Reading Rockets

Simple phonemic awareness

Isolated sound recognition

Kuten Lewkowicz (1980) toteaa, ”Children should be familiarized with speech sounds in isolation before they attempt to detect sounds within words” (s. 694). Koska lapset eivät yleensä tiedä, että sanat koostuvat yksittäisistä puheäänteistä, joita voidaan tuottaa eristyksissä, opettajan tehtävänä on antaa lapsille käsitys puheäänteistä.

Tämä onnistuu luultavasti parhaiten yhdistämällä foneemit johonkin lapselle tuttuun olentoon, toimintaan tai esineeseen. Esimerkiksi foneemi /s/ voidaan yhdistää käärmeen tuottamaan sihisevään ääneen – sssssss. Äänipersoonallisuus voidaan luoda kutsumalla /s/ äänteeksi ”Sammy-käärme”. Monilla äänteillä on luonnollisia mielleyhtymiä, kuten variseva kukko /r/:lle, mehiläisen surina /z/:lle ja ”ole hiljaa” -ääni /sh/:lle.

Äännepersoonallisuudet voidaan esitellä luonnollisesti ja asiayhteydessä valitsemalla puhuttavaksi tietty äänne, jota korostetaan aakkosissa tai muissa alliterointia käyttävissä kirjoissa. Esimerkiksi Obligato (1983) esitteli ”hymyileviä käärmeitä, jotka siemailevat mansikkalimsaa” aakkosten kirjaimelle S. On hyödyllistä luoda tai tarjota kuvia, jotka edustavat näitä äänipersoonallisuuksia, ja ripustaa ne huoneeseen sitä mukaa, kun kutakin esitellään. Äänen ja kirjaimen välille voidaan joskus luoda luonnollinen yhteys, esimerkiksi esittämällä kuva ”Sammy-käärmeestä”, joka on piirretty S-kirjaimen muotoon, tai ”Buzzy-mehiläinen”, joka lentää Z-kirjaimen kuviossa (ks. kuvio 1).

Sen lisäksi, että kuvat tarjoavat tunnisteen, joka helpottaa äänistä puhumista, ne tarjoavat itseään korjaavia vihjeitä lapsille, jotka ovat mukana alkuvaiheen äänten eristämistoimissa ja äänten ja sanojen yhdistämistoimissa.

Sanojen, tavujen ja foneemien laskeminen

Koska sanat ja tavut ovat korostuneempia ja suoremmin havaittavissa kuin yksittäiset foneemit, toimintoja, joihin liittyy sanojen lukumäärän laskeminen lauseessa tai tavujen lukumäärän laskeminen sanassa, voidaan käyttää ensimmäisinä askeleina, jotka johtavat äänteiden eristettyyn foneemien synteesiin ja segmentointiin (Lundberg, Frost, & Peterson, 1988).

Sanojen laskeminen voidaan tehdä mille tahansa luku- tai kirjoitustunnilta valitulle lauseelle. Lause tulisi lukea lapsille ilman, että se on näkyvissä. Lapset kuuntelevat ja asettavat merkin vasemmalta oikealle jokaisen kuullun sanan kohdalle. Opettaja voi vahvistaa sanojen lukumäärän näyttämällä tulostettua lausetta lapsille, osoittamalla jokaista sanaa luettaessa ja antamalla lasten koskettaa merkkejään yksitellen. Opettaja voi myös vahvistaa lasten ”laskemista” pelkän auditiivisen syötteen avulla toistamalla lauseen ja antamalla lasten koskettaa jokaista merkkiä vahvistaakseen kuultujen sanojen lukumäärän.

Sanojen tavujen laskemiseksi voidaan käyttää toimintoja, kuten käsien taputtamista, pöydän koputtamista tai marssimista paikallaan lasten nimien tavuihin (ma-ry), lähiympäristössä oleviin esineisiin (win-dow) tai lempisadun sanoihin (wi-shy, wa-shy). Aluksi voidaan keskittyä kaksitavuisiin sanoihin, joita voidaan lisätä kolmeen tavuun. Äänteiden näkyvä, manipuloitava esittäminen auttaa myös selventämään ja ohjaamaan aloittelijoiden laskenta- ja segmentointitehtäviä (Lewkowicz, 1980).

