Abstracts & commentary
Synopsis: Näennäisesti hyväkuntoisilla miehillä, joilla esiintyy usein PVC:tä liikunnan aikana, on korkeampi sekä kardiovaskulaarinen että kokonaiskuolleisuus.
Lähteet: N Engl J Med 2000;343:826-833; Calkins H. N Engl J Med 2000;343:879-880.
Jouven ja kollegat tekivät vuosina 1967-1972 93,4 %:lle kaikista ilmeisen hyväkuntoisista Pariisin siviilihallinnon miespuolisista työntekijöistä tavanomaisen polkupyöräilyharjoituksen rasituskokeen, jonka tarkoituksena oli määrittää lyhytaikainen ja pitkäaikainen ennuste, joka liittyi levossa, rasituksen aikana ja välittömästi rasituksen jälkeisenä aikana ilmeneviin ennenaikaisiin kammiosupistuksiin (PVC). Tutkimukseen osallistujat olivat iältään 42-53-vuotiaita. Näennäisesti hyväkuntoisiksi määriteltiin potilaat, joiden systolinen verenpaine ei ollut yli 180 mmHg, joilla ei ollut diabetes mellitusta ja joilla ei ollut poikkeavuuksia tavanomaisessa 12-kytkentäisessä lepo-ekg:ssä. Koehenkilöitä seurattiin 1. tammikuuta 1991 asti – yhteensä 23 vuotta. Elintoimintatiedot olivat saatavilla kaikista paitsi 355:stä (5,5 %) 6456 koehenkilöstä.
Kuntotestaus osoitti 4,4 %:lla koehenkilöistä iskemiaa. Usein esiintyviä PVC:tä esiintyi ennen harjoitusta 0,8 %:lla, harjoituksen aikana 2,3 %:lla ja 2,9 %:lla harjoituksesta palautumisen aikana. Harvinaisia ennenaikaisia supistuksia esiintyi ennen harjoitusta 2 %:lla, harjoituksen aikana 8,5 %:lla ja harjoituksesta palautumisen aikana 7,3 %:lla. Seurannan 23 vuoden aikana ei havaittu eroa kokonaiskuolleisuudessa tai sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa niiden välillä, joilla ei ollut lainkaan, harvoin tai usein esiintyviä PVC:tä ennen harjoitusta. Sen sijaan henkilöillä, joilla oli harjoituksen aikana usein VPB:tä, oli huomattavasti suurempi kokonaiskuolleisuus (41,3 %) ja sydän- ja verisuonikuolleisuus (16,7 %) verrattuna niihin, joilla ei ollut lainkaan (27,9 % kokonaiskuolleisuus ja 16,7 % verisuonikuolleisuus) tai harvoin VPB:tä (26,3 % kokonaiskuolleisuus ja 6,8 % verisuonikuolleisuus) harjoituksen aikana. Niillä, joilla oli usein VPB:tä palautumisvaiheessa, oli korkeampi kokonaiskuolleisuus mutta ei korkeampi CV-kuolleisuus kuin niillä, joilla ei ollut lainkaan tai harvoin VPB:tä.
Merkittävää on, että niillä koehenkilöillä, joilla ilmeni iskeemisiä EKG-muutoksia rasituksen aikana, ilmeni harvoin usein esiintyviä PVC:tä; päinvastoin niillä, joilla ilmeni usein esiintyviä PVC:tä rasituksen aikana, ilmeni harvoin iskeemisiä EKG-muutoksia. Jouven ym. tekevät seuraavat johtopäätökset: 1) näennäisesti hyväkuntoisilla miehillä, joilla esiintyy liikunnan aikana usein PVC:tä, on korkeampi sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus että kokonaiskuolleisuus; 2) syy tähän PVC:hen liittyvään lisääntymiseen on jokin muu kuin iskeeminen sydänsairaus; ja 3) liikunnan aiheuttamiin PVC:iin liittyvä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lisääntyminen pitkällä aikavälillä on samaa suuruusluokkaa kuin se, joka liittyy iskemiaan. Jouven ym. ehdottavat, että rasituksen aiheuttamat PVC:t saattavat heijastaa katekoliamiinien vaikutuksia ja/tai heijastaa sitä, että näillä koehenkilöillä oli jonkinlainen kardiomyopatia (esimerkiksi oikean kammion dysplasia).
Kommentti: Michael K. Rees, MD, MPHSeuraavassa pääkirjoituksessa Calkins huomauttaa, että ”huomattavan vähän tiedetään liikunnan aiheuttamien kammioperäisten rytmihäiriöiden pitkän aikavälin ennusteellisista vaikutuksista”. Hän toteaa, että Jouven ym. tutkimus on ensimmäinen, jossa arvioidaan niiden ennusteellisia vaikutuksia. Kliinikot tietävät nyt, että rasituksen aiheuttamat rytmihäiriöt eivät ole hyvänlaatuisia ja että henkilöt, joilla niitä esiintyy, vaativat huolellista jatkotutkimusta ja säännöllistä pitkäaikaisseurantaa.