Ratsit
Perifeerisiä hermovaurioita on raportoitu esiintyvän koe-eläimillä pyretroidien lähes tappavilla annoksilla (Aldridge, 1990; Vijverberg ja van den Bercken, 1990).
Akuutissa ihomyrkytystutkimuksessa Robinson (1989a) altisti rotat permetriinille annoksella 2 g/kg ja havaitsi neurotoksisia oireita, kuten kärkivarpaiden kävelyä, selkärangan ylöspäin kaartumista ja virtsankarkailua joillakin altistuneista eläimistä. Näiden tulosten perusteella Robinson (1989a) arvioi LOAEL-arvoksi 2 g/kg ja arvioi myös NOAEL-arvoksi 200 mg/kg käyttämällä LOAEL-arvoon epävarmuuskerrointa 10.
Hend ja Butterworth (1977) syöttivät permetriiniä uros- ja naarasrotille Charles Riverin rotille (kuusi kumpaankin sukupuoleen kuuluvaa rottaa ryhmää kohti) ruokavaliossa pitoisuuksina 0 tai 6 000 mg/kg enintään 14 päivän ajan. Kaikilla permetriinillä käsitellyillä rotilla havaittiin vakavia kliinisiä myrkytysoireita. Vain yksi permetriinillä käsitelty uros selvisi hengissä 14 päivän kokeesta. Histologinen tutkimus osoitti pirstoutuneita ja turvonneita iskiashermon aksoneja ja myeliinin rappeutumista neljässä viidestä permetriiniä saaneesta eläimestä.
Dayan (1980) syötti permetriiniä (cis/trans-suhde 25:75) (94,5 % puhdasta) 10 uroksen ja 10 naaraan Sprague-Dawley-rottien ryhmille annoksina 4 000, 6 000 tai 9 000 mg/kg 21 vuorokauden ajan. Kaikki eläimet kehittivät voimakasta vapinaa ja laihtuivat. Jotkut rotat kummastakin sukupuolesta 9 000 mg/kg:n ryhmässä kuolivat. Aivojen, selkäytimen, kolmoishermon ja takajuuren ganglioiden, proksimaalisten ja distaalisten juurirunkojen sekä motoristen ja sensoristen päätehermojen histopatologisessa tutkimuksessa ei havaittu johdonmukaisia poikkeavuuksia.
Kymmenen Wistar-rotan ryhmille, joille annettiin permetriiniä ruokavaliossa pitoisuuksina 0, 2500, 3000, 3750, 4500, 5000 tai 7500 ppm (1, 125, 150, 187,5, 225, 250 tai 375 mg/kg päivässä) 14 päivän ajan, kehittyi perifeeristen hermojen myrkyllisyyksiä (”perifeeristen hermojen myrkyllisyys”) (Glaister ym, 1977). Eläimet, joille annettiin 5 000 tai 7 500 ppm, kuolivat, ja 5 000 ppm:n ryhmän eläinten iskiashermoissa tapahtui vähäisiä histologisia ja ultrastruktuurisia muutoksia. Vaurioihin kuului myelinoimattomien hermojen turvotusta ja lisääntynyttä vesikulaatiota, Schwannin solujen hypertrofiaa, aksoplasman supistumista ja myeliinipyörteiden muodostumista jäljellä oleviin tiloihin sekä myelinoimattomien aksonien pirstoutumista. Vastaavasti iskiashermojen turvotusta, solmujen demyelinaatiota ja hajoamista havaittiin rotilla, joille annettiin permetriiniä 6 000 ppm (300 mg/kg päivässä) 8 päivän ajan (Okuno ym., 1976b). Toisessa tutkimuksessa (James ym., 1977) myelinoivien hermosäikeiden vakuolaatiota esiintyi rotilla, joille annettiin permetriiniä 6 000 ppm (300 mg/kg päivässä) 18 päivän ajan.
Dyck ym. (1984) tekivät yksityiskohtaisen morfologisen arvioinnin rottien hermostosta kahdessa permetriinin kroonisessa ruokintatutkimuksessa. Ensimmäisessä tutkimuksessa Long-Evans-rotille syötettiin permetriiniä sisältävää ruokavaliota pitoisuuksina 0, 20, 100 tai 500 mg/kg kahden vuoden ajan, ja kustakin annosryhmästä tutkittiin viisi uros- ja viisi naaraspuolista eläintä (satunnaisesti valitut). Toisessa tutkimuksessa Long-Evans-rotille syötettiin permetriiniä sisältävää ruokavaliota pitoisuuksina 0, 20 tai 100 mg/kg kolmen peräkkäisen sukupolven ajan, ja viisi urosrottaa ja viisi naarasrottaa kustakin ryhmästä valittiin satunnaisesti kolmannen sukupolven vanhempien eläinten joukosta. Keskus- ja ääreishermojen, distaalisten suraali- ja säärihermojen kiusattujen myelinoituneiden kuitujen ja viidennen aivohermon maksimijakautuman tutkimuksissa ei havaittu permetriinin ruokinnasta johtuvia muutoksia (Dyck ym., 1984).