Hyvä injektiotekniikka voi merkitä eroa kivun vähenemisen ja loukkaantumisen välillä. Angela Cocoman ja John Murray selittävät
Muskelensisäisten injektioiden antaminen on yleinen hoitotyön toimenpide kliinisessä käytännössä.1 Tämän artikkelin tavoitteena on, lisätä tietoisuutta lihaksensisäisissä injektioissa käytettävistä injektiokohdista ja, tuoda esiin parhaita käytäntöjä IM-injektioiden antamisessa.
Hyvän injektiotekniikan merkitystä ei voi aliarvioida. Ei pidä unohtaa, että injektion antamisen mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa paise, selluliitti, kudosnekroosi, granulooma, lihasfibroosi, kontraktuurat, hematooma sekä verisuonten, luiden ja ääreishermojen vaurioituminen.2 Vaikka injektion antaminen injektionesteisiin on yleinen hoitotyön käytäntö, hoitohenkilökunnalla ei ole riittävästi ohjeita tätä alaa varten.3,4 On todettu, että injektionesteiden antamisesta ei ole olemassa toimivia toimintatapoja tai -käytäntöjä, joihin hoitohenkilökunta voisi viitata.3 Lisäksi joidenkin henkilökunnan käyttämä tekniikka ja valmistelut eivät välttämättä ole perusteltuja.4
Reiden kohdat (Rectus femoris ja Vastus lateralis)
Lääkkeiden imeytyminen reiden alueelta on hitaampaa kuin käsivarresta, mutta nopeampaa kuin pakarasta, mikä mahdollistaa paremmat lääkeainepitoisuudet seerumissa kuin mitä on mahdollista pakaralihaksilla.5
IM-injektion antaminen Vastus lateralis -kohtaan
- Löytääksesi reiden injektiokohdan tee kuvitteellinen laatikko säären yläosaan. Etsi nivuset. Kämmenen leveys nivusien alapuolella tulee laatikon ylärajaksi
- Etsi polven yläreuna. Yhden käden leveys polven yläreunan yläpuolella tulee laatikon alareunaksi
- Jännitä ihoa niin, että se on kireä
- Pistä neula suorassa kulmassa ihoon nähden (90°) suoraan sisään
- Tälle kohdalle voidaan antaa enintään 2 ml nestettä
Reidelle voidaan antaa injektio silloin, kun muut kohdat ovat vasta-aiheisia, tai kun asiakkaat antavat lääkityksensä itse, koska se on helposti saatavilla istuma- tai makuuasennossa. Suurin haittapuoli on kuitenkin se, että injektiot Rectus femoriksen kohtaan voivat aiheuttaa huomattavaa epämukavuutta.6
Tätä kohtaa voidaan käyttää imeväisille, lapsille ja aikuisille. Käytetty neulan pituus on yleensä 2,5 cm tai vähemmän.
Dorsogluteaalinen kohta
Tästä kohdasta käytetään yleisesti nimitystä ulompi yläneljännes, ja se on vasta-aiheinen lapsille.
IM-injektio keskimmäisen pakaralihaksen (Gluteus medius) kohdalle (pakara)
- Etsikää trochanter. Se on reisiluun (femurin) pitkän luun nuppumainen yläosa. Se on golfpallon kokoinen
- Etsikää lonkkaharjun takaosa. Monilla ihmisillä on ”kuoppia” tämän luun yläpuolella
- Piirrä kuvitteellinen viiva näiden kahden luun välille
- Kuvitteellisen viivan keskipisteen paikallistamisen jälkeen etsi piste, joka on yhden tuuman päässä. Tähän kohtaan (X) työnnetään neula
- Jännitä iho tiukasti
- Kannattele ruiskua kuin kynää tai tikkaa. Työnnä neula suorassa kulmassa ihoon nähden
- Tälle kohdalle voidaan antaa jopa 3 ml nestettä
Suurten hermojen ja verisuonten läsnäolo, lääkkeen suhteellisen hidas imeytyminen tästä kohdasta muihin verrattuna ja siihen yleisesti liittyvä paksu rasvakudoskerros tekevät tästä kohdasta ongelmallisen.7 Iskiashermo ja ylempi pakaravaltimo sijaitsevat vain muutaman senttimetrin etäisyydellä injektiokohdasta, joten maamerkkien tarkka tunnistaminen edellyttää suurta huolellisuutta. Ileumin ja trokanterin tunnustelu on tärkeää; pelkän silmämääräisen laskennan käyttäminen voi johtaa siihen, että injektio sijoitetaan liian alas ja muut rakenteet loukkaantuvat.8
Riskit, jotka liittyvät dorsogluteaaliseen kohtaan annettavaan IM-injektioon
- Kosketus iskiashermon kanssa
- Kosketus ylempään pakaralihaksen valtimoon
- Tulehdus liian suureen määrään rasvakudosta – huono imeytymisaste.
