Nimi ja alkuperäMuutos
Heprealaisen Raamatun vanhemmissa kirjoissa (eli Tanakhissa) mainitut enkelit ovat nimettömiä. Rabbi Simeon ben Lakish Tiberiasista (230-270) jopa väitti, että kaikki enkeleiden tarkat nimet olivat juutalaisten mukanaan tuomia Babylonian tietämyksestä. Exilikauden jälkeisen juutalaisuuden enkelologian seitsemästä arkkienkelistä vain kaksi, arkkienkelit Mikael ja Gabriel, mainitaan nimeltä kanonisoiduissa juutalaisissa kirjoituksissa, erityisesti Danielin kirjassa, joka on yksi Tanakhin nuorimmista kirjoista.
Rafael esiintyy näkyvästi deuterokanonisessa Tobitin kirjassa (joka alun perin hyväksyttiin sekä juutalaisessa että kristillisessä kaanonissa, mutta poistettiin juutalaisesta kaanonista myöhäisantiikin aikana ja jonka protestanttiset uudistusmieliset hylkäsivät 1500-luvulla). Roomalaiskatolinen kirkko, anglikaaninen yhteisö, jotkut itäisen ortodoksisen kirkon jäsenet ja itämainen ortodoksinen kirkko hyväksyvät Tobitin kirjan Jumalan sanaksi.
Missä nimettyihin kolmeen lisätään neljäs arkkienkeli edustamaan neljää kardinaalipistettä, Uriel on yleensä neljäs. Uriel mainitaan neljäntenä enkelinä kristillisessä gnostilaisuudessa (nimellä Phanuel). Henokin kirjassa nämä kaksi enkeliä kuitenkin erotetaan selvästi toisistaan. Uriel tarkoittaa ”Jumala on minun valoni”, kun taas Phanuel tarkoittaa ”Käänny Jumalan puoleen”. Uriel on kolmas Salomon testamentissa lueteltu enkeli, neljäs on Sabrael.
Uriel esiintyy Raamatun apokryfikirjoista löytyvässä Esdran toisessa kirjassa (Vulgatassa nimeltään Esdras IV), jossa profeetta Esra kysyy Jumalalta joukon kysymyksiä, ja Jumala lähettää Urielin neuvomaan häntä. Esdran ilmestyksen mukaan enkelit, jotka hallitsevat maailman lopussa, ovat Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael, Gabuthelon, Beburos, Zebuleon, Aker ja Arphugitonos. Viisi viimeistä lueteltua esiintyy vain tässä kirjassa eikä missään muualla apokryfikirjoissa tai apokalyptisissa teoksissa.
Kristillisissä apokryfikirjallisissa evankeliumeissa Urielilla on lähteiden mukaan vaihteleva rooli Jeesuksen serkun Johanneksen Kastajan pelastamisessa kuningas Herodeksen määräämältä viattomien teurastukselta. Hän kuljettaa Johanneksen ja hänen äitinsä pyhän Elisabetin Pyhän perheen luokse heidän paettuaan Egyptiin. Heidän jälleennäkemisensa on kuvattu Leonardo da Vincin Kallioneitsyessä.
Uriel tunnistetaan usein kerubiksi ja katumuksen enkeliksi. Hän ”seisoo Eedenin portilla tulisen miekan kanssa” tai enkelinä, joka ”valvoo ukkosta ja kauhua”. Pietarin apokalypsiassa hän esiintyy katumuksen enkelinä, joka kuvataan graafisesti yhtä armottomana kuin mikä tahansa demoni. Aatamin ja Eevan elämässä Urielia pidetään Genesiksen kolmannen luvun henkenä (eli yhtenä kerubeista). Hänet tunnistetaan myös yhdeksi niistä enkeleistä, jotka auttoivat hautaamaan Aatamin ja Aabelin Eedeniin.