Sanojen laskemisessa käytettyä merkintätoimintoa voidaan mukauttaa käytettäväksi tavujen laskemisessa antamalla kullekin lapselle kaksi tai kolme vaakasuoraan toisiinsa liittyvää laatikkoa, jotka on piirretty paperiarkille. Lapset asettavat merkin kuhunkin laatikkoon vasemmalta oikealle, kun he kuulevat sanan jokaisen tavun. Samoja toimintoja voidaan käyttää myös äänteiden laskemiseen sanoissa.

Aäänteiden synteesi

Aäänteiden synteesi eli äänteiden sekoittaminen on olennainen taito, joka liittyy myöhempään lukutaitoon (Lewkowicz, 1980; Lundberg et al., 1988; Wagner, Torgeson, Laughon, Simmons, & Bashotte, 1993) ja yksi lasten helpoimmista foneemitietoisuustaitotehtävistä (Yopp, 1988).

Avusynteesi voidaan tehdä seuraavassa järjestyksessä: alkuäänteen sekoittaminen sanan jäännöksiin, sen jälkeen sanan tavujen sekoittaminen toisiinsa ja sen jälkeen yksittäisten foneemien sekoittaminen sanaksi.

Opettaja voi mallintaa alkuäänteen sulauttamista sanaan käyttämällä hokemaa: ”Se alkaa /l/:llä ja loppuu ight:iin, laita ne yhteen, ja se sanoo light.” Kun he ovat saaneet idean, lapset toimittavat lopullisen sanan.

Jännityksen elementti voidaan luoda käyttämällä lasten nimiä tässä toiminnassa ja pyytämällä jokaista lasta tunnistamaan ja sanomaan oman nimensä, kun se esitetään – ”Se alkaa /b/ ja loppuu etsyyn, laita se yhteen, ja se sanoo .”” Kontekstiä voidaan tarjota rajoittamalla sanat esineisiin, joita voidaan nähdä huoneessa, tai sanoihin tietystä tarinasta, jonka lapset ovat juuri lukeneet. Kun lapset ovat taitavia, he voivat vuorotellen esittää omia sanojaan, joita luokka voi sekoittaa.

Arvauspelit, joissa käytetään tavuiksi tai yksittäisiksi foneemeiksi pilkottuja sanoja, ovat hauskoja äänteiden sekoittamistehtäviä.

Eräässä leikissä käytetään nukkea (joka edustaa kenties meneillään olevan lukutunnin hahmoa), joka puhuu ”hassusti” sanomalla sanoja tavu kerrallaan tai äänne kerrallaan, ja lapset voivat selvittää ne. Alkuvihjeitä voidaan antaa näyttämällä kolme kuvaa, joista yksi on se sana, jonka nukke sanoo. Nukke voi vahvistaa tai kumota oppilaan vastauksen ottamalla kuvan ja sanomalla segmentoitavan sanan: ”/f/-/i/-/sh/ – sanoin kala!”

Toinen tapa on tuttu ”Mitä pussissa on?” -toiminta. Sen sijaan, että opettaja kuvailisi, mitä pussissa on, hän sanoo sanan tavu kerrallaan tai äänne kerrallaan, ja lapset arvaavat sanan. Oikea vastaus vahvistetaan, kun opettaja tuo esineen pussista.

Yopp (1992) ehdotti laululeikkien käyttöä ja esitti esimerkin ”If You’re Happy and You Know It, Clap Your Hands” -kappaleen tahtiin:

Jos luulet tietäväsi tämän sanan, huuda se ulos!
Jos luulet tietäväsi tämän sanan, huuda se ulos!
Jos luulet tietäväsi tämän sanan,
Kerro sitten, mitä olet kuullut,
Jos luulet tietäväsi tämän sanan, huuda se ulos!

