Tämä essee on tiivistelmä pidemmästä esseestä, joka löytyy kirjastani Esther Unmasked: Solving Eleven Mysteries of the Jewish Holidays and Liturgy (Kodesh Press, 2015), 129-167.
Kuninkaiden tavanomaiset englanninkieliset nimet heijastavat tapaa, jolla nämä nimet ovat periytyneet meille kreikkalaiselta historioitsijalta Herodotukselta (5. vuosisadan puoliväli eKr.) ja muilta hänen jälkeensä tulleilta henkilöiltä, jotka kuvailivat ensimmäisenä näitä Persian kuninkaita muulle kuin Persian maailmalle. Tosin edellä olevassa taulukossa oleva kuninkaiden luettelo ei sovi yhteen Talmudin näkemyksen kanssa. Talmudin mukaan (Megilla 11b, joka perustuu Seder Olamin kappaleeseen 29) Achashverosh hallitsi Koreshin (Kyrus) ja Daryaveshin (Darius) välissä; Talmud ei tunne Kambysesta. Lisätietoja tästä ristiriidasta on kirjassani Jewish History in Conflict: A Study of the Major Discrepancy Between Rabbinic and Conventional Chronology (Northvale, N.J.: 1997). Katso myös Chaim Milikowsky, Seder Olam: Critical Edition, Commentary, and Introduction (Jerusalem: Yad Ben-Zvi, 2013), 462-475 .
Toinen kuningas nimeltä Kserkses hallitsi 45 päivää isänsä Artaxerkses I:n kuoleman jälkeen.
Raamatussa mainitaan myös Akašverosh Danin kohdalla. 9:2, Medeian Darjaveksen isänä. Raamatussa Medeian Daryavesh edeltää Koreshia, mutta hän (Medeian Daryavesh) ei lähes varmasti ole historiallinen henkilö.
Tämä jae (”he palkkasivat neuvonantajia heitä vastaan…kol yemei Koresh melekh Paras ve-ad malkhut Daryavesh melekh Paras”) viittaa siihen, että Koreshin ja Daryaveshin välissä hallitsi yksi tai useampi kuningas. Jos Koreshin ja Daryaveshin välissä ei olisi ollut yhtään kuningasta, jakeessa ei olisi käytetty sanaa ve-ad (kunnes); se olisi viitannut neuvonantajien palkkaamiseen Koreshin ja Daryaveshin valtakausina. Kambyses hallitsi Koresin ja Darjaveksen välisenä aikana, ja tässä viitataan hänen valtakauteensa. Hänen nimensä havaittiin olevan ”Kabujiya” persiaksi ja כנבוזי arameaksi Egyptin asiakirjoissa 5. vuosisadalta. eKr.
Tämä jakso, jossa kuvataan Artahshastan valtakaudella tehtyä valitusta Jerusalemin kaupungin ja sen muurien rakentamisesta, jatkuu jakeeseen 23 asti.
Tämä on liiallista yksinkertaistamista, sillä temppelin uudelleenrakentanut Daryavesh mainitaan sekä Esra 4:5 että Esra 4:24:ssä. Ks. seuraava huomautus.
Jakeet 4:6-23 ymmärretään oikein ekskursioksi. Kirjoittaja täydentää viittausta juutalaisiin kohdistuneisiin syytöksiin Koreksen kautta Darjaveksen valtakaudella maininnalla uusista syytöksistä heitä vastaan seuraavien kuninkaiden, Akašveroshin (Kserkses) ja Artahshastan (Artahserkses I) valtakaudella. Jakeessa 4:24 palataan sitten pääkertomukseen, Darjaveksen valtakauteen. Jakeen 4:24 rooli on ”resumptive repetition”. Tämän tulkinnan ovat omaksuneet monet nykyaikaiset tutkijat, muun muassa Daat Mikracommentary to Ezra (s. 27 ja 35). Ks. viitteet osoitteessa Richard Steiner, ”Bishlam’s Archival Search Report in Nehemiah’s Archive: Multiple Introductions and Reverse Chronological Order as Clues to the Origin of the Aramaic Letters in Ezra 4-6,” Journal of Biblical Literature 125 (2006), s. 674, n. 164. Tämä jakeen 24 ymmärtäminen tuli ilmeiseksi vasta nykyaikana, kun huomattiin, että kielellisesti Achashverosh oli samaistettava Xerxesiin.