Keskiaikaisista juutalaisista mystisistä perinteistä kumpuavasta Urielista on tullut myös sunnuntain enkeli (Juutalainen tietosanakirja), runouden enkeli ja yksi pyhistä sefiroista. Uriel on kuvattu Sennaheribin sotajoukkojen tuhoajaksi.
Hän tarkasti Egyptin ovet karitsan veren varalta vitsauksen aikana. Hänellä on myös kuilun avain lopunajan aikana, ja hän johdatti Aabrahamin länteen.
Nykyaikaisessa enkelitieteessä Uriel on tunnistettu eri tavoin serafiksi, kerubiksi, auringon regentiksi, Jumalan liekiksi, jumalallisen läsnäolon enkeliksi, Tartaruksen (helvetin) esimieheksi, pelastuksen arkkienkeliksi, ja myöhemmissä pyhissä kirjoituksissa hänet on samaistettu Phanueliin (”Jumalan kasvot”). Hänet kuvataan usein kirjan tai viisautta kuvaavan papyruskäärön kanssa. Uriel on taiteiden suojelija.
Bysanttilaisessa katolisessa ja itäortodoksisessa kirkossa Urielia muistetaan yhdessä muiden arkkienkeleiden ja enkeleiden kanssa ”Arkkienkeli Mikaelin ja muiden ruumiittomien voimien synaksiksen” juhlapäivänä liturgisen kalenterin marraskuun 8. päivänä (niissä kirkoissa, jotka noudattavat Juliaanista kalenteria, marraskuun 8. päivä osuu nykyaikaisen gregoriaanisen kalenterin marraskuun 21. päivälle), ja häntä pidetään taiteiden ja tieteiden suojeluspyhimyksenä. Lisäksi jokainen maanantai ympäri vuoden on omistettu enkeleille. Etiopian ja Eritrean anglikaanit ja koptikristityt kunnioittavat arkkienkeli Urielia. Jälkimmäisten mukaan 11. heinäkuuta on hänen juhlapäivänsä. Etiopialaisessa arkkienkeli Urielista kertovassa pyhimyskirjassa hänet kuvataan yhtenä suurista arkkienkeleistä ja enkelinä (angelus interpres), joka on tulkinnut profetioita Henokille ja Esralle, sekä molempien auttajana. Homilian mukaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan Uriel kastoi siipensä Kristuksen kyljestä virtaavaan vereen ja veteen ja täytti sillä maljan. Maljaa kantaen hän ja arkkienkeli Mikael ryntäsivät maailmaan ja ripottelivat sitä kaikkialle Etiopiaan, ja jokaiseen paikkaan, johon tippui veripisara, rakennettiin kirkko. Niinpä Uriel kuvataan etiopialaisessa ortodoksisessa ikonografiassa usein kantamassa Kristuksen verellä täytettyä maljaa.
Thomas Heywoodin teoksessa Hierarchy of Blessed Angels (1635) Uriel kuvataan maan enkeliksi. Heywoodin luettelo on itse asiassa neljän tuulen enkeleistä: Uriel (etelä), Mikael (itä), Rafael (länsi) (joka toimii myös etelän hallitsijana Urielin kanssa) ja Gabriel (pohjoinen). Hänet mainitaan neljän tuulen enkelinä myös keskiaikaisessa juutalaisessa Enkeli Razielin kirjassa, jossa hänet mainitaan nimellä Usiel (Uzziel); sen mukaan tämä kirja on kirjoitettu safiirikiveen ja se on periytynyt Serafilta Metatronille ja sitten Aadamille.
