Encartan standardipainos sisälsi noin 50 000 artikkelia ja lisäksi kuvia, videoita ja ääniä. Premium-painokset sisälsivät yli 62 000 artikkelia ja muuta multimediasisältöä, kuten 25 000 kuvaa ja kuvitusta, yli 300 videota ja animaatiota sekä interaktiivisen atlaksen, jossa oli 1,8 miljoonaa sijaintia. Sen artikkeleihin oli integroitu multimediasisältöä, ja ne saattoivat sisältää linkkejä toimituksen valitsemille verkkosivustoille. Encarta-artikkelit olivat yleisesti ottaen vähemmän pitkiä ja tiivistetympiä kuin Encyclopædia Britannican painettu versio tai verkossa oleva Wikipedia. Kuten useimmat multimediatietosanakirjat, Encarta-artikkelit tarjosivat yleensä pikemminkin yleiskatsauksen aiheesta kuin tyhjentävän katsauksen, ja niitä voitiin tarkastella vain yksi kerrallaan.
Sivupalkissa voitiin näyttää vaihtoehtoisia näkemyksiä, esseitä, lehtiä tai aiheeseen liittyvää alkuperäismateriaalia. Esimerkiksi tietokoneista lukiessa siinä esiteltiin vuodesta 1967 lähtien ilmestyneitä tietokoneteollisuuden vuosikirjoja. Encarta tuki myös suljettua tekstitystä kuulovammaisia varten. Varhaisissa versioissa oli mukana erillinen ohjelma nimeltä Encarta Research Organizer, jonka avulla voitiin kerätä ja järjestää tietoa ja laatia Word-dokumenttipohjainen raportti. Myöhemmät versiot sisälsivät Encarta Researcher -selainliitännäisen, jolla voitiin järjestää tietoja Encarta-artikkeleista ja verkkosivuista tutkimusprojekteiksi. Encarta-tietokannasta kopioituun sisältöön liitettiin tekijänoikeusviesti valinnan jälkeen. Käyttöliittymä mahdollisti sisällön tarkastelun vain kuvilla, videoilla, äänillä, animaatioilla, 360 asteen näkymillä, virtuaalikierroksilla, kaavioilla ja taulukoilla tai pelkillä interaktiivisilla elementeillä.
Encarta oli alun perin myynnissä 1-5 CD-ROM-levyllä tai DVD-levyllä. Joidenkin uusien tietokoneiden mukana toimitettiin OEM-versio Encartasta.
Encarta 2000:ssa ja myöhemmissä versioissa oli ”Map Treks”, jotka olivat kiertokäyntejä maantieteellisiin piirteisiin ja käsitteisiin. Microsoftilla oli lyhyen aikaa myös erillinen tuote nimeltä Encarta Africana, joka oli mustien historiaa ja kulttuuria käsittelevä tietosanakirja. Vuoden 2001 versiosta alkaen se integroitiin Encarta Reference Suite -tietokantaan. Encarta 2002:sta lähtien sisälsi 3D-virtuaalikierroksia antiikin rakennuksista, esimerkiksi Akropolista, 2D-panoraamakuvia maailman ihmeistä tai suurista kaupungeista sekä virtuaalilento-ominaisuuden, jonka avulla käyttäjät saattoivat lentää virtuaalilentokoneella karkeasti luodun keinotekoisen maisema-alueen yllä. Versiossa 2002 esiteltiin myös mahdollisuus asentaa koko tietosanakirja paikallisesti kiintolevylle, jotta levykkeitä ei tarvitsisi usein vaihtaa, ja se päivittyi paljon useammin kuin edeltäjänsä, lähes 3-4 päivitystä viikossa verrattuna kuukausittaisiin päivityksiin, joita käytettiin aikaisemmissa Encarta-versioissa.
Encarta 2003 sisälsi kirjallisuusoppaita ja kirjayhteenvetoja, vieraiden kielten käännössanakirjoja, kotitehtäväkeskuksen ja taulukkotiedoston. Encarta Visual Browser, joka on ollut käytettävissä vuoden 2004 versiosta lähtien, esitteli käyttäjälle luettelon toisiinsa liittyvistä aiheista, mikä teki niistä helpommin löydettäviä. Myöhemmin lisättiin myös kokoelma 32 Discovery Channel -videota. Encarta 2005 esitteli toisen, lapsille suunnatun ohjelman nimeltä Encarta Kids, jonka tarkoituksena on tehdä oppimisesta hauskaa.
Encarta sisälsi myös tietokilpailupelin nimeltä ”MindMaze” (johon pääsee Ctrl+Z-näppäimillä), jossa pelaaja tutkii linnaa vastaamalla kysymyksiin, joiden vastaukset löytyvät tietosanakirjan artikkeleista. Mukana oli myös ”Geography Quiz” ja useita muita pelejä ja tietokilpailuja, joista osa oli myös Encarta Kidsissä.