Pääasiallisen työn vanhan persian kiilakirjoituksen purkamisessa teki Henry Rawlinson 1830- ja 1840-luvuilla. Mutta muutkin olivat antaneet panoksensa jo ennen tätä. Ks. esim. Edwin M. Yamauchi, Persia and the Bible (Grand Rapids: 1990), s. 134-135, ja Robert William Rogers, History of Babylonia and Assyria (New York and Cincinnati: 1900), vol. 1, s. 46-83. Tärkein teksti, joka mahdollisti vanhan persian kiilakirjoituksen ja sittemmin elamilaisten ja akkadilaisten kiilakirjoitusten tulkinnan, oli pitkä kolmikielinen teksti (ja siihen liittyvä reliefi), joka oli laadittu Dareios I:n käskystä. Se oli kaiverrettu Behistunissa sijaitsevaan kallioon, josta on näkymät Hamadaniin johtavalle päätielle.
Nähdäksemme, miltä Khshayarshan nimi näytti vanhan persian kiilakirjoituksella, ks. esim, kuva teoksessa Yehuda Landy, Purim and the Persian Empire (Jerusalem: 2010), s. 41.
Sekä elamiittisessa että akkadinkielisessä versiossa Khshayarsha-nimestä oli myös alkuvokaali. Elamilaisten kielessä ”i” ja akkadilaisten kielessä ”a”. Ks. Yamauchi, Persia and the Bible, s. 187. Kuninkaan nimi esiintyy arameaksi Dura-Europosin synagogan (3. vuosisata eaa., Syyria) paneeleissa ilman alkuvokaalia.
Mielenkiintoista on, että Megillassa nimi kirjoitetaan kerran ilman avavia, vaikka huomaa, että qeri lukee edelleen ”Achashverosh”. :וַיָּשֶׂם֩ הַמֶּ֨לֶךְ (אחשרש) מַ֛ס עַל-הָאָ֖רֶץ וְאִיֵּ֥י הַיָּֽם
Katso Bezalel Porten ja Jerome A. Lund, Aramaic Documents from Egypt: A Key-Word-in-Context Concordance(Winona Lake, Ind.: 2002), s. 356.
Että vieraiden nimien siirtäminen ei suinkaan ole tarkka tiede, osoittaa se, miten kreikkalaiset kirjasivat Xerxesin pojan nimen. Kreikkalaiset säilyttivät hänen nimensä alkuosan ”Arta”, Artakhshaça, mutta sitten vain lisäsivät hänen isänsä nimen ”Kserkses” hänen nimensä toiseksi osaksi!
Eli muuttivat sen nominatiiviin.
Herodotoksen mukaan Kserkses oli Dareioksen poika, jonka synnyttäjänä oli Kyyroksen tyttären Atossa. Kserkses oli myös Dareioksen ensimmäinen poika, joka syntyi Dareioksen tultua kuninkaaksi. Nämä seikat erottivat hänet vanhemmasta velipuolestaan Artabazanesista ja ansaitsivat sen, että Kserkses valittiin Dareioksen seuraajaksi. Vuonna 486 eaa. tapahtuneessa valtaannousussaan Kserkses ei voinut olla yli 36-vuotias (koska hän oli syntynyt Dareioksen valtaannousun jälkeen vuonna 522 eaa.).
