Miksi tytöille ja naisille ei anneta nimitystä ”Juniori”, ”II” tms. kun heidät nimetään äitinsä mukaan, kuten pojille annetaan, kun heidät nimetään isänsä mukaan? -Jorge Martinez
Olet varmasti kuullut tuosta tunnetusta englantilaisnaisesta Elisabet II:sta.
Voi ajatella, että monarkkisilla nimikäytännöillä ei ole mitään tekemistä kysymyksesi kanssa. Mutta niillä on. Ne havainnollistavat sitä, mistä tässä on kyse: Ne jälkeläiset, jotka on numeroitava näkyvästi (tai muutenkin järjestettävä kronologisesti), ovat ne, jotka hallitsevat – ja yleensä, vaikkakaan eivät aina, he ovat olleet miehiä.
En halua ylikorostaa patriarkaatin langennutta kättä. Lapsen nimeäminen on ennen kaikkea käytännön asia. Ensimmäiseksi on tunnistettava, mihin sukuun tai heimoon kuulut – muinaisina aikoina, ja huomattavassa määrin nykyäänkin, nämä olivat ihmisiä, jotka tukivat selustasi.
Sen jälkeen tarvitsit nimen, jolla erottauduit sukulaisistasi. Päällekkäisyyksien välttämiseksi yleisenä käytäntönä on ollut lisänimien tai -liitteiden kasaaminen.
Jotkut näistä olivat vähemmän mielikuvituksellisia kuin toiset. Kun varhaiset roomalaiset halusivat pitää lapsensa järjestyksessä, he ilmeisesti numeroivat heidät. Roomalainen keisari, jonka tunnemme nimellä Augustus, oli nuoruudessaan nimeltään Octavianus, latinan kielen sanasta kahdeksas. Tämä ei johdu siitä, että Augustus itse oli kahdeksanneksi syntynyt lapsi; keisarin aikoihin Octavianus oli sukunimi, joka oli menettänyt tiukasti numeerisen merkityksensä. Mutta ehkä joku hänen esi-isistään oli ollut.
Tytöille klassisessa Roomassa järjestysnimitys oli kuitenkin kirjaimellisesti kuvaava, sillä kaikki perheen tytöt saivat saman nimen, joka oli sukunimen naisellinen muoto, usein ilman erottavia etunimiä. Näin ollen peräkkäiset nimet: kenraali Scipio Africanuksen, jonka sukunimi oli Cornelius, tyttäret tunnettiin nimillä Cornelia Africana Major ja Cornelia Africana Minor – iso Cornelia ja pieni Cornelia. (Heidän äitinsä oli Aemilia Tertia, Aemilia kolmas. Oliko hän sisarustensa joukossa kolmas tyttö, emme tiedä.)
Mutta nämä olivat syntymäjärjestyksessä annettuja nimiä. Asiat muuttuvat mielenkiintoisemmiksi, kun siirrytään sukupolvinimiin – lapsen nimeäminen vanhemman tai muun esi-isän mukaan. Se, että lapsille annetaan patronyymejä – isiensä nimistä johdettuja nimiä – on tavallinen käytäntö joissakin kulttuureissa. Vladimir Putinin toinen nimi on Vladimirovich, Vladimirin poika, koska (duh) se oli myös hänen isänsä nimi. Myös venäläisillä naisilla on patronyymejä: esimerkiksi Svetlana Iosifovna Allilujeva, joka on nimetty isänsä Josif Stalinin mukaan.
Matronyymien käyttö on sen sijaan harvinaista. Sitä pidettiin 1800-luvulla joskus merkkinä äpärästä, jonka isää ei joko tunnettu tai joka oli kieltänyt lapsen. Ja ei, espanjankielisissä maissa yleinen käytäntö, jossa lapsi saa sukunimen isän ja äidin puolelta – esim. Gabriel García Márquez, Gabriel Eligio Garcían ja Luisa Santiaga Márquez Iguaránin poika – ei todellakaan ole poikkeus: Siihen on yhdistetty käytännössä lapsen isän ja äidin isoisän sukunimet.
Selkeämpiä poikkeuksia on olemassa. Kreikkalaisessa kirjallisuudessa sankari Akilles tunnistetaan joskus nimellä ”Akilles, merenjumalatar Thetiksen poika”. Mutta siinäpä se: Akhilleuksen isä oli pelkkä kuolevainen kuningas Peleus. Kun ukko oli kytännyt Thetiksen, hänet oli syrjäytetty.
Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Miesvaltaisessa maailmassa isänsä mukaan nimetty poika on arkipäivää. Tytär, joka on nimetty äitinsä mukaan, on melko epätavallista, ja tytär, jonka nimeäminen julistetaan tittelillä ”Junior” tai ”II”, kertoo naisesta – kenties kahdesta naisesta -, joka on epätavallisen arvokas. Muutamia nykyaikaisia esimerkkejä:
1. Anna Eleanor Roosevelt Jr. oli presidentti Franklin Delano Rooseveltin ja Anna Eleanor Rooseveltin esikoinen ja ainoa tytär. New Yorkin korkeimman oikeuden asiakirjoissa nuorempaan Anna Eleanoriin viitattiin nimellä ”2nd”, mutta hänen äitiinsä viitattiin nimellä ”Sr.”
2. Winifred Sackville Stoner Jr. oli ihmelapsi, jolle samanniminen äitinsä antoi klassisen koulutuksen pikkulapsena. Hän puhui tiettävästi kuutta kieltä, kirjoitti konekirjoitusta jo kuusivuotiaana ja oli kääntänyt Äiti Hanhen esperantoksi kahdeksanvuotiaana. Hän oli tuottelias runoilija, ja hänet muistetaan parhaiten runokappaleesta ”Neljätoistasataayhdeksänkymmentäkaksi / Kolumbus purjehti sinisen valtameren”. Mère et fille kiersi 1920-luvulla Yhdysvalloissa etsimässä muita neroja.
3. Yleisradion toimittaja Dorothy Fuldheim käytti ”Jr.”-lisänimeä samannimiseen tyttäreensä, josta kasvoi professori Case Western Reserve Universityyn.
4. Carolina Herrera Jr. suunnittelee hajuvesiä äidilleen, muotisuunnittelija-äidilleen.
5. Hänellä on äiti, joka on muotisuunnittelija. Frank Sinatran ja Nancy Barbato Sinatran tytärtä Nancy Sinatraa kutsutaan joskus Nancy Sinatra Jr:ksi. Vanhempi Nancy tunnetaan lähinnä siitä, että hän on ollut yhden viihdetaiteilijan vaimo ja toisen äiti. Muiden tyttärensä omien nimiensä mukaan nimenneiden naisten perusteella veikkaan kuitenkin, että hän ei ole sellainen, jonka kanssa haluaisin tulla ristiin. -Cecil Adams