By Alexander Park
Introduction
What is a sandwich? Useimmat ihmiset eivät koskaan pysähdy kysymään itseltään tätä kysymystä. Loppujen lopuksi vastaus tuntuu lähes liian ilmeiseltä – kaksi leipäviipaletta, joiden välissä on lihaa, juustoa tai jonkinlaista täytettä. Viime vuosina tämä kysymys on ollut populaarimediassa esillä. Yksi kysymys on erityisesti se, onko hot dog voileipä. Merriam-Webster aloitti tämän nykyaikaisen keskustelun julistamalla, että hot dog on voileipä. Merriam-Webster määrittelee voileivän ”kahdeksi tai useammaksi leipäviipaleeksi tai halkaistuksi sämpyläksi, jonka välissä on täytettä” tai ”yhdeksi leipäviipaleeksi, joka on peitetty ruoalla”. Tuomari Ruth Bader Ginsburg jopa puntaroi aihetta todeten, että Stephen Colbertin ”voileivän” määritelmän mukaan hodari on todellakin voileipä.
Uteliaisuus ei lopu vain hodariin. Monet ovat miettineet, ovatko kaksi yhteen pinottua pizzaviipaletta, leipäkulho, Hot Pocket tai wrap voileipiä. Vaikka tämä keskustelu on humoristista ja herättää aidosti ruokaharrastajien mielenkiinnon, yksinkertainen kysymys siitä, mikä määrittelee voileivän, on löytänyt tiensä oikeudelliseen kontekstiin. ”Voileivän” täsmällisen määritelmän puuttuminen on erityisen tärkeää rajoittavien sopimusten, esimerkiksi yksinoikeuslausekkeiden ja kilpailukieltosopimusten, yhteydessä. Elintarvikkeiden vähittäiskauppiaat voivat sisällyttää vuokrasopimuksiinsa tällaisia rajoittavia ehtoja, joilla rajoitetaan niiden läheisyyteen rakennettavien ja siellä toimivien elintarvikeliikkeiden tyyppejä. Tästä oli itse asiassa kysymys asiassa White City Shopping Ctr., LP v. PR Restaurants, LLC, jossa päätös riippui voileivän määritelmästä.
Onko burrito voileipä?
White City Shopping Ctr., LP v. PR Restaurants, LLC:ssä kahdenkymmenenkahden Panera Bread -ravintolan (”Panera”) ylläpitäjä PR Restaurants (”PR”) haki alustavaa kieltomääräystä White Cityn ostoskeskusta (”White City”) vastaan. PR väitti, että White City rikkoi niiden kaupallisen vuokrasopimuksen yksinoikeuslauseketta aloittamalla neuvottelut Chair 5 Restaurantsin (”Chair 5”) kanssa liiketilan vuokraamisesta Qdoba-ravintolaa varten. PR:n vuokrasopimuksessa todettiin olennaisessa osassa, että ”ja vuokranantaja sitoutuu olemaan solmimatta vuokrasopimusta, käyttösopimusta tai lisenssiä, joka vaikuttaa kauppakeskuksessa olevaan tilaan … leipomolle tai ravintolalle, jonka vuotuisen voileipämyynnin voidaan kohtuudella odottaa olevan yli kymmenen prosenttia (10 %) sen kokonaismyynnistä …”. . . .” Vuokrasopimuksessa ei määritelty ”voileipiä”, ja näin ollen tuomioistuimen oli päätettävä, rikkoiko White City vuokrasopimusta ryhtymällä neuvotteluihin Qdoban; meksikolaistyyppisten ruokatuotteiden, kuten burritojen, quesadillojen ja tacojen, toimittajan, kanssa.
Oikeudellisessa määritelmässä on epäselvyyttä
Oikeuden mielestä ”voileivät” ei ole epäselvä termi. Se tukeutui sanakirjamääritelmään, ”’kaksi ohutta, yleensä voilla voideltua leipäpalaa, joiden väliin on levitetty ohut kerros (kuten lihaa, juustoa tai suolaista seosta)'”, sekä ”terveeseen järkeen” todetakseen, että Qdoban valmistama ruokatyyppi ei ole ”voileipä”.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että voileivän täsmällisestä määritelmästä vallitsee jonkin verran epäselvyyttä. PR:n kieltovaatimuksen tueksi laaditussa muistiossa ”voileipä” määriteltiin seuraavasti: ”’ruoka, joka koostuu täytteestä, joka on sijoitettu yhdelle viipaleelle tai kahden tai useamman leipäviipaleen väliin tai johonkin, joka korvaa leivän (kuten keksi, keksi tai kakku)”. Lisäksi asianajajat väittivät, että tämän määritelmän perusteella tacot, burritot ja quesadillat ”ovat kaikki voileipiä, koska ne kaikki ovat ruokia, jotka koostuvat täytteen ympärille taitetusta leivästä”. Kuitenkin, kuten Marjorie Florestal on todennut, edellä mainitut määritelmät – toinen tuomioistuimen hyväksymä ja toinen PR:n tarjoama – ovat itse asiassa kaksi New Webster Third International Dictionaryn tarjoamaa määritelmää.
Kuten näistä kahdesta määritelmästä käy ilmi, epäselvyys on siis edelleen ratkaisematta. Näitä kahta määritelmää verrattaessa herää edelleen kysymyksiä, kuten tarvitaanko kaksi leipäpalaa, minkälainen täytteen on oltava leivän välissä tai leivän päällä ja jopa kuinka paljon täytettä tarvitaan.
