Väkivaltainen rikollisuus rehottaa Hondurasissa. Viimeaikaisesta laskusuuntauksesta huolimatta murhien määrä on edelleen maailman korkeimpia. Köyhyys, väkivalta ja turvattomuus aiheuttavat huomattavia siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden virtoja. Ihmisoikeusryhmät raportoivat turvallisuusjoukkojen harjoittamasta perusteettomasta tappavasta voimankäytöstä ja muusta liiallisesta voimankäytöstä poliisin ja armeijan tukahduttaessa julkisia mielenosoituksia maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana. Mielenosoituksissa kuoli useita ihmisiä ja monet loukkaantuivat. Ei ollut selvää, kuinka moni kuolleista tai loukkaantuneista oli viranomaisten liiallisen voimankäytön uhreja.
Journalistit, ympäristöaktivistit sekä lesbot, homot, biseksuaalit ja transsukupuoliset (LGBT) henkilöt ovat alttiita väkivallalle. Ponnistelut julkisen turvallisuuden instituutioiden uudistamiseksi ovat pysähtyneet. Korruption ja väärinkäytösten runtelemat oikeuslaitos ja poliisi ovat edelleen suurelta osin tehottomia. Rikosten ja ihmisoikeusloukkausten rankaisematta jättäminen on normi.
Hondurasin korruption ja rankaisemattomuuden torjuntaa tukeva operaatio (MACCIH), joka perustettiin vuonna 2016 hallituksen ja Amerikan valtioiden järjestön (OAS) välisellä sopimuksella, on tutkinut muutamia tapauksia, joihin liittyy korkeiden virkamiesten korruptiota. Syyskuussa virkamiehet keskustelivat siitä, jatketaanko MACCIH:n toimeksiantoa, jonka oli määrä päättyä vuoden 2019 lopussa. Marraskuussa Hondurasin hallitus ja Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeri asensivat arviointilautakunnan, jonka tehtävänä oli tarkastella MACCIH:n toimintaa ennen kuin se tutkii, pitäisikö sen toimeksiantoa jatkaa.
Poliisin väärinkäytökset ja korruptio
Joulukuussa 2018 lainsäätäjät hyväksyivät päätöslauselman, jolla jatkettiin tammikuuhun 2022 asti poliisin uudistuksen rakenneuudistusta käsittelevän erityiskomission toimeksiantoa, jonka tehtävänä on poistaa kansallisen poliisin aktiiviset jäsenet, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan. Kesäkuuhun 2019 mennessä lähes puolet toimikunnan arvioimista yli 13 500 poliisimiehestä oli erotettu virkakautensa aikana tehtyjen tekojen vuoksi. Komissiota on kuitenkin kritisoitu sen läpinäkymättömyydestä, ja poliisi on pidättänyt useita lähes 6 000 irtisanotusta upseerista väitetyistä rikoksista, jotka on tehty heidän erottamisensa jälkeen. Tämä sai hallituksen heinäkuussa perustamaan poliisin eliittijoukot, joiden tehtävänä on valvoa irtisanottujen poliisien toimintaa sen jälkeen, kun heidät on poistettu toimielimestä.
Helmikuussa riippumaton kansalaisyhteiskunnan ryhmä National Anti-Corruption Council (kansallinen korruptiontorjuntaneuvosto) syytti korruptiosta rankaisematta jättämisen vastaisen erityissyyttäjäyksikön edessä entistä presidenttiä Porfirio Loboa valtion varojen väärinkäytöstä presidenttikaudellaan. Toukokuussa MACCIH ilmoitti tutkivansa Loboa siitä, että hänen väitettiin pesseen huumerahoja vaalikampanjaansa varten. Lobo kiistää syytökset.
Elokuussa tiedotusvälineet kertoivat, että tuomioistuin tuomitsi ex-presidentti Lobon vaimon, entisen presidentinrouvan Rosa Elena Bonillan 58 vuodeksi vankeuteen korruptiosyytteistä. Se oli ensimmäinen MACCIH:n aikaansaama tuomio.
Elokuussa tiedotusvälineet kertoivat, että Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjät olivat julkaisseet asiakirjoja, joiden mukaan Hondurasin presidentti Juan Orlando Hernández oli sekaantunut huumekaupan ja rahanpesun salaliittoon veljensä Juan Antonio Hernándezin kanssa. Kaksi viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen Hernández tuomittiin lokakuussa Yhdysvalloissa huumejuonittelusta. Hänen on määrä saada tuomionsa tammikuussa 2020. Presidentti Hernández, jota vastaan ei ole nostettu syytteitä, on ”kategorisesti kiistänyt” syytökset.
