Kilpirauhasen vasta-aineet kilpirauhasen peroksidaasi (anti-TPO) kilpirauhassairauksissa, muissa kuin kilpirauhassairauksissa ja kontrolleissa. Anti-TPO (kilpirauhasen mikrosomaalisten) autovasta-aineiden osoittamiseen tarkoitetun uuden kaupallisen menetelmän kliininen validiteetti

Kilpirauhasperoksidaasin (TPO) tunnistaminen kilpirauhasen mikrosomaalisen fraktion pääantigeeniksi on mahdollistanut herkän ja spesifisen määrityksen kehittämisen vastaavien autovasta-aineiden osoittamiseksi. Arvioimme anti-TPO-määrityksen diagnostista pätevyyttä 303 potilaalla, joilla oli erityyppisiä kilpirauhassairauksia, ja kontrolleilla. Selvästi kohonneita anti-TPO-arvoja (anti-TPO > 500 yksikköä/ml) todettiin 59 prosentilla kilpirauhastulehduspotilaista, mutta ei yhdelläkään kontrolleista tai muista kuin kilpirauhassairauksista kärsivistä potilaista. Näiden kahden kontrolliryhmän keskimääräiset anti-TPO-arvot olivat 26 +/- 31 yksikköä/ml (keskiarvo +/- S.D.) ja 39 +/- 34 yksikköä/ml. Positiivisia tuloksia saatiin eniten (88 %) potilailla, joilla oli autoimmuunihypotyreoosi (kliininen diagnoosi: Hashimoton kilpirauhastulehdus), ja seuraavaksi eniten potilailla, joilla oli Gravesin tauti (53 %). Kun raja-arvo oli 200 yksikköä/ml, Hashimoton kilpirauhastulehduksen herkkyys oli 96 % ja Gravesin taudin herkkyys 59 % ja spesifisyys 100 % (50 tapausta). Uutta menetelmää (anti-TPO, Dynotest) verrattiin kolmeen perinteiseen menetelmään (35 näytettä). Kaikkien mittausten tulokset olivat yleisesti ottaen yhteneväiset. Kahdessa tapauksessa tulokset olivat selvästi ristiriitaisia: toisessa näytteessä oli suuria anti-tyroglobuliinivasta-ainepitoisuuksia, ja toinen näyte oli saatu potilaalta, jolla ei ollut kilpirauhassairautta. Molemmissa tapauksissa ”klassiset” määritykset antoivat vääriä positiivisia tuloksia. Autoimmuunisen kilpirauhasen liikatoiminnan hoidon seurauksena anti-TPO-pitoisuuksien mediaani laski yli 50 % sen jälkeen, kun oli saavutettu euthyroidinen tila (P < 0,05), kun taas jatkuvassa kilpirauhasen liikatoiminnassa ei havaittu johdonmukaisia muutoksia. Autoimmuunihypotyreoosissa havaittiin huomattavaa vaihtelua anti-TPO-tasoissa. Joillakin potilailla anti-TPO-tasot laskivat selvästi T4-korvauksen aikana, kun taas toisilla potilailla ei havaittu johdonmukaisia muutoksia.