Evoluutiobiologi Daniel E. Lieberman aiheutti kansainvälistä kohua lähes kymmenen vuotta sitten, kun hän julkaisi artikkelin, joka osoitti, että pehmustetuissa lenkkareissa juokseminen rohkaisee ihmistä lyömään maata kovemmin maahan kuin paljain jaloin juokseminen.
Harvardin yliopiston biologisten tieteiden professori Lieberman aloitti itsekin juoksemisen kokeilunomaisesti ja jatkoi juoksemista, koska nautti siitä. Joka kevät, juostuaan Bostonin maratonin, hän vaihtoi perinteiset lenkkarinsa pariin minimikenkiin tai ei lainkaan jalkineisiin. Mitä enemmän hän juoksi paljain jaloin, sitä kovettuneemmiksi ja suojatummiksi hänen jalkansa muuttuivat. ”Tunsin silti maanpinnan yhtä hyvin kuin silloin, kun kovettumat olivat todella ohuet”, Lieberman sanoo. Evoluution kannalta oli järkevää, että kovettuneet jalat tuntuivat edelleen: ne ovat kehon ainoa kosketus maahan, eikä muinaisilla ihmisillä ollut varaa menettää tätä tuntoa, hän ajatteli.
Nyt Lieberman ja hänen kollegansa Harvardissa sekä Saksassa ja Keniassa ovat tehneet toisen, keskiviikkona Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen, joka vahvistaa Liebermanin epäilyt. Siinä havaittiin, että vaikka kovettumat paksuuntuvat, kun ihmiset kävelevät useammin paljain jaloin, tämä lisäsuoja ei heikennä tuntoa. Pohjimmiltaan kalluksen kova pinta välittää mekaanisen voiman jalkaterän läpi syvällä ihon sisällä oleviin hermoihin yhtä hyvin kuin suojaamaton jalkapohja.
Kallukset koostuvat keratiiniproteiinista, samasta materiaalista kuin kynnetkin, joka on liimattu yhteen toisen erityisen proteiinin kanssa. ”Kalluksissa ei ole viskositeettia, joten maasta tulevat voimat menevät suoraan syvempiin ihokerroksiin, etkä menetä mitään informaatiota”, Lieberman sanoo.
Lieberman kollegoineen mittasi jalkapohjan herkkyyttä mekaanisille ärsykkeille ja osoitti, että paksut kallukset omaavat ihmiset olivat yhtä herkkiä värähtelyille kuin ne, joilla oli ohuet tai ei lainkaan kalluksia. Tutkijat vertasivat kovettumia ja jalkaterän herkkyyttä 81 läntisestä Keniasta kotoisin olevalla ihmisellä, joista osa kävi säännöllisesti ilman jalkineita ja osa ei. He keräsivät samankaltaisia tietoja myös 22 bostonilaiselta ihmiseltä.
Pehmustetuissa kengissä pohjan jäykkyys hidastaa nopeutta, jolla keho osuu maahan, jolloin isku on miellyttävämpi, mutta voima on sama, Lieberman sanoo. ”Energia, joka ammutaan jalkaan, on noin kolme kertaa suurempi pehmustetuissa kengissä kuin paljain jaloin”, hän sanoo ja lisää, että ”meillä ei ole aavistustakaan, mitä se tarkoittaa” nivelten terveyden kannalta. Hänen mukaansa on teoreettisesti mahdollista, että tämä ylimääräinen isku on syynä siihen, että polven niveltulehdus on kaksinkertaistunut toisen maailmansodan jälkeen – suunnilleen samaan aikaan, kun kenkäsuunnittelun tekninen kehitys mahdollisti pehmustetumpien pohjien käytön. Tällaisesta yhteydestä ei kuitenkaan ole vankkaa näyttöä.
Jollain tapaa paljain jaloin käveleminen on parempi keholle kuin syvästi pehmustettujen pohjien käyttäminen, Lieberman sanoo. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei hän ole jalkineiden vastustaja: ”En sano, että ihmisten ei pitäisi käyttää kenkiä.” Hän on pikemminkin sitä mieltä, että tutkijat eivät vielä ymmärrä jalkineiden vaikutusta kehoon miljoonien askelten aikana. Lieberman sanoo, että olisi haastavaa tutkia kenkien käyttämisen vaikutuksia miljoonien ja taas miljoonien askelten ajan yli 70 vuoden aikana ihmisillä, mutta hän tutkii parhaillaan tällaisten pehmusteiden vaikutusta eläinten liikkumiseen.