Tuomareiden riippumattomuus
Tuomarit joutuvat kohtaamaan toimeenpanovallan ja muiden tahojen, mukaan lukien yksityisten toimijoiden, joilla on yhteyksiä hallitukseen, puuttumista asiaan. Elokuussa tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevä YK:n erityisraportoija raportoi, että kongressi oli poliittisista syistä erottanut neljä korkeimman oikeuden perustuslakijaoston tuomaria, ja pani merkille avoimuuden puutteen tuomioistuinten nimityksissä ja julkisen valvonnan puutteen korkeiden virkamiesten nimityksissä.
Mielenosoitusten tukahduttaminen
Huhtikuussa puhkesi valtakunnallisia mielenosoituksia ja lakkoja, jotka johtuivat terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmien rakenneuudistusta koskevien asetusten hyväksymisestä. Asetukset kumottiin huhtikuussa, mutta protestit jatkuivat. Uusia mielenosoituksia seurasi presidentti Hernándezia koskevien korruptiosyytösten vuoksi.
Paikalliset ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana toteutetuissa tukahduttamistoimissa kuoli ainakin kuusi ihmistä, 80 haavoittui ja 48 ihmistä pidätettiin mielivaltaisesti. Hondurasin ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OACNUDH) ja Amerikan valtioiden välinen ihmisoikeustoimikunta (IACHR) ilmaisivat huolensa raporteista, joiden mukaan turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoituksissa eläviä ammuksia.
Sananvapaus, yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus
Kansainväliset lehdistönvapausjärjestöt raportoivat, että journalistit ovat edelleen uhkailujen ja väkivallan kohteina sekä yksityishenkilöiltä että valtion edustajilta.
Hondurasin ihmisoikeusasiamies CONADEH raportoi, että syyskuuhun 2019 mennessä 79 toimittajaa oli tapettu lokakuusta 2001 lähtien ja että 91 prosenttia näistä murhista oli jäänyt rankaisematta.
Maaliskuussa aseistetut miehet tappoivat Nacaomessa Valle TV:n toimittajan Leonardo Gabriel Hernándezin kostoksi poliisin mukaan Hernándezin työstä, jossa hän oli paljastanut järjestäytyneitä rikollisryhmiä. Marraskuuhun mennessä kolme muuta toimittajaa oli tapettu vuonna 2019.
Toukokuussa hyväksyttiin uusi rikoslaki, jossa säilytettiin kunnianloukkauksen, kunnianloukkauksen ja herjauksen rikokset, joita kaikkia on käytetty toimittajien syyttämiseen ”rikoksista kunniaa vastaan”. Elokuussa kongressi ilmoitti dekriminalisoivansa nämä rikokset ja sallivansa vain siviilikanteet. Marraskuussa Radio Globon johtaja David Romero istui edelleen vankilassa 10 vuoden tuomiota kunnianloukkauksesta, kertoo hondurasilaisen lehdistönvapausjärjestö C-Libren mukaan. Hänet tuomittiin alun perin vuonna 2016, ja korkein oikeus piti tuomion voimassa tammikuussa.
Uuden rikoslain muut säännökset voivat epämääräisen ja laajan sanamuotonsa vuoksi kriminalisoida mielenosoitus- ja kokoontumisoikeuksien laillisen käyttämisen. Näihin kuuluu rikos ”julkisista häiriöistä”, joka on määritelty epämääräisesti siten, että se sisältää ”väkivaltaa tai vakavaa pelottelua, jolla pelotellaan väestöä tai osaa siitä”. Laissa käytetään myös liian laajaa kieltä määriteltäessä rikoksia ”laiton kokoontuminen”, ”mielenosoitukset” ja ”terrorismi”. Heinäkuussa 2019 IACHR ja OHCRH ilmaisivat huolensa näistä säännöksistä ja vaativat niiden tarkistamista. Marraskuussa lainsäätäjä lykkäsi rikoslain voimaantuloa, jonka oli tarkoitus tapahtua marraskuussa 2019, toukokuuhun 2020.
Lakimiehiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja ympäristöaktivisteihin kohdistuvat hyökkäykset
Ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija kutsuu Hondurasia yhdeksi Latinalaisen Amerikan vaarallisimmista maista ihmisoikeuksien puolustajille.