Rooman konsiilissa vuonna 745 paavi St. Zachary, tarkoituksenaan selventää kirkon opetusta enkeleistä ja hillitä taipumusta enkelinpalvontaan, tuomitsi pakkomielteen enkelien väliintulosta ja enkelinpalvonnan, mutta vahvisti uudelleen enkelien kunnioittamisen käytännön hyväksymisen. Tämä synodi poisti monien enkeleiden nimet Rooman kirkossa kunnioitettavaksi kelpaavien enkelien luettelosta, mukaan lukien Urielin. Ainoastaan tunnustetussa katolisessa pyhien kirjoitusten kaanonissa mainittujen arkkienkelien, nimittäin Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin, kunnioittaminen pysyi sallittuna. 1500-luvulla arkkienkeli Uriel ilmestyi sisilialaiselle munkille Antonio Lo Ducalle ja käski häntä rakentamaan kirkon Terminin alueelle. Lo Duca kertoi ilmestyksestä paavi Pius IV:lle, joka sitten pyysi Michelangeloa suunnittelemaan kirkon. Kyseessä on Santa Maria degli Angeli e dei Martiri -kirkko, joka sijaitsee Esedra-aukiolla.
1100-luvun alkupuoliskolla bulgarialaiset bogomilismiksi kutsutun dualistisen harhaopin seuraajat, jotka asuivat Ahtumin herttuakunnassa nykyisessä Banatissa, vetosivat rituaaleissa Urieliin. Tästä on todisteena Gerard of Csanád, alueen katolinen piispa vuoden 1028 jälkeen. Uriel mainittiin myös 1400-luvulla pienessä manauksessa, jonka Robert Ambelain raportoi Arabic Astrology -teoksessa sivulla 18 ilman merkintöjä ajankohdasta, alkuperäpaikasta jne.: ”Conjuro te diabolo per sanctum Michaelem, sanctum Gabrielem, sanctum Raphaelem, sanctum Urielem.”
Henry Wadsworth Longfellow’n Kultainen legenda -teoksessa Uriel on yksi seitsemän planeetan enkeleistä. Uriel on Marsin enkeli. Hänet mainitaan sellaisena myös Benjamin Camfieldin teoksessa A Theological Discourse of Angels (1678).
Mahdollisesti Urielin korkein asema on läsnäolon enkeli, läsnäolon ruhtinas, kasvojen enkeli, pyhityksen enkeli ja kirkkauden enkeli. Läsnäolon ruhtinas on enkeli, joka saa päästä Jumalan läsnäoloon. Urielilla on tämä asema yhdessä Surielin, Phanuelin, Jehoelin, Zagagelin, Akatrielin, Metatronin, Yefefian, Mikaelin, Gabrielin, Rafaelin ja Natanaelin (Zathael) kanssa. ”Hänen läsnäolonsa enkeli” -nimikkeen katsotaan usein tarkoittavan Shekinaa, mutta sitä ja muita mainittuja termejä käytetään usein myös Metatron-enkelin vaihtoehtoisina niminä. R. H. Charles huomauttaa Henokin kirjan käännöksessään, että myöhemmässä juutalaisuudessa ”löydämme Urielin sijasta Phanuelin” yhtenä neljästä läsnäolon enkelistä.
Kirjoituksellinen viittaus läsnäolon enkeliin löytyy Jesaja 63:9:
Kaikkiin heidän ahdistuksiinsa hän joutui, ja hänen läsnäolonsa enkeli pelasti heidät; rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät, ja hän kantoi heitä ja kantoi heitä kaikkina iankaikkisina päivinä.”
HenokKäsikirjoituksessa Muokkaa
Eenokin kirja, joka esittää itsensä Eenokin kirjoittamaksi, mainitsee Urielin monissa osakirjoissaan. Luvussa IX, joka on osa ”Valvojien kirjaa” (2. vuosisata eaa.), vain neljä enkeliä mainitaan nimeltä. Nämä enkelit ovat Mikael, Uriel, Rafael ja Gabriel (vaikka joissakin versioissa on viides enkeli: Suryal tai Suriel). Myöhemmässä luvussa XX luetellaan kuitenkin seitsemän enkelin nimet ja tehtävät. Nämä enkelit ovat ”Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, joka on maailman ja Tartaroksen yllä”, Rafael, Raguel, Mikael, Saraqâêl, Gabriel ja Remiel.”
