The Banana Trick and Other Acts of Self-Checkout Thievery

Supermarkettien automaatioautomaation mauttoman ulkoasun alla piilee ruma totuus: itse skannaavilla kassoilla tapahtuu paljon myymälävarkauksia. Mutta älä kutsu sitä myymälävarkaudeksi. Hävikineston ammattilaiset puhuvat mieluummin ”ulkoisesta katoamisesta”.

Self-checkout-varkauksista on tullut niin laajalle levinneitä, että niiden taktiikoita kuvaamaan on syntynyt kokonainen kieli. T-bone-luiden (13,99 dollaria/kilo) ostaminen edullisen (0,49 dollaria/kilo) tuotesarjan koodilla on ”banaanitemppu”. Jos Illy-espressotölkki poistuu liukuhihnalta ilman, että sitä on skannattu, sitä kutsutaan ”pass around” -tempuksi. ”Vaihtotemppu” on työläämpi: Kuori tarra jostain edullisesta tuotteesta ja aseta se jonkin kalliin tuotteen viivakoodin päälle. Varmista vain, että molemmat tuotteet ovat suunnilleen samanpainoisia, jotta vältät ärsyttävän ”odottamaton tuote” -hälytyksen laukeamisen pussitusalueella.

Miten yleisiä itseskannaushuijaukset ovat? Jos nimettömät nettikyselyt antavat viitteitä, hyvin yleisiä. Kun Voucher Codes Pro -yritys, joka tarjoaa kuponkeja internet-ostajille, kysyi 2 634 ihmiseltä, lähes 20 prosenttia myönsi varastaneensa aiemmin itsekassalla. Yli puolet näistä ihmisistä sanoi huijanneensa järjestelmää, koska kaupan turvamiesten havaitseminen oli epätodennäköistä. Myös Leicesterin yliopiston kriminologit tekivät vuonna 2015 tutkimuksen käsiskannereilla varustetuista itsekassoista, ja siinä havaittiin todisteita laajalle levinneistä varkauksista. Tutkittuaan vuoden aikana miljoona itsekassatapahtumaa, joiden myynti oli yhteensä 21 miljoonaa dollaria, he havaitsivat, että lähes 850 000 dollarin arvosta tavaroita poistui myymälästä ilman, että niitä oli skannattu ja maksettu.

Leicesterin tutkijat päättelivät, että varkauksien helppous todennäköisesti innostaa ihmisiä, jotka eivät muuten varastaisi, tekemään niin. Sen sijaan, että shoppailija kävelee kauppaan aikomuksenaan viedä jotain, hän saattaa reissun päätteeksi päättää, että alennus on paikallaan. Kuten eräs vähittäiskaupan työntekijä kertoi tutkijoille: ”Ihmiset, jotka eivät perinteisesti aio varastaa … kun ostan 20, voin saada viisi ilmaiseksi.” Kirjoittajat ehdottivat lisäksi, että vähittäiskauppiaat olivat osasyyllisiä ongelmaan. Tutkimuksen mukaan supermarketit ovat innokkaasti vähentäneet työvoimakustannuksia, ja niiden voidaan katsoa luoneen ”rikollisuutta synnyttävän ympäristön”, jossa voitto on ”sosiaalisen vastuun yläpuolella”.

Olipa kyse sitten sosiaalisesta vastuusta tai turhautuneisuudesta tavaran hävikkiin, jotkin vähittäiskauppiaat, mukaan lukien Albertsons, Big Y Supermarket, Pavilions ja Vons, ovat vähentäneet tai poistaneet itsetarkastuksen ainakin joistakin myymälöistä. Toiset kuitenkin lisäävät sitä edelleen. Maailmanlaajuisesti itsekassapäätteiden määrän odotetaan nousevan 325 000:een ensi vuoteen mennessä, kun se vuonna 2013 oli 191 000. Joissakin paikoissa todennäköisyys joutua rangaistuksi pikkuvarkaudesta vähenee. Vaikka myymäläpäällikkö haluaisi nostaa syytteen, monet poliisilaitokset eivät jaksa vaivautua supermarkettivarkauksiin. Esimerkiksi vuonna 2012 Dallasin poliisilaitos otti käyttöön uuden käytännön: Poliisit eivät enää vastaisi rutiininomaisesti myymälävarkauspuheluihin, jotka koskivat alle 50 dollarin arvosta varastettuja tavaroita. Vuonna 2015 kynnys nostettiin jälleen kerran 100 dollariin.

Ei ehkä ole yllättävää, että jotkut ihmiset varastavat helpommin automaateista kuin ihmiskassoista. ”Jokainen, joka maksaa yli puolet tavaroistaan itsekassalla, on täysi ääliö”, lukee eräässä militanteimmista kommenteista aiheesta käydyssä Reddit-keskustelussa. ”Ei ole MITÄÄN moraalista ongelmaa varastaa kaupasta, joka pakottaa sinut käyttämään itsekassoja, piste. HE VELOITTAVAT SINUA SIITÄ, ETTÄ TYÖSKENTELET HEIDÄN KAUPASSAAN.” Barbara Staib, National Association for Shoplifting Prevention -järjestön viestintäjohtaja, uskoo, että itsekassat houkuttelevat ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi taipuvaisia myymälävarkauksiin, sillä ne antavat heille mahdollisuuden järkeistää käyttäytymisensä. ”Useimmat myymälävarkaat ovat itse asiassa muuten lainkuuliaisia kansalaisia. He juoksisivat perässäsi palauttamaan pudottamasi 20 dollarin setelin, koska olet ihminen ja kaipaisit sitä 20 dollaria.” Kassarobotti kuitenkin muuttaa yhtälön: Se ”antaa väärän vaikutelman anonymiteetistä”, Staib sanoo. ”Tämä ilmeisesti voimaannuttaa ihmisiä varastamaan.”

Tämä ei tarkoita, että kaikki ostajat tuntisivat itsensä yhtä voimaantuneiksi. Templen yliopistossa työskentelevä psykologi Frank Farley sanoo, että monilla supermarketvarkailla on hänen mukaansa T-tyypin (kuten ”jännitys”) persoonallisuus: ”Shoppailu voi olla melko tylsää, koska se on niin rutiininomaista, ja tämä on tapa tehdä rutiinista mielenkiintoisempaa. He voivat olla riskinottajia ja virikkeitä etsiviä ihmisiä.” Tämän teorian mukaan joistakin T-tyypin ihmisistä tulee tukikohdehyppääjiä tai mafian palkkamurhaajia, kun taas toiset tyytyvät ryöstämään Brie-juustoja ja luomutomaatteja Safewayssa.

Tämä artikkeli on ilmestynyt maaliskuun 2018 painetussa numerossa otsikolla ”The Banana Trick”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.