Luin hiljattain kaikki neljä evankeliumia kokonaisuudessaan, eli Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Tiettyjen käännösten mukaan se on noin 84 000 sanaa. Ja tiedättekö mikä teki minuun vaikutuksen? No, itse asiassa monet asiat, kuten
Miksi en tee tätä useammin?
Pidän itse asiassa Raamatun lukemisesta.
Vau, en tiennytkään, että Jeesus sanoi tuon.
Odota, mitä?
Viimeinen tapahtui epämiellyttävän usein, ja jouduin esittämään kysymyksiä uskoni sellaisille puolikkaille, joita en ollut koskaan aiemmin ajatellut. Kummallista kyllä, niistä tuhansista aiheista, joita voisin käsitellä Jeesuksen elämään, kuolemaan, ylösnousemukseen, taivaaseenastumiseen, ihmeisiin, opetuksiin, maailmankatsomukseen, identiteettiin, opetuslapsiin jne. perustuen, asia, joka jäi mieleeni ehkä enemmän kuin olisi pitänyt, oli itse asiassa sellainen, jota ei ollut mainittu.
Missä ihmeessä Joosef on?
Tiedättehän, se kaveri, joka pärjäsi elämässään hienosti siihen asti, kunnes luuli morsiamensa pelleilevän ympäriinsä (tarkoitanhan, että kukapäspäs ei? Paitsi tietysti jos sinulle kerrottiin näyssä, että mitä oikeasti tapahtui, oli se, että Pyhä Henki teki jotain selittämätöntä, hienoa ”olen Jumala, teen mitä haluan” -juttua Marian neitseellisen kohdun sisällä… voi, odota…). Kirjaimellisesti kaikki, mitä tiedämme tästä miehestä, on se, että hän oli Daavidin ja kuninkaallisen suvun jälkeläinen, hän oli kihloissa Marian kanssa ja meni lopulta naimisiin hänen kanssaan, hän harrasti seksiä Marian kanssa vasta Jeesuksen syntymän jälkeen, hän oli vanhurskas ja armollinen mies, hän noudatti juutalaisia tapoja, hän ei luultavasti ollut liian yliampuva (hän tosin menetti Jumalan Pojan reiluksi kolmeksi vuorokaudeksi) ja hän kuunteli enkeleitä, kun he näyttäytyivät unissa. Siinä kaikki. Tärkeimmän koskaan maan päällä kulkeneen miehen maanpäällinen isä on käytännössä statisti Jeesuksen elämää kuvaavassa elokuvassa.
Mutta miksi?
Tulee ilmi, että on olemassa muutamia teorioita. Kaivoin hieman tietoa, ja Josefologia on todellinen teologinen tutkimus, joka juontaa juurensa aina vuoteen 800 jKr. ja kasvaa katolisessa perinteessä erityisesti 1500-luvulla. Aika yleinen tieteellinen käsitys on, että Joosef oli reilusti Mariaa vanhempi ja että hän kuoli ennen kuin Jeesuksen palvelutyö alkoi. Hänen ei mainita olevan läsnä Marian ja Jeesuksen kanssa Kaanan häissä, joissa tapahtuu Jeesuksen ensimmäinen merkki veden muuttumisesta viiniksi. Hän ei todellakaan ole paikalla Jeesuksen kuollessa, jolloin Jeesus sitoo opetuslapsensa Johanneksen äitinsä Marian luokse, jotta hänestä huolehdittaisiin. Lisäksi Jeesuksen ruumiista huolehtii kuoleman jälkeen Joosef Arimatialainen, ja hänen isänsä olisi ottanut tämän tehtävän hoitaakseen, jos hän olisi ollut elossa. Monet ajattelevat, että kun Jeesuksen vihkiminen tapahtuu Luuk. 2:ssa, Joosefin kuolema ennen Jeesuksen nousua rabbiksi ennakoidaan, kun Simeon kertoo Marialle, että hän tulee elämään koskettaakseen Jeesuksen toimintaa.
Olen kuullut ajatuksia siitä, että Joosef mahdollisesti häpeäisi sitä, että Jeesus hylkäsi perheensä, ammattinsa ja kotinsa. Monet ajattelivat, että Jeesus oli jumalanpilkkaava radikaali; se ei varmasti olisi ollut maine, jonka mukaan haluaisi tuntea poikansa. Minusta tämä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa, kun otetaan huomioon Jeesuksen syntymäolosuhteet, hänen väitteensä auktoriteetista jo kaksitoistavuotiaana ja hänen vihkimyksensä temppelissä. Lisäksi, kun tiedetään, että Jumala pitää Joosefia vanhurskaana miehenä (ainakin sen verran, että hän saa olla maailman Vapahtajan isä, ei mitään paineita), hänellä ei olisi mitään asemaa jättää perhettään.
Tämän todistusaineiston perusteella pidän tekstin suoraviivaista, pintatason lukemista osoituksena siitä, että Joosef kuoli tapahtumattoman vanhuuskuoleman ennen Jeesuksen palvelutehtävän alkamista. Syvemmälle katsoessani uskon kuitenkin, että jopa Jumalan kaitselmus oli tässä työssä mukana. Joosefin poissaolo ei jätä tilaa kysyä, kuka on Jeesuksen Isä. Tämä tekee Johanneksen evankeliumin lukemisesta vielä hämmästyttävämpää, sillä Jeesus tuntee Isän, on Isässä ja toimii Isän kautta, jopa Isän tavoin. Tällä on syviä teologisia vaikutuksia uskomme kannalta monella tasolla, ja pidän sitä erittäin hyvänä asiana.