Vahtimestareiden kirja kokonaisuudessaan kertoo, että Uriel, Rafael ja Gabriel olivat Jumalan edessä todistamassa ihmiskunnan puolesta. He haluavat pyytää jumalallista väliintuloa langenneiden grigorien (langenneiden vartijoiden) valtakauden aikana. Nämä langenneet ottavat ihmisvaimoja ja synnyttävät puoliksi enkeleitä, puoliksi ihmisiä olevia jälkeläisiä, joita kutsutaan nefiileiksi. Urielin tehtävänä on varoittaa Nooaa tulevasta suuresta vedenpaisumuksesta.
Silloin sanoi Korkein, Pyhä ja Suuri puhui ja lähetti Urielin Lamekin pojan luo ja sanoi hänelle: ”<Mene Nooan> luo ja sano hänelle minun nimessäni: ’Piilota itsesi!’ ja ilmoita hänelle lähestyvä loppu: että koko maa tuhoutuu, ja tulva on tulossa koko maan päälle ja tuhoaa kaiken, mitä sillä on.”
Kun tuomio on langetettu nefilimille ja langenneille (ks. Jättiläisten kirja), mukaan lukien kaksi pääjohtajaa Samyaza ja Azazel, Uriel keskustelee heidän kohtalostaan:
Ja Uriel sanoi minulle: ”Tässä seisovat enkelit, jotka ovat liittyneet naisiin, ja heidän henkensä, jotka omaksuvat monia eri muotoja, saastuttavat ihmiskuntaa ja johtavat heidät harhaan uhraamaan demoneille ’jumalina’, (tässä he seisovat) ’suuren tuomion päivään’ asti, jolloin heidät tuomitaan, kunnes heistä on tehty loppu. Ja myös eksyneiden enkelien naisista tulee seireenejä’. Ja minä, Henok yksin, näin näyn, kaiken lopun, eikä kukaan ihminen saa nähdä niin kuin minä olen nähnyt.”
Uriel toimii sitten Henokin oppaana Valvojien kirjan loppuosan ajan. Hän täyttää tämän tehtävän monissa muissa kirjoissa, jotka muodostavat 1. Henokin.
Anglikaanisessa perinteessäEdit
Episkopaalisen ja muiden anglikaanisten kirkkojen perinteissä ja hagiografiassa Uriel mainitaan arkkienkelinä. Hänet tunnustetaan konfirmaation sakramentin suojeluspyhimykseksi. Joissakin episkopaalisissa kirkoissa Urielia pidetään myös kauneuden ja valon vartijana sekä auringon ja tähtikuvioiden hallitsijana; ikonografiassa hänet esitetään pitelemässä oikeassa kädessään kreikkalaista joonista pylvästä, joka symboloi täydellisyyttä estetiikassa ja ihmisen tekemässä kauneudessa, ja vasemmassa kädessään sauvaa, jonka päällä on aurinko. Anglikaanien liturgisissa kalentereissa häntä juhlitaan arkkienkeleiden juhlapäivänä. Pyhän Arkkienkeli Urielin kirkko Sea Girtissä, New Jerseyssä on osoitus anglikaanien hartaudesta Urielia kohtaan.
Anglikaanien esirukous pyhälle Arkkienkeli Urielille on seuraava;
Oi pyhä pyhä Pyhä Uriel, esirukoile puolestamme, että sydämemme palaisivat Jeesuksen Pyhän Sydämen tulella.
Auta meitä toimimaan yhteistyössä konfirmaatiomme armojen kanssa, jotta
Pyhän Hengen lahjat kantaisivat paljon hedelmää sieluissamme.
Saata meille armo käyttää totuuden miekkaa karsia pois kaikki se, mikä ei ole Jumalan ihanimman
tahdon mukaista elämässämme, jotta voimme osallistua täysin Militantin kirkon armeijaan.
Amen.
Oxfordin yliopiston pitkäaikainen tunnuslause Dominus illuminatio mea (”Herra, minun valoni” tai, jos alkuperäiseen liitetään ja käännökseen interpoloidaan est, ”Herra on minun valoni”) on latinankielinen käännös Urielin nimestä
.