Mistä rukousnauha on peräisin ja kuka päätti mysteereistä?

Rukousnauha on rukous, jota katolilaiset käyttävät mietiskellessään Kristuksen elämän keskeisiä tapahtumia. Rukousnauhan rukoilemiseen uhrataan myös aikaa erilaisten rukousaiheiden puolesta. Neitsyt Maria on pyytänyt meitä toistuvasti, erityisesti Fatimassa, rukoilemaan usein rukousnauhaa.
Vähän on asioita, jotka ovat ”katolisempia” kuin rukousnauhan rukoileminen. Ja kuten kaikilla katolisilla asioilla, myös rukousnauhalla on pitkä historia.
Rukousnauha koostuu enimmäkseen ”Ave Maria”- ja ”Isä meidän -rukousnauhoista”. Siinä käytetään myös helmiä rukousten laskemiseen. Siinä on salaisuuksien sarjoja, joita mietiskelemme rukoillessamme ”vuosikymmenissä”, 10 helmen sarjoissa. Tässä käyn lyhyesti läpi, miten tämä kaikki on syntynyt.
”Ave Maria” koostuu arkkienkeli Gabrielin sanoista Marialle (”Terve, armoitettu, Herra on kanssasi”) ja Elisabetin sanoista Marialle (”Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on kohtusi hedelmä!”). Nämä kaksi yhdistettiin yhdeksi rukoukseksi joskus 6. vuosisadan tienoilla. 1100-luvulle tultaessa siihen lisättiin pyyntö ”Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä”, ja näin saatiin valmiiksi tuntemamme ”Ave Maria”.
”Isä meidän -rukous” tuli meille tietysti suoraan Jeesukselta, joka kehotti meitä ”Rukoile sitten näin:
Kristityt käyttivät jo 3. vuosisadalla kiviä ja helmiä seuratakseen, kuinka monta rukousta oli lausuttu. Esimerkiksi egyptiläinen erakko rukoili 300 katumusrukousta päivässä ja seurasi edistymistään kivien avulla. Ennen pitkää käyttöön tulivat kuitenkin helmet. On helpompaa käyttää helmiä narussa kuin isoa ämpärillistä kiviä! Pyhä Hieronymus käytti 4-5. vuosisadalla rukoushelmiä laskemiseen. Nämä helmet tunnettiin pian nimellä paternoster-helmet, koska niiden avulla rukoiltiin toistuvasti ”Pater Noster” eli Isä meidän -rukousta.
150 psalmin rukoileminen yhteisössä on ollut pitkään tärkeä osa uskonnollisten miesten ja naisten elämää. Tätä varten heidän oli kuitenkin osattava latinaa. Monet eivät osanneet, ja joidenkin sallittiin (noin 9. vuosisadalla) korvata psalmit 150 Isä meidän -rukouksella. Nämä uskovaiset käyttivät helmiä rukoustensa laskemiseen. Mutta 150:n helminauhan kantaminen mukanaan oli hankalaa. Sen sijaan he käyttivät 50 helmen jousia, joita he rukoilivat kolme kertaa. Tämä on tulossa lähemmäs rukousnauhaa, jossa on 50 ”Ave Maria” -helmiä.
Yli Mariaa alettiin rukoilla näillä helmisarjoilla 10. ja 11. vuosisadalla. Pian he lisäsivät Isä meidän -rukouksen jokaisen kymmenen Ave Maria -rukouksen jälkeen rikkoakseen yksitoikkoisuutta. Sistertsialaiset ja karthusialaiset loivat samoihin aikoihin ”Marian psalttarin”, joka koostui 150 kertaa lausutuista Ave Maria -rukousnauhoista, mutta niihin ei liittynyt mitään mysteereitä.
Tässä näemme rukousnauhan muotoutuvan: 150 Ave Mariaa, jotka on jaettu ”vuosikymmeniin”, eli kymmenen kappaleen ryhmiin, jotka on erotettu toisistaan Isä meidän -rukousnauhalla.
Silloin Pyhä Dominik saapui paikalle. Vuonna 1208 hän meni metsään rukoilemaan johdatusta taistelussaan albigensalaista harhaoppia vastaan. Maria ilmestyi ja puhui hänelle. Hän sanoi: ”Älkää ihmetelkö, että olette tähän asti saaneet niin vähän hedelmää vaivannäöstänne… Kun Jumala halusi uudistaa maan kasvot, hän aloitti lähettämällä sen päälle enkelin tervehdyksen lannoittavan sateen. Saarnatkaa siis minun Psalttariani.”
Pyhä Dominikus tunsi mariaanisen Psalttarin, helmien käyttämisen 150 Ave Maria -rukouksen rukoilemiseen. Mutta Maria käski häntä ”saarnaamaan” sen avulla. Siihen asti Marian psalttariin ei ollut liitetty mietteitä Kristuksen elämästä. Se ei ollut mikään opetusväline. Sitten Maria paljasti Dominikukselle erityiset mysteerit, tapahtumat Kristuksen elämästä, joita tulisi ”saarnata” jokaisella ”Marian psalttarin” 15 vuosikymmenellä. Marian antamat mysteerit olivat vastaus Dominicuksen rukouksiin. Koska mysteerit keskittyivät Jeesuksen inkarnaatioon, intohimoon ja voittoon, ne olivat täydellisiä taistelemaan harhaoppia vastaan, jota Pyhä Dominikus pyrki vastustamaan.
Pyhä Dominikus meni sitten kaupunkeihin, joissa tämä harhaoppi oli laajalle levinnyt, ja saarnasi jokaisesta mysteeristä, minkä jälkeen rukoiltiin 10 Ave Mariaa. Hänen opetuksestaan tuli paljon tehokkaampaa Neitsyt Marian avulla.
13. ja 14. vuosisadalla jotkut alkoivat ajatella, että ”Ave Maria” -rukouksen tarjoaminen Neitsyt Marialle oli ruusun ojentamista hänelle. Lopulta tätä dominikaanien ”Marian psalttaria” ja sen 15 mysteeriä alettiin kutsua ”rukousnauhaksi”, sana, joka viittaa kukkaseppeleeseen tai kukkakimppuun.
Voidaan siis nähdä, miten rukousnauha muotoutui vuosisatojen kuluessa ja miten Maria itse Pyhän Dominikaanin välityksellä antoi meille ensimmäiset kolme mysteerien sarjaa. Paavi Johannes Paavali II lisäsi sitten neljännen sarjan, valoisat mysteerit, vuonna 2002.
Jos haluat lisätietoja tästä aiheesta, suosittelen kirjaa Ruusukukkaron mestarit: The History and Heroes of a Spiritual Weapon, kirjoittanut Donald H. Calloway, MIC.
Fr. Signalness on Stanleyssä sijaitsevan Queen of the Most Holy Rosaryn ja Berthholdissa sijaitsevan St. Annin pastori. Jos sinulla on kysymys, jota olet pelännyt kysyä, nyt on aika kysyä se! Lähetä yksinkertaisesti kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen [email protected] ja kirjoita aiheeksi ”Question Afraid to Ask”.