Tämä käännetään yleensä seuraavasti: ”heitä komensi Otanes, Kserkseksen vaimon Amestrisin isä”. Mutta kreikankielisen lauseen rakenne on moniselitteinen, ja se voidaan kääntää toisin: ”heidän komentajansa oli Otanes, Kserkseksen vaimon isä ja Amestrisin poika.” Tässä vaihtoehtoisessa käännöksessä Kserkseksen vaimo on nimeämätön ja Amestris on mies. Tätä vaihtoehtoista käännöstä noudatetaan Loeb Classical Libraryn painoksessa (ed. A.D. Godley, Cambridge, Mass. and London, 1920-25) ja muutamissa muissa painoksissa. Herodotos kuitenkin mainitsee Kserkseksen ainoana vaimona Amestrisin, ja olisi liian sattumanvaraista, että sotapäällikkö olisi ollut myös jonkun Amestris-nimisen henkilön poika. Tämä tekee vaihtoehtoisesta käännöksestä hyvin epätodennäköisen. Tämä kohta ei välttämättä viittaa siihen, että Amestris olisi ollut Kserkseksen vaimo jo hyökkäyksen aikaan.
Käännös on Loebin painoksesta.
”Mutta kun aika kului, totuus tuli julki…”. (IX,109, Loebin painos).
Herodotos kirjoittaa (IX,110, Loebin painos):
Kun hän sai tietää totuuden, hänen vihansa ei kohdistunut tyttöön;
hän oletti pikemminkin, että tytön äiti oli syyllinen ja että
tämä oli hänen tekoaan, ja niinpä hän
suunnitteli tuhoavansa Masisteksen vaimon.
Mitä Herodotos tarkalleen ottaen tarkoittaa lihavoimassani kohdassa, on epäselvää.
Ctesiaksen Persica on säilynyt vain lainauksina tai muiden tekeminä tiivistelminä. Tästä nimenomaisesta Ctesiaksen jaksosta on säilynyt Photiuksen (9. vuosisata) tiivistelmä.
Viittaan Ctesiaksen aineistoon ikään kuin se olisi peräisin suoraan häneltä, vaikka todellisuudessa se on peräisin Photiuksen 9. vuosisadan tiivistelmästä. Kaikki Ctesiasta tekemäni käännökset ovat lähteestä Jan P. Stronk, Ctesias’ Persian History, Part I (2010). Kaikki kuvatut tapahtumat, joissa Amestris on osallisena, tapahtuvat hänen poikansa Artahserkseksen valtakaudella.
Photiuksen kirjassa oleva kohta kuuluu:
Mutta Amestris, joka oli suuttunut ajatuksesta, että Inarus ja kreikkalaiset välttäisivät rangaistuksen poikansa Akhaemenideksen kuolemasta, pyysi kuninkaalta , mutta tämä kieltäytyi; sitten hän vetosi Megabyzusiin, joka myös hylkäsi hänet. Lopulta hän sai poikansa ahdistelun ansiosta haluamansa, ja viiden vuoden kuluttua kuningas luovutti Inaruksen ja kreikkalaiset hänelle. Inarus puukotettiin kolmeen vaarnaan, ja viisikymmentä kreikkalaista, kaikki, jotka hän sai käsiinsä, mestattiin.
Photiuksen asiaa koskeva kohta kuuluu:
Kun Amytis kärsi lievästä eikä vakavasta sairaudesta, lääkäri Apollonides, joka oli kotoisin Kosilta, kutsuttiin hoitamaan häntä. Hän rakastui häneen ja sanoi, että hänen terveytensä palauttamiseksi hänen tulisi harrastaa suhteita miesten kanssa, koska sairaus johtui kohdusta. Mutta kun hänen suunnitelmansa seurustella naisen kanssa oli onnistunut, naisen terveys alkoi pettää, ja hän alkoi paeta kohtaamisia. Kuolemaisillaan hän rukoili äitiään kostamaan Apollonidekselle, ja Amestris puolestaan ilmoitti kuninkaalle: kuinka Apollonides oli ollut yhdynnässä Amytiksen kanssa, kuinka hän oli paennut alentunutta Amytistä ja kuinka hänen tyttärensä oli kehottanut häntä kostamaan Apollonidekselle. Kuningas jätti äidin tekemään rikoksentekijälle, mitä tämä halusi. Hän otti Apollonideksen kiinni ja piti häntä kahleissa kahden kuukauden ajan kiduttaen häntä ja hautasi hänet sitten elävältä samana päivänä, jona Amytis kuoli.