Deltoideus-kohta
Helppo pääsy, erityisesti avohoidossa, mahdollisesti lisää sitä, että deltoideus-kohtaa käytetään usein IM-injektioihin. Tätä kohtaa käytetään immunisointeihin/ei-ärsyttäviin lääkkeisiin, joten rokotteet, jotka ovat yleensä määrältään pieniä, annetaan yleensä deltoideus-kohtaan.9 Kyseessä on suhteellisen pieni alue ja lihasmassa, erityisesti surkastuneilla potilailla, minkä lisäksi hermo radialis, arteria brachialis ja luiset ulokkeet ovat lähellä kyseistä kohtaa, mikä tarkoittaa, että huomattavampia vammoja voi syntyä.
IM-injektion antaminen deltoideus-kohtaan
- Etsitään käsivarren nuppumainen yläosa (acromion processus)
- Käännetyn kolmion yläraja on kahden sormen leveyden päässä. alaspäin acromion processuksesta
- Jännitä ihoa ja niputa sitten lihas
- Pistä neula suorassa kulmassa ihoon nähden käännetyn kolmion keskelle
Varoitus: Tämä on pieni kohta – anna vain 1-2 ml tai vähemmän nestettä tähän kohtaan
On tärkeää rajoittaa lääkemäärää lihaksen koon mukaan, eli 0,5-2 ml.
Ventrogluteaalinen kohta
Ventrogluteaalinen kohta tarjoaa suurimman paksuisen pakaralihaksen (joka koostuu sekä keskimmäisestä pakaralihaksesta (gluteus medius) että pienimmästä pakaralihaksen (gluteus minimus) lihaksesta), siinä ei ole läpäiseviä hermoja ja verisuonia ja siinä on kapeampi rasvakerros, joka on johdonmukaisen ohut kuin dorsogluteaalisessa kohdassa.10
Ventrogluteaaliseen kohtaan on alettu kiinnittää merkittävää huomiota hoitotieteellisessä kirjallisuudessa, ja ollaan laajalti yhtä mieltä siitä, että tämä kohta on suositeltavin intramuskulaarisen injektion antopaikka.2 Irlannissa on niukasti tutkittua tietoa siitä, missä määrin ventrogluteaalista kohtaa käytetään.
Mineraalisen injektion antaminen ventrogluteaaliseen kohtaan
IM-injektion antaminen
Sisäisen injektion antaminen
Hoitotyön käytännöille on olemassa laaja tutkimuspohja, jonka perusteella hoitotyön käytäntöjä voidaan ohjata lihakseen annettavien injektioiden antamisen osalta, ja sairaanhoitajakouluttajien vastuulla on huolehtia siitä, että laaditaan asianmukaisesti perusteltuja ohjeita.4
Tracking technique: Lihaksensisäinen injektio on
suunniteltu asettamaan lääkkeet syvälle lihaskudokseen
On ehdotettu4 , että kliinisiin ohjeisiin tulisi sisällyttää seuraavat seikat:
- IM-injektiot olisi annettava ventrogluteaaliselle alueelle aina, kun se on mahdollista
- Lääkitys olisi annettava riittävän pitkällä neulalla, jotta se yltää lihakseen tunkeutumatta sen alla oleviin rakenteisiin
- Potilas olisi asetettava siten, että lihas rentoutuu
- Käytettävä aina ”Z track”-tekniikkaa (ks. kaavio).
Näillä toimenpiteillä pitäisi varmistaa potilaiden optimaalinen hoitotyö.
Angela Cocoman on mielenterveyden lehtori DCU:ssa ja John Murray on yhteisön mielenterveyssairaanhoitaja Water fordin mielenterveyspalveluissa (HSE:n etelä-itäinen alue)
- Greenway K. Käyttämällä ventraalista pakaralihaksen aluetta lihaksensisäiseen injektioon. Nursing Standard 2004; 18 (29): 39-42
- Small SP. Lihaksensisäisen injektion aiheuttaman iskiashermovamman ehkäiseminen: kirjallisuuskatsaus: J Advanced Nursing 2004; 47(3): 287-296
- MacGabhan L. A comparison of two depot injection techniques. Nursing Standard 1996; 11(52): 33-37
- McGarvey MA. Lihaksensisäiset injektiot: katsaus aikuisten hoitokäytäntöön. All Ireland J Nursing & Midwifery 2001; 1(5): 185-193
- Newton M, Newtown DW, Fudin J. Reviewing the big three injection routes. Nursing 1992; 22: 34-42
- Berger KJ, Williams MS. Hoitotyön perusteet: Collaborating for Optimal Health. Appletone Large: Connecticut, 1992
- Bolander VR. Sorenson & Luckmann’s Basic Nursing, A Psychophysiological Approach (3rd ed.) Saunders: Philadelphia, 1994
- Kozier et al. Techniques in Clinical Nursing (4. painos). Sage: California, 1993
- Mallett J, Bailey C. The Royal Marsden NHS Trust Manual of Clinical Procedures (5th ed.) Blackwell Science: London, 1996
- Zelman S. Notes on the techniques of intramuscular injection. Am J Med Sc 1961; 241: 47-58
- Rodger MA, King L. Drawing up and administering intramuscular injections: a review of literature. J Advanced Nursing 2000; 31(3): 574-582
Kliininen käytäntö – IM-injektiot: How’s your technique?