Vähemmistö meistä oppi ammatillisessa koulutuksessaan, että neuroleptiset aineet aiheuttavat liikehäiriöitä eli ekstrapyramidaalisia oireita (EPS).1 Neuroleptit, vanhempi psykoosilääkkeiden luokka, johon kuuluvat dopamiinireseptorien salpaajat (DRBA), voivat aiheuttaa tardiivista dyskinesiaa (TD), dystoniaa, akatisiaa ja parkinsonismia.
Olimme myös oppineet, että uudemmat psykoosilääkkeet, niin sanotut toisen sukupolven psykoosilääkkeet, eivät aiheuta EPS:ää. Annokseen liittyvää EPS:ää on kuitenkin liittynyt olantsapiinin ja risperidonin käyttöön (> 6 mg/vrk:n annoksilla), ja kahdessa tapauksessa on raportoitu aripipratsolin aiheuttamasta EPS:stä.2,3
Mitkä oireet siis viittaavat lääkkeen aiheuttamaan liikehäiriöön (DIMD)? DIMD:tä sairastavilla potilailla on vaikeuksia sosiaalisessa toimintakyvyssä, motoristen tehtävien suorittamisessa, ihmissuhdeviestinnässä ja päivittäisissä toiminnoissa. He myös harvemmin noudattavat lääkehoitoa, jolloin taudin uusiutuminen ja uudelleen sairaalahoito ovat todennäköisempiä.
Jotkut DIMD:t ovat pahempia kuin toiset. Esimerkiksi neuroleptien aiheuttama TD on joissakin tapauksissa peruuttamaton ja voi johtaa niin vakavaan toimintakyvyn heikkenemiseen, että potilas ei pysty ruokkimaan itseään, puhumaan selkeästi tai hengittämään helposti. Vaikuttavan aineen poistaminen ei myöskään aina poista TD:tä.4
Neuroleptien aiheuttaman TD:n lievempiä muotoja esiintyy noin 20 prosentilla potilaista. Suuremmissa riskiryhmissä, kuten iäkkäillä potilailla, neuroleptien aiheuttaman TD:n lievempiä muotoja voi esiintyä yli 50 %:lla.
DIMD-oireyhtymät jäävät usein lääkäreiden diagnoosin ulottumattomiin osittain siksi, että ne näyttävät muilta lääketieteellisiltä tiloilta, kuten levottomat jalat -oireyhtymältä, kiihtymiseltä tai lääkkeiden vieroitusoireilta. Kliinikot, jotka ymmärtävät todennäköisimmät DIMD-syylliset ja kunkin vaikutuksen, voivat paremmin hoitaa potilaitaan. On myös ratkaisevan tärkeää, että kliinikot kiinnittävät huomiota
- Potilaan stressi- ja ahdistuneisuustasoon, sillä molemmat voivat pahentaa DIMD-oireita;
- Potilaan lääkehistoriaan; ja
- Demografiset tiedot. Iäkkäät naiset sairastuvat todennäköisimmin tardiiviseen dyskinesiaan. Nuoret miehet kokevat yleisemmin dystonisia reaktioita. Iäkkäillä on suurempi riski sairastua parkinsonismiin ja akatemiaan.
Lääkärin on tarkkailtava DIMD:n varalta kaikkia potilaita, jotka ovat käyttäneet antipsykootteja. Oireet voivat ilmetä tuntien tai päivien (akuutti), viikkojen (subakuutti) tai jopa kuukausien tai vuosien (tardiivi) kuluessa altistuksesta.
Aineet
Syyllisiä DRBA-lääkkeitä ovat mm:
- Haloperidoli;
- Thioridatsiini;
- Perfenatsiini;
- Droperidoli;
- Metoklopramidi;
- Proklooriperatsiini; ja
- Prometatsiini.
DIMD:tä voi aiheuttaa myös:
- Litium, joka voi aiheuttaa vapinaa tai korea;
- Stimulantit (esim, amfetamiinit), jotka voivat aiheuttaa vapinaa, tikkiä, dystoniaa ja dyskinesiaa;
- Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), jotka voivat aiheuttaa vapinaa, akatisiaa ja mahdollisesti dyskinesiaa, dystoniaa ja parkinsonismia;
- trisykliset masennuslääkkeet (TCA-lääkkeet) (esim, amitriptyliini, nortriptyliini jne.), jotka voivat aiheuttaa myoklonusta ja vapinaa;
- Valproiinihappo, joka aiheuttaa vapinaa; ja
- Syklosporiini A, jonka eräässä tutkimuksessa epäiltiin aiheuttavan vapinaa ja parkinsonismia.6
Hoito
Neurolepteista aiheuttavan lääkeaineen poistaminen saattaa johtaa osittaiseen paranemiseen noin puolella potilaista. Lopputulos riippuu tietenkin DIMD:stä.