Asiaa koskeva kohta Photiuksessa kuuluu:
Amytis, kuten äitinsä Amestris ennen häntä, oli usein intiimissä kanssakäymisessä miesten kanssa.
Ks. esim, Heleen Sancisi-Weerdenburg, ”Exit Atossa: Images of Women in Greek Historiography on Persia”, teoksessa Averil Cameron ja Amélie Kuhrt, eds., Images of Women in Antiquity (Detroit: 1983). Esimerkiksi s. 32 Sancisi-Weerdenburg kirjoittaa: ”Mielestäni on aika vapautua kreikkalaisesta näkemyksestä Persian historiaan. Tässä historiassa esiintyvät pahamaineiset naiset tulisi rajoittaa oikealle paikalleen eli kirjallisuuteen.”
Herodotos (3:84) kertoo Dareios I:n ja hänen kuuden kanssaliittolaisensa – hän oli vallananastaja, siksi kanssaliittolaiset – sopimuksesta, jonka mukaan Persian kuningas ei menisi naimisiin sukujensa ulkopuolelle. Yksi kanssaliittolaisista oli nimeltään Otanes. Voisiko kyseessä olla sama henkilö? Herodotos ei missään mainitse, että Otanes, Amestrisin isä, oli kanssaliittolainen Otanes. Pierre Briant, yksi tämän ajanjakson johtavista tutkijoista, kirjoittaa, että jos Amestris olisi ollut kanssaliittolainen Otanesin tytär, Herodotos olisi epäilemättä huomauttanut tästä. Pierre Briant, From Cyrus to Alexander (Winona Lake, Ind.: 2002), s. 135. Jos hän on oikeassa, Kserkses rikkoi isänsä valan ja meni naimisiin seitsemän suvun ulkopuolella.
Esteriä kuvataan kahdesti Avichayilin tyttärenä. Ks. Esti 2:15 ja 9:29.
Monissa tapauksissa tämä näyttää olleen vain termi, jota käytettiin osoittamaan korkean aseman haltijaa kuninkaan seurueessa. Ks. Briant, s. 274-77, joka toteaa, että on ”hyvin kyseenalaista, että kaikki suurten kuninkaiden neuvonantajat ja lähipiiriläiset, joita Ctesias ja muut kutsuvat eunukeiksi, olisivat olleet kastroituja miehiä”.
Ctesias oli juuri maininnut ”iäkkään Mardoniuksen” Kserkseksen vaikutusvaltaisena neuvonantajana. Mutta Mordechai ei voi olla Mardonius. Herodotos oli kertonut, että Mardonius oli Dareioksen veljenpoika ja vävy ja oli kenraali Dareioksen hyökkäyksessä Kreikkaan. Mardonius rohkaisi Kserksesta ryhtymään omaan hyökkäykseensä…
Tekstin turmeltuneisuus on voinut syntyä Fotiuksen käsikirjoituksissa, tai se on voinut esiintyä jo Fotiuksen käyttämässä Ctesiaksen tekstissä. Tai Photius itse on saattanut tehdä virheen kirjoittaessaan tai sanellessaan kiireessä. Photiuksen käsikirjoituksia on monia, mutta kaikki ovat peräisin kahdesta käsikirjoituksesta. Näissä molemmissa lukee ensimmäisessä kohdassa ”Natacas” ja toisessa kohdassa ”Matacas”.
R:n poistaminen toisen konsonantin edestä ei ole harvinaista. Myöskään D:n ja T:n vaihtaminen ei ole harvinaista.
Nykyaikainen rinnastus on se, että nimi MORDechai lyhennetään usein muotoon ”MOTI.”
Kertoessaan tapahtumista 7. vuoteen asti Herodotos tekee joitakin tangentiaalisia viittauksia 7. vuoden jälkeisiin tapahtumiin. Hän esimerkiksi viittaa muutamaan otteeseen Artaxerxesiin, ja hän kertoo tarinan eräästä asiasta, jonka Amestris teki myöhempinä vuosinaan: hän hautasi elävältä neljätoista aatelisten persialaisten lasta lahjana hänen puolestaan tuonpuoleisen maailman jumalalle.