Pähkinänkuoressa
Jotain kutsuminen graafiseksi romaaniksi ei ole vain hieno tapa sanoa ”sarjakuva”. Näiden kahden välillä on hyvin selvä ero. Graafiset romaanit ovat paljon pidempiä ja yleensä paljon monimutkaisempia. Siinä missä sarjakuva kertoo tarinan useiden numeroiden ajan, graafisten romaanien tarinat kietoutuvat useammin vain yhteen tai kahteen kirjaan.
The Whole Bushel
Syytä jotakuta, joka lukee graafista romaania, siitä, että hän on kiinnostunut sarjakuvista, niin saat todennäköisesti vähintäänkin ilkeän katseen (tai hiukan pahemmanlaatuisen luennon). Ne saattavat ensi silmäyksellä näyttää samalta, mutta ne ovat itse asiassa hyvin erityyppisiä tarinavälineitä.
Kummassakin sarjakuvakirjassa ja graafisessa romaanissa käytetään kuvituksen ja sanojen yhdistelmää tarinan kertomiseen. Tuo tarina voi olla mitä tahansa, oli se sitten fiktiota tai tietokirjallisuutta, tarina supersankarista tai zombiapokalypsi. Ero ei ole niinkään sisällössä vaan esitystavassa.
Sarjakuvakirjat ovat sarjamuotoisia tarinoita; useimmat ovat suhteellisen lyhyitä, ja ne kertovat kirjan sankareiden ja sankarittarien tarinan pitkän ajanjakson aikana. Onnistuneessa sarjakuvakirjassa on yleensä monta, monta numeroa, ja tarinat etenevät kuukausien ja joskus vuosien aikana.
Grafiikkaromaanit ovat pidempiä teoksia, jotka kertovat yhden tarinan alusta loppuun. (Joskus onnistuneita sarjakuvia kerätään ja pakataan graafisen romaanin muotoon). Koska tarinoita ei tarvitse jakaa lukemattomiin numeroihin, juonet voivat usein olla monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia, koska lukijan ei tarvitse muistaa yksityiskohtia kuukausista vuosiin lukiessaan. Manga on eräänlainen graafinen romaani, japanilainen graafinen romaani, jota luetaan ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle, koska japanin kieltä luetaan näin.
Graafiset romaanit ovat itse asiassa sarjakuvakirjoja edeltäviä. Uskotaan, että ensimmäinen koskaan julkaistu graafinen romaani oli vuonna 1783 julkaistu sovitus Gottfried August Burgerin teoksesta Lenardo und Blandine. Joseph Franz von Goezin kuvittama 160-kuvioinen teos kertoo tarinan kahdesta epäonnisesta rakastavaisesta. Blandine, kuninkaan tytär, rakastuu isänsä uskolliseen hovimieheen Lenardoon ja menee tämän kanssa naimisiin. Hänen isänsä lupaa hänet toiselle, tappaa Lenardon ja kertoo tyttärelleen miehensä kuolemasta lähettämällä tyttärelleen kolme sanansaattajaa, jotka tuovat mukanaan sormuksen, kirjeen ja uurnan, jossa on hänen miehensä sydän. Tyttö tulee tietenkin hulluksi ja kuolee suruun.
Vaikka yksittäisiä sarjakuvia on ollut olemassa jo vuosisatoja, sarjakuvat ovat suhteellisen uusi tulokas kirjallisuuden maailmassa. Yksiruutuisia sarjakuvia on julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä 1700-luvun puolivälistä lähtien, ja sarjakuvat tulivat suosituiksi 1800-luvun lopulla. Sarjakuvien, sellaisina kuin me ne nykyään tunnemme, katsotaan kuitenkin yleensä saaneen alkunsa vuonna 1933 ilmestyneestä Funnies on Parade -sarjakuvasta ja vuonna 1938 ilmestyneestä Action Comics #1 -sarjakuvasta (Teräsmiehen ensiesiintyminen).
Sarjakuvat hallitsivat markkinoita vuosikymmeniä, kunnes graafisten romaanien suosio nousi uudelleen. 1980- ja 1990-luvuilla Alan Mooren ja Neil Gaimanin kaltaiset brittiläiset kirjailijat toivat graafiset romaanit takaisin valtavirtamarkkinoille. Graafiset romaanit ovat nauttineet maanalaista suosiota, kun taiteilijat ja kirjailijat yrittivät tehdä medioiden välisen eron selväksi. Graafiset romaanit saivat maineen synkkinä, eksplisiittisinä ja aikuiselle yleisölle tarkoitettuina, kun taas sarjakuvat jäivät valtavirran suosioon. Ironista kyllä, sarjakuvilla on pitkään ollut oma leimansa, jonka mukaan ne ovat parhaimmillaan lapsellisia, epäkypsiä ja syyllisiä nautintoja.
Onneksi sekä graafisten romaanien että sarjakuvien valkokangassovitusten ansiosta osa tuosta leimasta on vuosikymmenten jälkeen poistumassa.
Show Me The Proof
Heritage Auction Galleries: A Brief History of Comic Books
Lenardo und Blandine, kuvittanut Joseph Franz von Goez
Get Graphic: Maailma sanoin ja kuvin
Graphic Novels: Historia ja perusteet