Aivojen arteriovenoosisten epämuodostumien kirurgia

Huomattavasta edistyksestä huolimatta aivojen arteriovenoosisten epämuodostumien (AVM) mikrokirurginen poisto ei ole aina helppoa tai turvallista edes kokeneille neurokirurgeille. Tässä artikkelissa keskitytään siihen, miten AVM-leikkaus voidaan tehdä turvallisemmaksi, ja tarjotaan strategioita ja taktiikoita vaarallisen verenvuodon välttämiseksi ja postoperatiivisen neurologisen toiminnan säilyttämiseksi. Hoitostrategiat ja leikkaustekniikat tarjotaan leikkaavan kirurgin näkökulmasta. Aivojen AVM:ien patofysiologian ymmärtäminen on tärkeää niiden asianmukaisen kirurgisen hoidon kannalta. Kehittyneet neurokuvantamistekniikat ja huolelliset neurofysiologiset tutkimukset varoittavat mahdollisista komplikaatioista, ja parannetut kirurgiset lähestymistavat auttavat minimoimaan odottamattomien komplikaatioiden seuraukset. Aivoverisuonten AVM-kirurgian alkuvaiheessa on tehtävä laaja sulcien, fissuurien ja subaraknoidaalisen sisternan dissektio syöttöaukkojen, nidusin ja dreenien paljastamiseksi. Suurten ja/tai syvällä sijaitsevien leesioiden leikkausongelmat pahenevat, kun valtimoverenvuoto nidusista jatkuu, vaikka kaikkien tärkeimpien syöttöaukkojen uskotaan olevan tukossa. Asetamme rutiininomaisesti katetrit angiografiaa varten monimutkaisten AVM:ien leikkauksen yhteydessä löytääksemme puuttuvat syöttävät valtimot tai selvittääksemme vaurion reaaliaikaisen hemodynaamisen tilan. Syöttöaukkojen tilapäinen klipsien kiinnittäminen ja nidusin vähäisempi koagulaatio ovat tarpeen intranidaalipaineen hallitsemiseksi ja hallitsemattoman verenvuodon välttämiseksi nidusista ja viereisistä aivoista. Traktografiakuvien päälle asetetut intraoperatiiviset navigointikuvat voivat antaa meille arvokasta tietoa neurologisten puutteiden minimoimiseksi. AVM:n luonteen ja AVM-leikkauksen aikana tapahtuvien tapahtumien syvempi ymmärtäminen sekä molekyylibiologisten lähestymistapojen sisällyttäminen avaavat uusia näköaloja AVM:ien turvalliselle ja tehokkaalle hoidolle.