiseen kahdeksi erilliseksi valtakunnaksi (ks. *Israel; *Jerobeam Nebatin poika). Salomon kuoltua Rehabeam meni Sikemiin, ”sillä koko Israel oli tullut Sikemiin juhlimaan häntä kuninkaaksi” (I Kun. 12:1; II Aik. 10:1). Sanat ”koko Israel” viittaavat tässä ilmeisesti vain pohjoisiin heimoihin, sillä Juuda näyttää hyväksyneen Rehabeamin itsestäänselvyytenä (I Kun. 11:43; II Aik. 9:31). Edellytyksenä hänen hyväksymiselleen kuninkaaksi Israelin edustajat esittivät Rehabeamille seuraavan vaatimuksen: ”Kevennä isäsi raskas palvelus ja hänen raskas ikeensä meidän päällämme, niin me palvelemme sinua” (I Kun. 12:4; II Aik. 10:4; ks. *Solomon). Rehabeam pyysi kansaa odottamaan vastausta kolme päivää ja kysyi ensin neuvoa ”vanhoilta miehiltä, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän eläessä” (I Kuninkaat 12:6). He neuvoivat häntä suostumaan kansan pyyntöön ja varmistamaan näin itselleen heidän uskollisuutensa ”ikuisesti” (12:7). Kuningas kuitenkin hylkäsi vanhimpien neuvot ja antoi mieluummin neuvoja ”nuorille miehille, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan” (12:8); he neuvoivat kovaa linjaa. Hänen kerrotaan käyttäneen sanoja: ”Kun isäni asetti teille raskaan ikeen, minä lisään teidän ikeeseenne; isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan teitä skorpioneilla” (12:8-14). Häntä horjutti myös neuvonantajiensa vulgaarisuus, sillä he kehottivat häntä sanomaan kansalle: ”Minun pikkuiseni on paksumpi kuin isäni kupeet”. Kansa vastasi: ”Mikä osa meillä on Daavidissa? Meillä ei ole perintöä Iisain pojassa. Mene telttoihisi, Israel! Katsokaa nyt omaan sukuunne, Daavidiin” (12:16). Israelilaiset valitsivat kuninkaakseen Jerobeamin, Nebatin pojan, joka oli aiemmin palannut Egyptistä (12:3, 20).
Rehoboam ei luonnollisestikaan tunnustanut hajaannuksen laillisuutta ja lähetti provokatiivisesti *Adoramin, ”joka oli *Korveen työmies”, vakiinnuttamaan valtaansa, mutta kansa kivitti Adoramin kuoliaaksi (1. Kun. 12:18). Rehabeam joutui pakenemaan Jerusalemiin ja käymään sen jälkeen pitkää sotaa Jerobeamia vastaan turhassa yrityksessä yhdistää Israel ja Juuda uudelleen (I Kuninkaat 12:21; 15:6; I Aikak. 11:1; 12:15). Valtakunnan jakautuminen ja pitkittyneet taistelut Rehabeamin ja Jerobeamin välillä heikensivät israelilaisia ja rohkaisivat samalla heidän naapureitaan paitsi hylkäämään israelilaisten vallan ja julistamaan ehdotonta itsenäisyyttään (ks. *Aram, *Ammon, *Moab, *Edom ja *Philistealaiset), myös yrittämään jopa laajentaa omia alueitaan Israelin ja Juudan kustannuksella. Puolustustoimenpiteenä Rehabeam ympäröi valtakuntansa linnoitusjärjestelmällä (II Aikakirja 11:5-12). Lännessä hän linnoitti Aijalon, Zoran, Asekan, Sokon, Gatin, Maresan ja Laakishin, etelässä Laakishin, Adoraimin ja Siphin ja idässä Siphin, Hebronin, Bet-Surin, Tekoan, Etamin ja Bet-Lehemin. Mahdollisesti Rehabeam pidättäytyi vahvistamasta rajaa Israelin kuningaskunnan kanssa osoituksena siitä, että hän kieltäytyi hyväksymästä jakoa. Vaikka luettelo Rehabeamin rakentamista linnoitetuista kaupungeista esiintyy Raamatussa ennen kertomusta farao *Sishakin hyökkäyksestä Palestiinaan, useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että Rehabeam toteutti linnoitustyöt vasta Egyptin sotaretken jälkeen. Kahden Raamatussa esiintyvän version mukaan sotaretki tapahtui Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena (I Kun. 14:25; II Aik. 12:2). Egyptiläinen kuningas eteni Juudaan suuren armeijan kanssa, valloitti linnoitetut kaupungit ”ja tuli Jerusalemiin asti” (II Aikak. 12:3-4). Sishak vei temppelin aarteet, mukaan lukien kultakilvet, ja kuninkaan huoneen aarteet. Sishakin valloittamien paikkojen ja kaupunkien egyptiläisestä luettelosta käy selvästi ilmi, että sotaretki ei kohdistunut ainoastaan Juudaa vastaan, vaan myös ja pääasiassa Israelin valtakuntaa vastaan (ks. *Jeroboam Nebatin poika). Jerusalemia ei mainita luettelossa (ainakaan sen säilyneissä osissa), mistä voidaan päätellä, että Sishak ei valloittanut kaupunkia, vaan kulki vain uhkaavasti sen läheltä (vrt. 12:7-8). Rehabeam lähti Jerusalemin pohjoispuolelle Sishakia vastaan ja maksoi hänelle veroa, jolloin kaupunki säästyi valloitukselta. Sishakin sotaretki johti monien Juudan kaupunkien, erityisesti Negevissä sijaitsevien kaupunkien, kuten Punaisenmeren rannalla sijaitsevan Ezion-Geberin, tuhoamiseen. Juudan ja Israelin ja alueen muiden pikkuvaltioiden onneksi Egyptiltä puuttui kuitenkin yhtenäisyys ja voima ylläpitää pysyvää suvereniteettia niitä kohtaan.
Vrt. *Abija.