Rio de Janeiron kuvernöörillä Wilson Witzelillä on yksi tavoite mielessään, kun hän lennättää raskaasti aseistettuja helikopteripartioita osavaltionsa laajalle levittäytyneiden favelojen yläpuolella.
”Tuomme järjestyksen tähän taloon”, sanoo brasilialainen oikeistolainen rynnäkkökivääreitä kantavien sotilaspoliisien reunustamana eräässä sosiaalisessa mediassa julkaisemassaan suoratoistovideossa. ” lopetamme tämän rosvouksen, joka terrorisoi ihanaa kaupunkiamme.”
Poliisimurhien, jengimurhien ja satunnaisten ammuskelujen välillä meren rannalla sijaitsevassa osavaltiossa henkirikosten määrä on 39 kuolemantapausta 100 000:ta asukasta kohti, mikä ylittää maanlaajuisen luvun 27 kuolemantapausta 100 000:ta asukasta kohti – ja on jo itsessään kansainvälisesti katsottuna erittäin korkea. Riosta on tullut symboli siitä turvallisuushaasteesta, johon Brasilian aseita rakastava oikeistopresidentti Jair Bolsonaro on luvannut puuttua.
Lukema merkitsee hyppäystä alhaisesta 23,6 kuolemantapauksesta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2015, jolloin kaupunki valmistautui täysipainoisesti vuoden 2016 olympialaisiin valmistautumalla ja otti käyttöön joukon innovatiivisia, mutta kalliita strategioita murhien pysäyttämiseksi.
Ympäri 250 kilometriä etelämpänä Rio de Janeirosta tilanne ei voisi olla enempää erilainen: São Pauloa, jossa käytiin tulitaisteluita alle 20 vuotta sitten, pidetään nyt rauhallisena keidasalueena. Brasilian suurin osavaltio bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ilmoitti viime vuonna noin 10 henkirikosta 100 000:ta kohti, mikä on maan alhaisin luku. Yksin kaupungissa henkirikokset ovat vähentyneet lähes 90 prosenttia vuodesta 2001.
Sao Paulon väkivaltarikollisuuden vähenemisen laajuus on henkeäsalpaava.
Robert Muggah, tutkimusjohtaja, Igarapé-instituutti
Maailman kahden kuuluisimman osavaltion erilainen onni on saanut kriminologit, poliitikot ja asiantuntijat pohtimaan, miksi näin on käynyt, ja mitä oppeja Rio voi ottaa Brasilian suurimmasta kaupungista, joka on sen kilpakumppani kansallisella näyttämöllä.
”São Paulon väkivaltarikollisuuden vähenemisen laajuus on henkeäsalpaava”, sanoo Robert Muggah, Rio de Janeirossa sijaitsevan Igarapé-instituutin, turvallisuuteen keskittyvän ajatushautomon, tutkimusjohtaja. ”Rio de Janeiron heilahtelevat murhaluvut eivät ole yhtä häkellyttäviä.”
Muggahin mukaan São Paulon menestyksen ”avaintekijä” on ollut jatkuva panostus julkiseen turvallisuuteen. ”Peräkkäiset kuvernöörit ja yleisen turvallisuuden sihteerit ovat asettaneet etusijalle sotilas- ja siviilipoliisin valvonnan, uusien alokkaiden koulutuksen ja olemassa olevien voimavarojen älykkäämmän käytön.” Parempi koordinointi siviili- ja sotilaspoliisin välillä on myös auttanut, hän sanoo.
”Kyseessä on historiallisesti hyvin johdettu hallitus”, sanoo São Paulon kuvernööri João Doria ja korostaa, miten peräkkäiset johtajat ovat ohjanneet osavaltiota läpi vaikeiden aikojen, mukaan lukien kaksivuotisen taantuman, joka päättyi vasta vuonna 2017.
Rio sen sijaan julisti konkurssin vuonna 2016 surullisenkuuluisan Lava Jato (Autonpesu) -korruptioskandaalin seurauksena, johon sekaantui lukuisia korkea-arvoisia liikemiehiä ja poliitikkoja ja joka pysäytti osavaltion talouden järisyttävästi. Varat ehtyivät ja valtio leikkasi aloitteita, kuten yhteisöllisiä poliisiohjelmia, joiden oli, vaikkakin kiistanalaisesti, uskottu vähentäneen kuolemantapausten määrää.