TD:n varhainen toteaminen on tärkeää, jotta voidaan parantaa remissioprosentteja, jotka ovat käänteisessä suhteessa häiriön kestoon ja vaikeusasteeseen. Hoitoa varten potilaan lääkitystä vähennetään asteittain. Voi kestää jopa kaksi vuotta lopettamisen jälkeen, ennen kuin tila korjaantuu itsestään. Arvioi jatkuvasti uudelleen, kuinka paljon potilas tarvitsee tätä lääkettä. Saattaa olla olemassa toinen yhtä tehokas, mutta TD-esiintyvyydeltään pienempi lääke. 7
Hoitaa akuutteja dystonisia reaktioita lyhyellä kuurilla voimakkaita antimuskariinilääkkeitä, kuten oraalista, laskimonsisäistä (IV) tai lihaksensisäistä benztropiinia tai difenhydramiinia. Jos potilaan reaktio on hengenvaarallinen, annostele antimuskariinista ainetta laskimoon ja käytä tukitoimia. Joissakin tapauksissa voit käyttää bentsodiatsepiinejä antimuskariinien sijasta. Tardiivisessa dystoniassa ennaltaehkäisy on tärkein hoitomuoto, sillä vain harvat farmakologiset hoidot ovat osoittautuneet tehokkaiksi.
Ennaltaehkäisy on avainasemassa myös akatsian hoidossa. Tämän ilmenemismuodon ehkäisemiseksi määrätään epätyypillisiä antipsykootteja tai käytetään standardoitua annostitrausta liiallisen annoksen eskaloinnin välttämiseksi. Suuren riskin potilailla on harkittava ennaltaehkäisevää hoitoa difenhydramiinilla tai benztropiinilla. Muita mahdollisesti hyödyllisiä aineita ovat bentsodiatsepiinit, propranololi tai syproheptadiini. Akuuteissa reaktioissa poistakaa aiheuttava aine.
Hoitakaa lääkkeen aiheuttamaa Parkinsonismia poistamalla aiheuttava aine tai pienentämällä annosta, siirtymällä epätyypilliseen antipsykoottiin (jos se on neuroleptien aiheuttama) ja määräämällä mahdollisesti kokeiltavaksi amantadiinia, antimuskariinista ainetta, dopamiiniagonistia tai levodopaa.
Vaikka antiemeetit ja tavanomaiset antipsykootit ovat yleisimmin osallisina, myös muut aineet aiheuttavat DIMD:tä. Näiden häiriöiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi kliinikoiden on oltava erityisen tietoisia aiheuttajista ja oireista. TH
Michele B. Kaufman, PharmD, BSc, RPh, on rekisteröity farmaseutti New Yorkissa.
- Chen JJ. Lääkkeiden aiheuttamat liikehäiriöt. Journal of Pharmacy Practice. 2007; 20(6):415-429.
- Zacher JL, Hatchett AD. Aripipratsolin aiheuttama liikehäiriö. Am J Psychiatry. 2006;163:160-161.
- Sajbel TA, Cheney EM, DeQuardo JR. Aripipratsolin aiheuttama dyskinesia. Ann Pharmacother. 2005;39:200-201.
- Lee PE, Synkora K, Gill SS., et al. Antipsychotic medications and drug-induced movement disorders other than Parkinsonism: A population-based cohort study in older adults. J Am Geriatr Soc. 2005;53:1374-1379.
- Munhoz RP, Teive HAG, Germiniani FMB ym. liikehäiriöt, jotka ovat seurausta pitkäaikaishoidosta syklosporiini A:lla. Arq Neuropsiquiatr. 2005;63(3-A)L592-596.
- Vernon, Gwen M. Lääkkeillä aikaansaadut & tardiiviset liikehäiriöt. National Alliance for the Mentally Ill, heinäkuu 2001. www.namiscc.org/newsletters/July01/tardive.htm