Laulaja Stingin mukaan kappale kertoo ihmisten vetovoimasta yksinkertaisiin kappaleisiin. Sting kritisoi myöhemmin niitä, jotka leimasivat kappaleen sanoitukset ”vauvapuheeksi”, ja väitti, että kappale oli ymmärretty karkeasti väärin. Hän arvioi: ”Sanoituksissa on kyse banaaliudesta, sanojen väärinkäytöstä” ja sanoi, että ”sanoituksissa on sisäinen logiikka.”
Yritin tehdä älyllisen huomion siitä, miten yksinkertainen voi olla niin voimakas. Miksi suosikkikappaleemme ovat ’Da Doo Ron Ron’ ja ’Do Wah Diddy Diddy Diddy’? Laulussa yritin käsitellä tuota kysymystä. Mutta kaikki sanoivat: ”Tämä on paskapuhetta, lastenleikkiä. Kukaan ei kuunnellut sanoituksia. Kuunnelkaa sanoituksia. Aion tehdä sen uudelleen ja painottaa enemmän sitä, mistä puhuin.”
– Sting, Rolling Stone, 2/1988
Fraasin ”De Do Do Do Do, De Da Da Da Da” keksi kuulemma Stingin poika. Sting sanoi tästä: ”Itse asiassa poikani keksi sen. En ole koskaan maksanut hänelle – joten se on toinen mahdollinen oikeusjuttu. Hän kirjoittaa nykyään itse kappaleita. Hänellä on paljon itseluottamusta – en tiedä mistä.”
Sen B-puoli, ”A Sermon”, oli alun perin Stewart Copelandin vuonna 1977 kirjoittama ja se on vertauskuva yhtyeen häikäilemättömästä noususta huipulle. Copeland soitti myös suurimman osan kitarasta, mukaan lukien introriffin, kun taas Andy Summersia voi kuulla keskellä. Sting sanoi kappaleesta: ”Se on ylimielinen, mutta Stewart on hyvä olemaan ylimielinen hauskalla tavalla – kuten siinä Klark Kentin repliikissä ’If you don’t like me, you can suck my socks’.” Singlen yhdysvaltalaisessa versiossa ”De Do Do Do De Da Da Da Da” sai parikseen Andy Summersin sävellyksen ”Friends”.
”De Do Do Do Do, De Da Da Da Da” julkaistiin ”Don’t Stand So Close to Me” -singlen jatkosinkkuna Britanniassa, ja se julkaistiin debyyttisinkkuna Zenyatta Mondattasta Amerikassa. Singlestä tuli julkaisunsa jälkeen top ten -hitti Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa (heidän ensimmäinen kyseisessä maassa), ja se nousi Ison-Britannian singlelistalla sijalle 5 ja Billboard Hot 100 -listalla sijalle 10. Englanninkielisen julkaisun lisäksi kappaleesta äänitettiin sekä espanjan- että japaninkielinen versio, jotka julkaistiin omilla markkinoillaan vuoden 1981 alussa. Varsinaiset 45RPM-kopiot ovat harvinaisia.
Kannen suunnitteli Hipgnosis, ja siinä käytetään kappaleen nimeä vastakkain yhtyeen kuvaa ja kuvaa naisen kädestä, joka kurottautuu puhelimeen soittaakseen poliisille.
Kappale oli näkyvästi esillä vuoden 1982 elokuvassa Viimeinen amerikkalainen neitsyt ja sen soundtrackilla. Se esiintyi myös lääketieteellisen draamasarjan St. Elsewhere pilottijaksossa.