Avioliittorituaalit

Avioliittoon liittyvät rituaalit ja seremoniat liittyvät useimmissa kulttuureissa ensisijaisesti hedelmällisyyteen ja vahvistavat avioliiton merkityksen klaanin, kansan tai yhteiskunnan jatkumiselle. Niillä myös vahvistetaan perhe- tai yhteisöllinen hyväksyntä molemminpuoliselle valinnalle ja ymmärrys vaikeuksista ja uhrauksista, jotka liittyvät siihen, että tehdään se, mitä useimmissa tapauksissa pidetään elinikäisenä sitoutumisena ja vastuuna puolison ja lasten hyvinvoinnista.

Hääseremoniat sisältävät symbolisia, usein uskonnollisen järjestön pyhittämiä riittejä, joiden ajatellaan tuovan parille onnea. Koska taloudellisilla seikoilla on olennainen merkitys lastenkasvatuksen onnistumiselle, avioparille annettavat sekä todelliset että symboliset lahjat ovat merkittävä osa avioliittorituaalia. Jos tavaroiden vaihto on laajaa, joko morsiamen perheestä sulhasen perheeseen tai päinvastoin, se osoittaa yleensä, että vapautta valita aviopuoliso on rajoitettu ja että kihlattujen perheet ovat määrittäneet sen.

Hedelmällisyysriittejä, joiden tarkoituksena on varmistaa hedelmällinen avioliitto, on jossain muodossa kaikissa seremonioissa. Joitakin vanhimpia rituaaleja, joita vielä nykypäivänkin seremonioissa esiintyy, ovat muun muassa hedelmien tai viljanjyvien näkyvä esillä pitäminen, joita voidaan ripotella avioparin päälle tai heidän häävuoteelleen, pienen lapsen saattaminen morsiamen seuraksi sekä esineen tai ruoan rikkominen avioliiton onnistuneen solmimisen ja helpon synnytyksen takaamiseksi.

Yleisimpiä rituaaleja ovat sellaiset, jotka symboloivat pyhää liittoa. Tämä voidaan ilmaista käsien yhdistämisellä, sormusten tai ketjujen vaihdolla tai vaatteiden sitomisella. Kaikki avioliittorituaalien osatekijät vaihtelevat kuitenkin suuresti eri yhteiskunnissa, ja sellaiset osatekijät kuin aika, paikka ja tapahtuman sosiaalinen merkitys ovat perinteiden ja tapojen vahvistamia.

Näitä perinteitä muokkaavat tietyssä määrin uskonnolliset uskomukset ja käytännöt, joita esiintyy yhteiskunnissa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi hinduperinteessä häät ovat hyvin monimutkaisia asioita, joihin liittyy useita määrättyjä rituaaleja. Avioliitot järjestävät yleensä avioparin vanhemmat, ja seremonian ajankohta määräytyy huolellisten astrologisten laskelmien perusteella. Useimpien buddhalaisten keskuudessa avioliitto on edelleen ensisijaisesti maallinen asia, vaikka Buddha tarjosikin ohjeita maallikoiden velvollisuuksista.

Juutalaisuudessa avioliiton uskotaan olevan Jumalan asettama, ja sen kuvataan tekevän ihmisestä täydellisen. Avioliittoon kuuluu kaksinkertainen seremonia, joka sisältää viralliset kihlaus- ja hääriitit (ennen 1200-lukua näiden kahden välillä oli jopa vuoden ero). Nykyaikainen seremonia alkaa sillä, että sulhanen allekirjoittaa avioehtosopimuksen todistajien edessä. Sitten hänet johdatetaan morsiamen huoneeseen, jossa hän asettaa morsiamelle hunnun. Tätä seuraa huppan (morsiusmajaa symboloiva katos) alla tapahtuva seremonia, johon kuuluu avioehtosopimuksen lukeminen, seitsemän avioliiton siunausta, sulhasen sormuksen asettaminen morsiamen sormeen (konservatiivisessa ja reformiperinteessä on otettu käyttöön kaksinkertainen sormusseremonia) ja useimmissa yhteisöissä lasin murskaaminen jalkojen alla. Seremonian jälkeen pari johdatetaan yksityiseen huoneeseen eristäytymään, mikä symboloi avioliiton täydellistymistä.

Kristinusko on alusta alkaen korostanut avioliiton hengellistä luonnetta ja erottamattomuutta. Jeesus Kristus puhui avioliitosta Jumalan asettamana, ja useimmat kristityt pitävät sitä molemminpuoliseen suostumukseen perustuvana pysyvänä liittona. Joissakin kristillisissä kirkoissa avioliitto luetaan yhdeksi sakramentista; toiset kristityt vahvistavat avioliiton pyhyyden, mutta eivät pidä sitä sakramenttina. Keskiajalta lähtien kristilliset häät on pidetty papin tai papin edessä, ja seremoniaan kuuluu lupausten vaihto, lukeminen Raamatusta, siunaus ja joskus eukaristinen riitti.

Islamissa avioliitto ei ole varsinaisesti sakramentti, vaan se ymmärretään aina Jumalan lahjana tai eräänlaisena palveluksena Jumalalle. Avioliittoa koskevat islamin perusperiaatteet on esitetty Koraanissaʾānissa, jossa todetaan, että avioliiton side perustuu ”keskinäiseen rakkauteen ja laupeuteen” ja että puolisot ovat ”toistensa vaatteita”. Muslimimiehillä voi olla kerrallaan jopa neljä vaimoa (vaikka he harvoin niin tekevätkin), mutta kaikkia vaimoja on kohdeltava tasapuolisesti. Avioliitot solmivat perinteisesti morsiamen isä tai huoltaja ja hänen tuleva aviomiehensä, jonka on tarjottava morsiamelleen mahr, lahjana tarjottu maksu, jolla taataan morsiamen taloudellinen riippumattomuus.

Encyclopaedia Britannican toimittajat