Muut oikeudelliset määritelmät eivät ratkaise epäselvyyttä
Yhdysvaltojen maatalousministeriön (”USDA”) ”Elintarvikestandardit ja pakkausmerkinnät” (Food Standards and Labeling Policy Book) -julkaisu antaa jonkin verran ohjeistusta siitä, mitä voileivän pitäisi ja mitä sen ei pitäisi olla ”voileipä”. Siinä todetaan, ”ypical ’close-faced’ sandwiches consist of two slices of bread or the top and bottom section of sliced bun that encluced meat or poultry.”. Lisäksi siinä erotetaan toisistaan suljetut ja avoimet voileivät ja todetaan, että molempia pidetään ”voileipinä”. Lisäksi siinä kuvataan burritoja ja fajitoja ”voileivän kaltaisiksi”, hampurilaisia ja hampurilaiskarkeja ”voileipätyyppisiksi” ja stromboleita, jotka eivät ole ”perinteisiä voileipiä.” Näin ollen elintarvikkeet, joita on vaikeampi luonnehtia voileiviksi, merkitään ”voileivän kaltaisiksi” tai ”voileipätyyppisiksi”, mikä osoittaa, että vaikka ne ovat voileivän kaltaisia, ne eivät varsinaisesti ole ”voileipiä”.
Kahdessa osavaltiossa, Kaliforniassa ja New Yorkissa, annetaan myös jonkin verran tietoa siitä, mikä on käsitteenä ”voileipiä”. Kaliforniassa hot dogit ja hampurilaiset merkitään voileiviksi. Käyttämällä konjunktiota ”ja” sanassa ”hot dog and hamburger sandwiches” oletetaan, että termi ”sandwiches” koskee sekä hampurilaisia että hot dogeja. New Yorkissa on laaja määritelmä voileivistä sekä esimerkkejä. Sen määritelmän mukaan voileivät ”käsittävät kaikenlaiset kylmät ja lämpimät voileivät, jotka on valmistettu ja jotka ovat valmiita syötäviksi, riippumatta siitä, onko ne tehty leivän päälle, rinkeliin, sämpylöihin, pitoihin, kääreisiin tai muulla tavoin, ja riippumatta täytteestä tai kerrosten lukumäärästä”. Siinä luetellaan myös esimerkkejä; mukaan lukien tavanomaiset voileivät, kuten BLT:t, leikkeleet ja grillatut juustot, sekä tietyt elintarvikkeet, jotka eivät välttämättä ole ”tavanomaisia” voileipiä, kuten burritot, gyros, wrapit ja pita-voileivät. Molemmat osavaltiot näyttävät USDA:han verrattuna käyttävän laajempaa määritelmää, kun ne määrittelevät ”voileivän”.”
Sandwich Defined: A Proposal
Nykyisin ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää ”voileivälle”. Ei ole yksimielisyyttä siitä, pitäisikö jotain niinkin suosittua kuin hodari luonnehtia voileiväksi, puhumattakaan harvinaisemmista ruoka-aineista kuten gyrosta tai wrapeista. Näin ollen ”voileivän” nykyisten oikeudellisten määritelmien epäselvyyksien ratkaisemiseksi olisi ehdotettava uutta kehystä. Yhdistämällä nykyisten oikeudellisten määritelmien yhtäläisyyksiä ”terveeseen järkeen” tai perinteisempiin käsityksiin siitä, mitä voidaan pitää ”voileipänä”, seuraavat ohjaavat periaatteet voivat olla avuksi. Voileivän on koostuttava seuraavista osista: 1) yhdestä leipäviipaleesta, jonka päälle on laitettu täyte; tai 2) kahdesta tai useammasta erillisestä leipäviipaleesta, joiden väliin on laitettu täyte; lisäksi 3) yksittäisiä tai useampia leipäviipaleita ei voida kääriä yhteen, kuten burritoa, wrapia tai tacoa; ja 4) täytettä ei voida sijoittaa leipätaskun sisälle, kuten pitaa. Tämän kehyksen mukaan burritot, hot dogit, gyrot, wrapit ja tacot eivät olisi ”voileipiä”, mutta avoleipä, suljettu voileipä tai hampurilainen olisi ”voileipä.”
Vaikka voi olla ”terveen järjen” mukaista, että burrito ei ole voileipä, sitä ei voi todeta varmuudella tuomioistuimessa. Ehdotetun määritelmän avulla tuomioistuimet voivat noudattaa yhtenäistä standardia, kun elintarvikkeiden vähittäiskauppiaita ja niiden rajoittavia sopimuksia koskevat kysymykset nousevat esiin.
Johtopäätös
Ehdotetuilla puitteilla pyritään lieventämään ”voileivän” nykyisiin oikeudellisiin määritelmiin liittyviä epäselvyyksiä. Epäselvyyttä ei ole ratkaistu sen jälkeen, kun tuomioistuin antoi päätöksen asiassa White City Shopping Ctr., LP vastaan PR Restaurants, LLC. Tästä on osoituksena suhteellisen tuore mediakeskustelu siitä, onko hot dog voileipä, ja keskustelijoiden kannanotot väitteen molemmin puolin. Toisinaan tämä on melko harmiton kysymys, mutta toisinaan tarvitaan täsmällistä määritelmää oikeudellisten riitojen ratkaisemiseksi, erityisesti rajoittavien kovenanttien tapauksessa.