Uudemmat tapahtumat
Väkivaltaisuudet itäisessä ja läntisessä Keski-Afrikan tasavallassa (Keski-Afrikan tasavalta) ovat lisääntyneet ja levinneet uusiin maakuntiin vuonna 2018, kun Banguin hallitus ei pysty laajentamaan valvontaansa pääkaupungin ulkopuolelle. Kesäkuussa 2017 allekirjoitetulla rauhansopimuksella, jonka hallitus ja kolmetoista neljästätoista tärkeimmästä aseistetusta ryhmittymästä allekirjoittivat, ei ollut juurikaan vaikutusta, ja entiset Seleka- ja anti-balaka-joukot sekä sadat muut paikalliset ryhmät toimivat avoimesti ja hallitsevat jopa kahta kolmasosaa Keski-Afrikan tasavallan alueesta.
Huhtikuussa 2018 YK:n moniulotteinen integroitu vakautusoperaatio Keski-Afrikan tasavallassa (MINUSCA) ja hallituksen turvallisuusjoukot käynnistivät operaation miliisiryhmän riisumiseksi aseista Banguin PK5-alueella, joka on pääosin muslimien muodostama erillisalue kristittyjenemmistöisessä kaupungissa. Kun huhut olivat levinneet, että rauhanturvaajat aikoivat riisua aseista kaikki muslimit, jolloin he olisivat alttiita aseistautuneiden kristittyjen ryhmien hyökkäyksille, puhkesi rajuja yhteenottoja, joissa kuoli yli kaksikymmentä ihmistä, heidän joukossaan YK:n rauhanturvaaja, ja haavoittui lähes sata viisikymmentä. Päiviä myöhemmin mielenosoittajat laskivat väkivaltaisuuksissa kuolleiden kuudentoista ihmisen ruumiit MINUSCA:n päämajan eteen Banguissa ja syyttivät rauhanturvaajia siitä, että he olivat tulittaneet siviilejä.
Väkivaltaisuudet levisivät seuraavien viikkojen aikana PK5:n ulkopuolelle, kun sekä entiset Seleka-joukot että balakan vastaiset miliisijoukot tekivät kostoiskuja. Toukokuussa 2018 asemiehet hyökkäsivät kirkkoon Banguissa tappaen kuusitoista ihmistä, mukaan lukien papin; kostotoimena hyökättiin useisiin moskeijoihin. Ex-Seleka-johtajat tapasivat Keski-Afrikan pohjoisosassa ja uhkasivat hyökätä pääkaupunkiin, mikä sai MINUSCA:n tehostamaan turvallisuutta kaupungin ympärillä.
Tausta
Taustatietoa
Sen jälkeen, kun Keski-Afrikka itsenäistyi vuonna 1960, se on kokenut vuosikymmeniä väkivaltaa ja epävakautta. Selekan (sangon kielellä ”liittouma”) – aseistautuneiden, pääasiassa muslimiryhmien yhteenliittymä – johtama kapina on johtanut maan turvallisuusinfrastruktuurin vakavaan heikkenemiseen ja etnisten jännitteiden lisääntymiseen. Seleka-taistelijat aloittivat hyökkäyksen Keski-Afrikan keskushallintoa vastaan joulukuussa 2012, valtasivat pääkaupungin Banguin ja järjestivät vallankaappauksen maaliskuussa 2013. Vastauksena Seleka-joukkojen raakalaismaisuuteen kristittyjen taistelijoiden ”anti-balaka”-liittoutumat (joka tarkoittaa sangon kielellä ”voittamatonta”) muodostivat kostoväkivaltaa Seleka-taistelijoita vastaan, mikä lisäsi väkivaltaisuuksiin uskonnollisen vihamielisyyden elementin, jota aiemmin ei ollut esiintynyt.
Syyskuussa 2013 anti-balaka-joukot alkoivat tehdä laajamittaisia kostohyökkäyksiä enimmäkseen muslimeja edustavia siviilejä vastaan, minkä seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat siirtymään Selekan hallitsemille alueille pohjoisessa. Hallitus hajotti Seleka-joukot pian kostohyökkäysten alkamisen jälkeen, mutta monet entiset Selekan jäsenet ryhtyivät vastahyökkäyksiin, mikä syöksi Keski-Afrikan kaoottiseen väkivallan tilaan ja sitä seuranneeseen humanitaariseen kriisiin. Sen jälkeen, kun konflikti puhkesi uudelleen vuonna 2013, tuhansia ihmisiä on saanut surmansa ja lähes 575 000 pakolaista on joutunut siirtymään kotiseudultaan, ja suurin osa heistä on paennut naapurimaihin Kameruniin ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Presidentti Faustin Archange Touaderan valinnan jälkeen keväällä 2016 vallinneesta optimismista huolimatta kriisi vain kärjistyi. De facto -aluejako johti taukoon muslimien ja kristittyjen välisissä taisteluissa, mutta entisen Selekan ryhmittymien väliset taistelut ovat lisääntyneet. Vaikka hallitus pitää Banguin hallussaan, useimmat aseistetut ryhmät ovat boikotoineet presidentti Touaderan yrityksiä rauhoittaa aluetta aseistariisunnan avulla, jolloin hallitus on voimaton pääkaupungin ulkopuolella. Muualla maassa vallitseva laittomuus on mahdollistanut aseellisten ryhmien kukoistuksen, ja taistelut ovat lisääntyneet keski-, länsi- ja itäisissä maakunnissa. Konflikti on myös tuhonnut taloutta, lamauttanut yksityisen sektorin ja jättänyt lähes 75 prosenttia maan väestöstä köyhyyteen.
Ihmisoikeusryhmien ja YK:n järjestöjen raportit viittaavat siihen, että sekä entisten Seleka-joukkojen että balakan vastaisten ryhmien tekemät rikokset ovat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Kriisin laajuuden vuoksi YK:n turvallisuusneuvosto perusti huhtikuussa 2014 rauhanturvajoukot, jotka yhdistivät Keski-Afrikkaan jo aiemmin lähetetyt Afrikan unionin ja Ranskan joukot. Perustettiin MINUSCA, jonka tehtävänä on suojella siviilejä ja riisua aseista miliisiryhmiä, ja tällä hetkellä Keski-Afrikassa toimii lähes viisitoista tuhatta rauhanturvaajaa. MINUSCA:lla on huomattavia haasteita täyttää toimeksiantonsa siviilien suojelemiseksi ja aseellisten ryhmien hajottamiseksi, mikä johtuu pääasiassa infrastruktuurin puutteesta ja haluttomuudesta käyttää sotilaallista voimaa. YK:n rauhanturvaajia ja humanitaarisia työntekijöitä vastaan on myös tehty lukuisia hyökkäyksiä; viisitoista rauhanturvaajaa sai surmansa Keski-Afrikassa vuonna 2017, ja kuusi rauhanturvaajaa on saanut surmansa eri aseistettujen ryhmien hyökkäyksissä vuonna 2018.
Huolenaiheet
Yhdysvallat on jo pitkään tukenut Keski-Afrikan talouskasvua, oikeusvaltion periaatteiden noudattamista ja poliittista vakautta, ja se on edelleen huolissaan väkivallan korkeasta tasosta ja pahenevasta humanitaarisesta kriisistä. Turvallisuusympäristön heikkeneminen entisestään lisää uskonnollisten ryhmien välistä väkivaltaa, ja leviäminen jatkaa alueen epävakautta, mikä asettaa haasteita naapurimaiden Etelä-Sudanin ja Kongon demokraattisen tasavallan konfliktien lopettamiselle.