Maailma on täynnä ainutlaatuisen näköisiä olentoja karvaisista sammakoista hevosnaamaisiin lepakoihin. Ja sitten on vielä blobfish. Vedenalaisesta elinympäristöstään esiin nostettuna Psychrolutes marcidus muistuttaa kasaa tyytymätöntä limaa. Tässä seitsemän faktaa kalasta, jonka kasvoja vain äiti voisi rakastaa.
1. YKSI KALA TEHTYI NIISTÄ KUULUISIA.
Vuodesta 2003 lähtien yksi kala on toiminut eläimen (onnettomannäköisenä) naamana: Herra Blobby. NORFANZ-retkikunnan miehistö troolasi yksilön ylös kotoaan yli 3300 jalan syvyydestä Uuden-Seelannin rannikon edustalta. Ihastuneet tiedemiehet antoivat blobfishille herttaisen lempinimen ja ottivat siitä ikonisen kuvan, jota täydentää sen suun kulmasta roikkuva limainen loinen (kopepodi). Nykyään Blobbya säilytetään 70-prosenttisessa etyylialkoholiliuoksessa Australian museossa. Laitoksen mukaan säilytysprosessi on kutistanut hänen nenäänsä, joten hän ei enää näytä yhtä ”söpöltä” kuin ennen.
2. EIVÄT NÄYTÄ VÄHINTÄÄN HALVEMMILTA 4000 FEET DEEP.
Vähemmistö blobfishin tuntevista ihmisistä on nähnyt kuvia surullisesta, veltostuneesta monstroosista vain veden ulkopuolella. Mutta meren pohjassa – jossa kalan on oikeastaan tarkoitus olla – se on paljon helpompi silmälle. Blobfishia tavataan yleensä 2000-4000 jalkaa merenpinnan alapuolella. Näissä syvyyksissä asukkaat kokevat jopa 120 kertaa suuremman paineen kuin kuivalla maalla. Blobfishillä ei ole juurikaan luustoa tai lihaksia, vaan ne antavat syvänmeren äärimmäisen paineen antaa niiden keholle rakenteellisen tuen.
3. NIILLÄ EI OLE UIMARAKKOA.
Pysyäkseen kelluvana useimmilla kaloilla on jotakin, jota kutsutaan uimaräpyläksi. Näiden sisäisten ilmapussien ansiosta kalat voivat liikkua vedessä uppoamatta. Tällainen elin puhkeaisi syvän valtameren paineessa, joten sen sijaan räpyläkalat luottavat hyytelömäiseen lihaansa, joka pitää ne juuri ja juuri kellumassa merenpohjan yläpuolella. Tämä tarkoittaa, että kun blobfishit nostetaan merestä, niiden ei tarvitse huolehtia siitä, että nopeasti laajenevat uimarakkulat työntävät niiden suolet ulos niiden suusta. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sama iho, joka antaa niille luonnollisen kelluvuuden veden alla, rentoutuu löysäksi sotkuksi ilman painetta.
4. NE EIVÄT OLE ERITTÄIN AKTIIVISIA.
Meren pohjassa ei ole paljon ruokaa tarjolla, joten räpyläkala on kehittynyt säästämään energiaansa. Se viettää suurimman osan ajastaan jäähdyttelemällä merenpohjan yläpuolella ja avaa suunsa vain, kun jotain syötävää lähestyy. Tämä on tehokas metsästysmenetelmä olennolle, jolla ei ole juuri lainkaan lihaksia. Se saa muun muassa rapuja, nilviäisiä ja merisiilejä.
5. NIITÄ VALITTIIN ”MAAILMAN RUMAISIMMAKSI ELÄIMEKSI.”
Kun Rumien eläinten suojeluyhdistys tarvitsi uuden maskotin, he päättivät antaa ihmisten valita sen itselleen. Syyskuussa 2013 yli 3000 nettiääntä annettiin ”Maailman rumimmaksi eläimeksi”, ja blobfish sai niistä 795 ääntä. Se päihitti krokotiiliapinan, vesikivespussisammakon ja häpylätit. Ugly Animal Preservation Societyn mukaan blobfish antaa äänen ”mingereille, jotka aina unohdetaan.”
6. THEY REY A POP CULTURE SENSATION.
Sen sijaan, että maailma (tai ainakin internet) olisi kammoksunut tätä eläintä inhottavasti, se on alkanut syleillä blobfishiä. Se on inspiroinut lauluja, runoja, pehmonukkeja ja t-paitoja. Lontoossa avataan kesällä 2017 jopa blobfish-kahvila. Kahvilan verkkosivujen mukaan tilassa on paineistettu säiliö, jossa on kolme elävää räpyläkalaa, jotka on nimetty Barryksi, Lorcaniksi ja Lady Swiftiksi.
7. Ne ovat edelleen arvoitus.
Koska räpyläkalat elävät tuhansia metrejä merenpinnan alapuolella, meillä on vielä paljon opittavaa näistä hyytelömäisistä eläinkunnan jäsenistä. Tutkijat eivät vieläkään tiedä, kuinka kauan blobfish elää tai miten ne lisääntyvät. Viimeksi mainitusta asiasta Australian museon kalajohtaja Mark McGrouther kertoi Smithsonianille viime vuonna: ”Veikkaisin, että ne lukkiutuvat takertuvaan, melko aviolliseen syleilyyn.”