Helmikuussa Salomón Matute ja hänen poikansa Juan Samael Matute, molemmat Tolupan-alkuperäiskansoja, jotka kuuluivat San Francisco Locomapa -heimoon ja Broad Movement for Dignity and Justice (MADJ) -järjestöön, kuolivat ampumahaavoihin huolimatta IACHR:n vuonna 2013 myöntämistä ”varotoimenpiteistä”, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että hallitus suojelee heitä.
Lokakuussa María Digna Montero, Hondurasin mustien veljesjärjestön (OFRANEH) jäsen ja garifuna-alkuperäiskansojen maan ja kulttuurin puolustaja, ammuttiin tuntemattomien henkilöiden toimesta kotonaan Colónissa.
Marraskuussa 2018 tuomioistuin totesi seitsemän miestä syyllisiksi ympäristö- ja alkuperäiskansojen oikeuksia puolustaneen Berta Cáceresin murhaan vuonna 2016. Tuomittujen joukossa oli muun muassa entinen turvallisuuspäällikkö Desarrollos Energéticos SA:ssa (DESA), Agua Zarcan patoa rakentavassa yhtiössä, jota vastaan Cáceres oli kampanjoinut murhan aikoihin.
Paikalliset aktivistit ovat arvostelleet vuonna 2015 luotua virallista toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja oikeusalan toimijoiden suojelumekanismia siitä, että siltä puuttuvat yhtenäiset kriteerit suojelutoimenpiteiden myöntämisessä ja että se on tehoton.
Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti
Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva väkivalta on Hondurasissa yleistä. Useat Hondurasissa työskentelevät Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöt ovat todenneet, että LGBT-henkilöihin kohdistuva väkivalta pakottaa heidät ”sisäiseen siirtolaisuuteen” tai pakenemaan kansainvälisen suojelun perässä. Hondurasin hallitus ei pidä kirjaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvista murhista, mutta lesboverkosto Cattrachas raportoi, että tammikuun ja elokuun 2019 välisenä aikana ainakin 26 LGBT-ihmistä oli tapettu. Yhdessä Human Rights Watchin kesäkuussa 2019 dokumentoimassa tapauksessa transsukupuolinen nainen tapettiin ja silvottiin San Pedro Sulan lähellä ilmeisessä viharikoksessa.
Maaliskuussa astui voimaan uusi adoptiolaki, joka kieltää samaa sukupuolta olevia pareja adoptoimasta lapsia.
Naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet
Abortti on Hondurasissa laiton kaikissa olosuhteissa, mukaan lukien raiskaus ja insesti, kun naisen henki on vaarassa ja kun sikiö ei selviä kohdun ulkopuolella. Uuden rikoslain mukaan naiset ja tytöt, jotka keskeyttävät raskauden, voivat saada jopa kuuden vuoden vankeusrangaistuksen. Laki rankaisee myös abortin tarjoajia.
Hallitus kieltää myös hätäehkäisyn eli ”aamunjälkeisen pillerin”, joka voi estää raskauden raiskauksen, suojaamattoman seksin tai hedelmöityshäiriön jälkeen.
Lasten oikeudet
Hondurasin kongressi hyväksyi vuonna 2017 yksimielisesti lakiehdotuksen, joka tekee laittomiksi kaikki lapsiavioliitot, jotka koskevat alle 18-vuotiaita. Uusi lakiesitys korvaa lainsäädännön, joka aiemmin salli tyttöjen mennä naimisiin 16-vuotiaana perheen luvalla. UNICEFin mukaan kolmannes kaikista hondurasilaisista tytöistä menee naimisiin ennen 18 vuotta.
CONADEHin sisäisten siirtolaisuuksien yksikkö raportoi, että jengien tai rikollisryhmien suorittama lasten pakkovärväys on viidenneksi yleisin syy siihen, että hondurasilaiset joutuivat vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla maan sisäisille siirtolaisille. UNICEF on ilmoittanut, ettei ole olemassa luotettavia tilastoja siitä, kuinka monta lasta on värvätty näihin ryhmiin.
Vankilaolot
Inhimilliset olot, mukaan lukien tilanahtaus, riittämätön ravinto ja huono sanitaatio, ovat endeemisiä Hondurasin vankiloissa. Joulukuussa 2018 kidutuksen, julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ehkäisemistä käsittelevän kansallisen komitean (National Committee on the Prevention of Torture, Cruel, Inhuman or Degrading Treatment), virallisen elimen, tekemän tutkimuksen mukaan maan vankiloissa oli 21 004 vankia, mikä on kaksinkertainen määrä vuosikymmenen takaiseen verrattuna.
