Suurten synnynnäisten epämuodostumien tai muiden epäsuotuisten raskaudenaikaisten seurausten tilastollisesti merkitsevää lisääntymistä ei havaittu hengissä selvinneiden lasten keskuudessa. Lähes kaikkien raskauksien seuranta Hiroshimassa ja Nagasakissa alkoi vuonna 1948 ja jatkui kuusi vuotta. Tänä aikana ABCC:n lääkärit tutkivat 76 626 vastasyntynyttä lasta. Valvonnan alkaessa tietyt peruselintarvikkeet olivat Japanissa säännösteltyjä, mutta säännöstelymääräyksissä säädettiin erityismääräyksistä naisille, jotka olivat vähintään 20 viikkoa raskaana. Tämä täydentävä säännöstelyrekisteröintiprosessi mahdollisti yli 90 %:n kaikkien raskauksien tunnistamisen ja sen jälkeisen synnytystulosten tutkimisen.
Vastasyntyneiden fyysinen tutkimus kahden ensimmäisen viikon aikana syntymän jälkeen antoi tietoa syntymäpainosta, ennenaikaisuudesta, sukupuolisuhteesta, vastasyntyneiden kuolemantapauksista ja suurista synnynnäisistä vioista. Vastasyntyneiden epäsuotuisten raskaustulosten, kuolleena syntyneiden ja epämuodostumien esiintyvyys on esitetty taulukoissa 1, 2 ja 3 vanhempien annoksen tai altistuksen mukaan. Suurten synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyys (594 tapausta eli 0,91 %) niiden 65 431 rekisteröidyn raskaudenkeskeytyksen joukossa, joiden vanhemmat eivät olleet biologisesti sukua toisilleen, vastaa hyvin Tokion Punaisen Ristin synnytyssairaalassa nykyaikana syntyneitä japanilaisia synnyttäjiä koskevaa laajaa sarjaa, jossa säteilyaltistukseen ei liittynyt säteilyaltistusta ja jossa epämuodostumien esiintyvyys oli yhteensä 0,92 %. Yhdelläkään epäsuotuisalla lopputuloksella ei ollut yhteyttä vanhempien säteilyannokseen tai -altistukseen.
Yleisimpiä syntymävikoja olivat anenkefalia, suulakihalkio, huulihalkio, johon liittyy tai ei liity suulakihalkio, sormijalka, polydaktylia (ylimääräinen sormi tai varvas) ja syndaktylia (kahden tai useamman sormiosan tai varpaan sulautuminen). Nämä poikkeavuudet edustivat 445:tä 594:stä (75 %) epämuodostuneesta lapsesta taulukossa 3.
Koska monia synnynnäisiä epämuodostumia, erityisesti synnynnäistä sydänsairautta, ei havaita vastasyntyneisyysvaiheessa, uusintatutkimukset tehtiin kahdeksan tai kymmenen kuukauden iässä. Tässä iässä uudelleen tutkituista 18 876 lapsesta 378:lla oli yksi tai useampi merkittävä synnynnäinen epämuodostuma (2,00 %), kun vastaava luku oli 0,97 % kahden viikon kuluessa syntymästä. Jälleen kerran ei ollut näyttöä yhteyksistä säteilyannokseen.
Taulukko 1. Epäsuotuisat raskaustulokset (kuolleena syntyneet, epämuodostumat ja vastasyntyneiden kuolemantapaukset kahden viikon kuluessa syntymästä) A-pommista selviytyneiden keskuudessa vanhempien säteilyannosten ja tutkittujen tapausten/lasten mukaan, 1948-1953
|
||||||||||||||||
|
Taulukko2. Kuolleena syntyneet A-pommista eloonjääneille tapausten/ tutkittujen lasten mukaan, 1948-1953
|
||||||||||||||||
|
Taulukko 3. Taulukkoon 3. Kahden viikon kuluessa syntymästä diagnosoidut epämuodostumat tutkittujen tapausten/lasten mukaan, 1948-1953
|
||||||||||||||||
|
Lisäksi vuosina 2002-2006 toteutettiin noin 12 000 henkilön kliininen terveystutkimus, jossa keskityttiin elintapasairauksiin ja jonka lähtökohtana oli ajatus siitä, että säteilyn vaikutuksista johtuvat sairaudet voivat kehittyä vasta aikuisuudessa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin vanhempien altistuksen ja kuuden monitekijäisen sairauden (esim. diabetes ja verenpainetauti) yhdistelmän mahdollisia yhteyksiä ottaen huomioon sellaiset elintavat kuin juominen ja tupakointi. Tulokset osoittivat, että tällä hetkellä ei ole näyttöä näiden monitekijäisten sairauksien lisääntyneestä riskistä kohdehenkilöiden keskuudessa. Ottaen kuitenkin huomioon, että koehenkilöt olivat terveystarkastusten aikaan vielä nuoria, keski-ikä 48,6 vuotta, olisi toivottavaa jatkaa tämän kiinteän kohortin kliinistä terveystutkimusta.
back