Tasapaino saattaa myös olla pehmeiden pohjien uhri. Ihmisten jalkojen herkkyys heikkenee iän myötä. Jos ne ovat myös menettäneet kosketuksen maahan, niistä voi tulla alttiimpia kaatumisille, Lieberman selittää. ”Jos jalat eivät aisti, mitä maassa tapahtuu, olet ehkä alttiimpi ja haavoittuvaisempi , ja kengät voivat olla osa tätä”, hän sanoo. ”Jos voimme antaa ihmisten aivoille ja reflekseille enemmän tietoa, se voi auttaa heitä.”
Voimistelijat ja kamppailulajien harrastajat kulkevat paljain jaloin parantaakseen yhteyttään maahan, ja Formula ykkösten kilpa-autonkuljettajat käyttävät kovapohjaisia kenkiä, jotka erään tutkimuksen mukaan itse asiassa lisäävät heidän jalkojensa herkkyyttä.
Nykyaikaisilla pehmustetuilla kengillä ”lisäämme mukavuutta mutta vähennämme toiminnallisuutta”, sanoo huippusuorituskykyisten kenkien suunnittelusta vastaava kenkätutkijana toimiva Thorsten Sterzing. Hän ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa, mutta toivoo voivansa hyödyntää sitä omassa työssään. Hänen mukaansa ihmiset valitsevat liian usein jalkineet, jotka sopivat yhteiskunnan kauneuskäsitykseen, mutta eivät edistä terveellistä kävelyä. Liebermanin tutkimuksen kaltaiset tutkimukset voivat johtaa paremmin suunniteltuihin kenkiin, jotka pikemminkin täydentävät kehon luonnollisia kykyjä kuin heikentävät niitä.
Kristiaan D’Août, tuki- ja liikuntaelimistön biologian vanhempi lehtori Liverpoolin yliopistossa Englannissa, sanoo, että jalka on yksi vähiten ymmärretyistä rakenteista elimistössä yksilöllisen variaation, jalkaterän luiden ja nivelsiteiden monimutkaisuuden ja sen vuoksi, että niin paljon siitä, mitä jalkaterän sisäpuolella tapahtuu, on mahdotonta nähdä. D’Août ei ollut mukana tuoreessa artikkelissa, mutta hän tekee siihen liittyvää työtä ja kirjoitti tutkimuksesta kommentin, joka ilmestyy Nature-lehden samassa numerossa. Eräässä hänen tutkimuksessaan D’Août laittoi osallistujat käyttämään minimikenkiä kuuden kuukauden ajan. Vaikka ne olivat aluksi epämukavat, ”aika monet ihmiset pitävät niistä nyt enemmän”, hän sanoo. ”Toivon todella, että tämä tutkimus ja kenkätutkimus yleensäkin johtaisi siihen, että ihmiset alkaisivat ymmärtää, että kengät voivat olla melko invasiivisia”. (D’Août myöntää, että hän itse käyttää yleensä tavallisia kenkiä Liverpoolin kostean ja synkän sään vuoksi.)
Ihmiset ovat todennäköisesti käyttäneet kenkiä noin 40 000 vuotta, Lieberman sanoo, vaikka jotkut epäilevät, että neandertalilaiset pysyivät kengättömänä. Joissakin osissa maailmaa, kuten Intiassa ja Keniassa, joissa Lieberman tekee tutkimusta, monet ihmiset kulkevat yhä koko elämänsä ilman kenkiä. ”Minusta on käsittämätöntä olla paljain jaloin keskellä Eurooppaa jääkaudella, mutta toisaalta kaikki muut eläimet Euroopassa jääkauden aikana olivat paljain jaloin – ehkä serkkumme, neandertalilaiset, pärjäsivät siis ihan hyvin”, Lieberman sanoo.
Siltikään hän sanoo, ettei aio testata itse paljain jaloin kulkemista Uuden Englannin talven aikana.