Bentsodiatsepiinit
Bentsodiatsepiinien käyttöä imettävillä äideillä käsittelevässä kirjallisuudessa on yhteensä 36 imeväisikäistä, joista 5 raporttia diatsepaamista, 2 raporttia klonatsepaamista, 2 raporttia alpratsolaamista ja yksittäisiä raportteja tematsepaamista, oksatsepaamista ja loratsepaamista
Viisi raporttia dokumentoi diatsepaamin käytön vaikutuksia 10 imettävään lapseen. Emoyhdisteen ja metaboliittien M/P-suhteet vaihtelivat välillä 0,08-1,0. Imeväisen seerumin pitoisuudet mitattiin viidessä tapauksessa, ja niiden todettiin olevan havaittavissa joko diatsepaamin tai sen metaboliittien osalta. Kymmenestä vauvasta kaksi oli rauhoittunut, ja yhdellä vauvalla todettiin myös painonlasku. Neljällä vauvalla ei ollut haittavaikutuksia; lopuista neljästä vauvasta ei raportoitu kliinistä tilaa.
Klonatsepaamin käyttöä imetyksen aikana koskeviin raportteihin sisältyy 2 vauvaa, jotka altistuivat lääkkeelle raskauden ja synnytyksen aikana. M/P-suhteet vaihtelivat välillä 0,33-0,37. Ensimmäisessä tapauksessa imeväisen seerumipitoisuudet olivat havaittavissa, mutta laskivat ajan myötä. Lapsi oli syanoottinen, apneinen, letarginen ja hypotoninen synnytyksen aikana, ja oireet hävisivät synnytyksen jälkeisten päivien 5 ja 10 välillä. Haittavaikutuksia ei todettu 5 kuukauden iässä. Toisen imeväisen klonatsepaamipitoisuus oli 4,7ng/ml, eikä kliinistä tilaa raportoitu.
Alpratsolaamin vaikutuksia imetyksen aikana on käsitelty kahdessa raportissa. Yhdessä tutkimuksessa, johon osallistui 8 imettävää äitiä, emoyhdisteen M/P-suhde oli keskimäärin 0,36, mutta metaboliitteja ei ollut havaittavissa rintamaidossa. Lapsen seerumipitoisuuksia ja kliinistä tilaa ei raportoitu. Yhdessä tapauskertomuksessa dokumentoidaan vieroitusoireet 1 viikon ikäisellä lapsella, joka altistui alpratsolaamille kohdussa ja imetyksen aikana. Kahden päivän kuluessa imetyksen lopettamisesta imeväisellä ilmeni ärtyneisyyttä, itkuisuutta ja huonoa unta määrittelemättömän ajanjakson ajan.
Yksittäisissä raporteissa tarkastellaan imetystä ja loratsepaamin, tematsepaamin ja oksatsepaamin käyttöä. Tutkimuksessa, johon osallistui 4 äitiä, joille annettiin kerta-annos loratsepaamia, M/P-suhteet vaihtelivat 0,15:stä 0,26:een. Lapsen seerumipitoisuuksia ja kliinistä tilaa ei raportoitu. Raportissa, joka koski 10:tä imeväistä, jotka altistuivat tematsepaamille imetyksen kautta, todettiin, että tematsepaamia ja sen metaboliittia oksatsepaamia (vähäisen N-dimetylaatioreitin kautta) ei voitu havaita kahdessa imeväisessä; muiden imeväisten pitoisuuksia ei ilmoitettu. Yhdelläkään imeväisellä ei havaittu haittavaikutuksia. Kolmannessa raportissa, jossa tutkittiin oksatsepaamin käyttöä, havaittiin M/P-suhteita 0,10-0,33. Imeväisten plasmapitoisuuksia ja kliinistä tilaa ei raportoitu.
Kuvauksen kohteena olleista 36 imeväisikäisestä lapsesta mitattiin kanta- tai metaboliittiyhdisteiden seerumipitoisuudet 9 tapauksessa. Pitoisuudet eivät olleet havaittavissa 2 imeväisellä (tematsepaami), havaittavissa 5 imeväisellä (diatsepaami) ja havaittavissa raskausaltistuksen yhteydessä, mutta laskivat imetyksen aikana 2 imeväisellä (klonatsepaami). Imeväisten kliininen tila ilmoitettiin 18 tapauksessa, eikä haittavaikutuksia ollut 14 vauvalla (10 altistui tematsepaamille, 4 diatsepaamille). Kahdella vauvalla oli sedaatiota/painonlaskua (diatsepaami), 1 vauvalla oli apnea ja hypotoniaa, jotka korjaantuivat imetyksen aikana (klonatsepaami), ja 1 vauvalla oli vieroitusoireita (alpratsolaami).