Migrantit ja pakolaiset
Tammikuussa uusi siirtolaiskaravaani alkoi muotoutua San Pedro Sulassa ja suuntautua kohti Meksikoa ja Yhdysvaltoja. Tiedotusvälineet kertoivat, että Hondurasin viranomaiset estivät ja joissakin tapauksissa estivät hondurasilaisia poistumasta maasta vaatimalla henkilöllisyystodistuksia, perustamalla tarkastuspisteitä ja saartoja ja jopa kyynelkaasuttamalla karavaania. IACHR ilmaisi huolensa väkivallan käytöstä ja muista toimenpiteistä, joilla estetään ihmisiä lähtemästä maasta, ja kehotti Hondurasia takaamaan siirtolaisten oikeudet, mukaan lukien oikeus lähteä mistä tahansa maasta.
Syyskuussa Honduras ja Yhdysvallat allekirjoittivat ”turvapaikka-alan yhteistyösopimuksen”, joka velvoittaa Hondurasia ottamaan vastaan Yhdysvaltojen lähettämiä turvapaikanhakijoita. Sopimuksen mukaan Honduras ei voi palauttaa tai poistaa siirtolaisia, ennen kuin Yhdysvaltain liittovaltion viranomaiset ovat ratkaisseet heidän turvapaikka-asiansa.
Keskeiset kansainväliset toimijat
Maaliskuussa Yhdysvaltain ulkoministeriö vahvisti keskeyttävänsä avunannon Guatemalalle, Hondurasille ja El Salvadorille sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump oli kritisoinut pohjoisen kolmion maita niiden väitetystä passiivisuudesta pohjoiseen suuntautuvien karavaanien pysäyttämiseksi. Kesäkuussa Yhdysvallat ilmoitti palauttavansa jonkin verran apua, mutta lopettavansa uuden rahoituksen, jos maat eivät onnistu vähentämään Yhdysvaltoihin suuntautuvaa muuttoliikettä. Lokakuussa Yhdysvallat ilmoitti aiemmin jäädytetyn ulkomaanavun osittaisesta palauttamisesta Hondurasille sekä El Salvadorille ja Guatemalalle sen jälkeen, kun kaikki kolme maata olivat solmineet turvapaikka-alan yhteistyösopimukset Yhdysvaltojen kanssa.
Huhtikuussa IACHR nosti Hondurasia vastaan Amerikan valtioiden välisessä ihmisoikeustuomioistuimessa kanteen, joka koski transseksuaalisen naisen ja ihmisoikeuspuolustajan teloitusta ilman oikeudenkäyntiä vuonna 2009 ulkonaliikkumiskiellon ollessa voimassa. Ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksia käsittelevä ihmisoikeustoimikunta katsoi, että surman taustalla oli ennakkoluuloja hänen sukupuoli-identiteettiään ja -ilmaisuaan kohtaan. Tuomioistuin otti huomioon LGBT-ihmisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän kontekstin Hondurasissa.
Toukokuussa IACHR vieraili Hondurasissa jatkona vuoden 2018 vierailulleen.
Tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevä YK:n erityisraportoija vieraili Hondurasissa elokuussa 2019 ja raportoi, että ”Honduras tarvitsee kiireellisiä hallituksen toimia vahvistaakseen kansallisia valmiuksiaan torjua korruptiota ja lujittaakseen oikeusjärjestelmänsä riippumattomuutta”.”
Elokuussa YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä työryhmä vieraili Hondurasissa arvioidakseen, miten hallitus ja yrityssektori täyttävät velvollisuutensa ehkäistä, lieventää ja korjata ihmisoikeusloukkauksia ja yritystoimintaan liittyviä kielteisiä vaikutuksia. Alustavassa raportissa dokumentoidaan, että yritysten mahdollisuus saada, käyttää ja valvoa maata on toistuva kysymys monien sosiaalisten konfliktien taustalla.
Lokakuussa IACHR julkaisi Hondurasin ihmisoikeustilannetta koskevan raporttinsa Hondurasin ihmisoikeustilanteesta sen jälkeen, kun se oli vieraillut maassa vuonna 2018. Raportissa yksilöidään institutionaalisia ja ihmisoikeuspuutteita ja korostetaan, miten oikeussuojan saatavuuden puute ”on johtanut rakenteelliseen rankaisemattomuuteen, joka ylläpitää vakavia ihmisoikeusloukkauksia.”