Vuoteen 2005 asti Encartasta oli kolme ensisijaista ohjelmistopainosta: Standard, Deluxe ja Reference Library (jonka nimi oli Reference Suite vuoteen 2002 asti) (hinta ja ominaisuudet tässä järjestyksessä). Encarta 2006:sta alkaen, kun Websters Multimedia otti sen ylläpidon hoitaakseen, Encartasta tuli kuitenkin Microsoft Studentin ominaisuus. Vaikka pelkkä Encarta-tietosanakirja oli mahdollista ostaa erikseen, Microsoft Student niputtaa yhteen Encarta Premiumin, Microsoft Mathin (grafiikkalaskentaohjelma) ja Learning Essentials -lisäosan, joka tarjoaa malleja Microsoft Officeen. Lisäksi Deluxe- ja Reference Library -versiot lakkautettiin: ne sulautettiin uuteen, kattavampaan Premium-pakettiin. Encartan käyttöliittymä oli yhteinen Microsoft Studentin kanssa, ja sitä virtaviivaistettiin sekavuuden vähentämiseksi, ja siinä oli vain hakukenttä, joka palautti asiaankuuluvat tulokset. Enää ei kuitenkaan ollut mahdollista selata kaikkia tietosanakirja-artikkeleita aakkosjärjestyksessä.
World AtlasEdit
Dynaamiset kartat luotiin samalla moottorilla, joka toimi Microsoft MapPoint -ohjelmistossa. Kartta oli virtuaalinen maapallo, jota saattoi vapaasti kiertää ja suurentaa mihin tahansa paikkaan suurten kaupunkien pääkatuja myöten. Maapallossa oli useita pintoja, joilla näytettiin poliittisia rajoja, fyysisiä maamerkkejä, historiallisia karttoja ja tilastotietoja. Tilastollisia arvoja voitiin näyttää valikoivasti maapallon pinnalla tai taulukkomuodossa, erikokoisia kaupunkeja, erilaisia geologisia tai ihmisen luomia piirteitä ja viitteellisiä linjoja kartalla.
Kartat sisälsivät hyperlinkkejä aiheeseen liittyviin artikkeleihin (”Map Trek”), ja ne tukivat myös ”dynaamista anturia”, joka antaa leveys- ja pituusasteet, paikan nimen, asukasluvun ja paikallisen ajan mistä tahansa pisteestä maapallolla. Encarta tuotti myös näkyvän valon kuuatlaksen, jossa oli tärkeimpien kraattereiden nimet ja hyperlinkit. Se ei kuitenkaan sisältänyt planetaariota, vaan siinä oli sen sijaan pieni interaktiivinen, vain tähtikuvioita sisältävä kartta.
Tietokannan tuottamien karttojen lisäksi monet muut Encartaan sisältyvät havainnollistavat kartat (”Historical Maps”) olivat taiteilijoiden piirtämiä. Jotkin kehittyneemmät kartat olivat interaktiivisia: esimerkiksi Africana-ohjelman suuri Afrikan kartta saattoi näyttää tietoja, kuten poliittiset rajat tai Afrikan kasviston levinneisyyden.
Encarta DictionaryEdit
Kun Encarta julkaistiin osana ”Reference Suite” -pakettia vuosina 1998-2000, Microsoft niputti ”Microsoft Bookshelfin” muiden ohjelmien (Encarta Encyclopedia 98 Deluxe Edition, Encarta Desk Atlas, Encarta Virtual Globe 98, Encarta World English Dictionary ja Encarta Research Organizer) kanssa.
”Kirjahylly” lopetettiin vuonna 2000, ja myöhemmissä Encarta-versioissa (Encarta Reference Suite 2000 ja siitä eteenpäin) ”Kirjahylly” korvattiin erityisellä Encarta-sanakirjalla, joka oli sen painetun version, The Encarta World English Dictionaryn (myöhemmin Encarta Webster’s Dictionary), superset.
Päätöksestä kiisteltiin jonkin verran, sillä sanakirjasta puuttuvat muut ”Kirjahyllyssä” tarjotut kirjat, joita monet pitivät hyödyllisinä viitteinä, kuten Columbia Dictionary of Quotations (korvattiin Encarta-sanakirjan sitaattiosastolla, jossa on linkit asiaankuuluviin artikkeleihin ja henkilöihin) ja Internet-hakemisto (vaikka monia offline-hakemistoissa lueteltuja sivustoja ei enää ole olemassa).
Encarta-sanakirjoista on julkaistu myös painettuja versioita, mm:
- Encarta World English Dictionary (St Martin’s Press, ISBN 031222222-X/ISBN 978-031222222-2)
- Bloomsbury English Dictionary
- Second edition (Bloomsbury Publishing PLC, ISBN 074756243-1/ISBN 978-074756243-6)
- Microsoft Encarta Dictionary: The first dictionary for the Internet age (St. Martin’s Paperbacks, ISBN 031298362-X/ISBN 978-031298362-8)
- Microsoft Encarta College Dictionary: The First Dictionary for the Internet Age (St. Martin’s Press, ISBN 031228087-4/ISBN 978-031228087-1)
- Encarta Webster’s College Dictionary of the English Language
- Second edition (Bloomsbury Publishing PLC, ISBN 158234510-4/ISBN 978-158234510-9)
- Encarta Webster’s College Dictionary
- Second edition (Bloomsbury Publishing PLC, ISBN 1-59691-085-2/ISBN 978-1-59691-085-0)
Kritiikki alueellisista vaihteluistaMuutos
Encyclopædia Britannican päätoimittajana toiminut Robert McHenry kritisoi Encartaa kansallisten versioiden välisistä eroista asiasisällössä ja syytti Microsoftia siitä, että se ”palvelee paikallisia ennakkoluuloja” sen sijaan, että se esittelisi aiheet objektiivisesti. Bill Gatesin kirjoittamassa artikkelissa käsiteltiin tietosanakirjojen kirjoittamisen luonnetta eri alueille.