”Rio de Janeiroa ovat koetelleet merkittävät poliittiset skandaalit, talouden heikkeneminen sekä valtion ja kuntien johtajuuden romahtaminen. Innovatiiviset strategiat väkivaltarikollisuuden vähentämiseksi vuodesta 2008 lähtien joko keskeytettiin ennenaikaisesti tai purettiin varojen puutteen vuoksi”, Muggah sanoo.
Tällaiset leikkaukset mahdollistivat rikollisjengien uudelleen nousun sekä entisten poliisien johtamien miliisiryhmien leviämisen. Miliisijoukot ovat laajentuneet täyttämään valtion jättämää tilaa – ne kiristävät paikallisia yrityksiä, hallitsevat epävirallisen paikallisliikenteen markkinoita, liike- ja asuinkiinteistöjen myyntiä ja muuta.
”Valtiota ei enää ole. Viidakon laki on laki”, sanoo São Paulon yliopiston järjestäytyneen rikollisuuden asiantuntija Bruno Paes Manso. ”Syyttäjät arvioivat, että 40 prosenttia Rio de Janeiron osavaltiosta on miliisiryhmien hallussa.”
Sukulaiset ja ystävät surevat 42-vuotiasta Ana Cristina da Conceicaoa ja hänen äitiään, 76-vuotiasta Marlene Maria da Conceicaota. Molemmat naiset saivat surmansa harhaluoteista poliisin ja huumekauppiaiden välisessä tulitaistelussa Rio de Janeirossa.
Lähde Mauro Pimentel/AFP/Getty
São Paulon paremmat taloudelliset suhdanteet eivät ole ainoa syy sen parantuneeseen turvallisuuteen. Myös järjestäytyneen rikollisuuden kasvava ammattimaistuminen on vaikuttanut asiaan. Siinä missä Riossa toimii kourallinen keskenään sotivia jengejä – kuten verinen Comando Vermelho eli Punainen komento – ja miliisejä, São Paulon rikollismaisemaa hallitsee yksi toimija – Primeiro Comando da Capital eli PCC.
1990-luvun alussa perustettu PCC kukoisti São Paulon ylikuormitetuissa vankiloissa, joissa se toimi eräänlaisena vankien ammattiliittona vartijoiden raakuuden edessä. Kun matkapuhelimet yleistyivät 2000-luvun alussa, ryhmä hyödynsi nopeasti teknologiaa sekä vankien ja entisten vankien massiivista verkostoa huumausaineiden, kuten kokaiinin ja crack-kokaiinin, myyntiin.
PCC tajusi, että väkivalta oli huono asia liiketoiminnalle ja että se vain herätti poliisin huomion, joten se valitsi ”ammattimaisemman tavan”, Manso sanoo ja kertoo, miten 30 000 jäsenen jengi loi jäsennellyn järjestelmän huumausaineiden myyntiin, tyypillisesti WhatsAppin välityksellä. ”São Paulo on nykyään vähiten väkivaltainen osavaltio, mutta se on tärkein huumeiden markkina-alue”, hän huomauttaa.
Sao Paulossa ”meillä on monopoli”. Siellä ei ole sotaa, koska meillä on monopoli järjestäytyneessä rikollisuudessa”, sanoo Brasilian yleisen turvallisuuden foorumin puheenjohtaja Renato Sérgio de Lima.
Witzelin helikopteritehtävä on puolestaan vain uusin uusinta toistoa Rio de Janeiron asukkaille tutuksi tulleessa näytöksessä.
Viime vuoden helmikuun ja joulukuun välisenä aikana Brasilian armeija lähetti tuhansia sotilaita pitämään yllä järjestystä osavaltion faveloissa. Lähetyksellä ei kuitenkaan ollut juurikaan vaikutusta murhiin. Kaiken kaikkiaan poliisin tappamien brasilialaisten määrä on kasvussa – viime vuonna lähes 20 prosenttia edellisvuodesta.
”Brasiliassa vallitsee vahva käsitys siitä, että väkivalta on ratkaisu, ei ongelma; että jos haluaa järjestystä, tarvitaan väkivaltaa”, Manso sanoo. ”Mutta faveloissa asuvat ihmiset eivät halua, että armeija tai valtio nöyryyttää heitä. Jos heitä kohdellaan vihollisina, he järjestäytyvät valtiota vastaan ja pitävät valtiota vihollisenaan.”
Lisätoimittajana Carolina Unzelte São Paulossa.