Opettaja sanoo segmentoidun sanan, kuten /k/-/a/-/t/, ja lapset vastaavat sanomalla sekoitetun sanan (pp. 700-701).

Avun ja sanan yhteensovittaminen

Avun ja sanan yhteensovittaminen on hyödyllinen äänteiden segmentoinnin aloitusvaiheena. Periaatteessa äänne-sana-vertailu edellyttää, että lapsi tunnistaa sanan alkuäänteen.

Sanan alkuäänteen tunnistaminen voidaan tehdä näyttämällä lapsille kuva (koira) ja pyytämällä lapsia tunnistamaan oikea sana kolmesta: ”Onko tämä /mmm/-koira, /d/d/d/-koira vai /sss/-koira?”. Vaihtoehtona on kysyä, onko sanassa jokin tietty äänne: ”Onko koirassa /d/?” Tämän voi sitten vaihtaa kysymykseen: ”Millä äänteellä koira alkaa – /d/, /sh/ vai /l/?” Tämä sekvenssi rohkaisee lapsia kokeilemaan kolmea alkusointua riimillä nähdäkseen, mikä niistä on oikea.

Helpointa on käyttää jatkumoita, joita voidaan liioitella ja pidentää ääntämyksen tehostamiseksi. Iterointia tulisi käyttää stop-konsonanttien kanssa korostuksen lisäämiseksi.

Yopp (1992) ehdotti myös laulujen käyttöä äänteiden yhteensovittamistehtävissä. Yhdessä useista hänen esittelemistään esimerkeistä käytetään sävelmää ”Old MacDonald Had a Farm”:

Millä äänteellä nämä sanat alkavat?
Kilpikonna, aika ja hampaat.
(Odota vastausta lapsilta.).)
/t/ on äänne, joka aloittaa nämä sanat:
Kilpikonna, aika ja hampaat.
Täällä /t/, /t/ ja siellä /t/, /t/,
Täällä /t/, siellä /t/, kaikkialla /t/, /t/.
/t/ on äänne, joka aloittaa nämä sanat:
Kilpikonna, aika ja hampaat! (s. 700)

Lapset voivat käyttää suosikkitarinoita lukutunneilta löytääkseen erilaisia kolmen sanan sarjoja, jotka alkavat samalla äänteellä, ja sisällyttääkseen ne lauluun. Jokaisessa toistuvassa säkeistössä voitaisiin sitten korostaa eri ääntä. Opettajaa varoitetaan jälleen käyttämään näissä tehtävissä foneemien äänteitä, ei kirjainten nimiä.

Akkuasentojen tunnistaminen

Havaitseminen, että äänteet esiintyvät sanojen eri paikoissa – alku-, loppu- ja väliasennossa – auttaa joitakin lapsia myöhemmässä tehtävässä segmentoida kokonaisia sanoja yksittäisiksi äänneosiksi.

Yksi keino äänneasentojen esittämiseen on näyttää junan kuvaa, joka muodostuu veturista, matkustajavaunusta ja hytistä. Kunkin komponentin alle voidaan piirtää kolme yhdistävää laatikkoa: yksi veturin alle, joka on yhdistetty yhteen matkustajavaunun alle, joka on yhdistetty yhteen vaunun alle (käytä julistekartonkia ja laminaattia). Selitä, että sanoilla on alku-, keski- ja loppuäänteitä aivan kuten junalla on alku-, keski- ja loppuosa.

Demonstroi artikuloimalla hitaasti CVC (konsonantti-vokaali-konsonantti) -sanaa (esim. /p/-/i/-/g/) ja osoittamalla laatikkoa, joka vastaa kunkin äänteen sijaintia sanassa. Voit sitten toistaa sanan ja pyytää lapsia tunnistamaan, missä he kuulevat eri äänteet – ”Missä kuulet /g/ sanassa sika?”. Artikuloi hitaasti muita CVC-sanoja, joita lapset voivat kuunnella, ja pyydä heitä merkitsemään laatikko junan alle, joka osoittaa määrittelemäsi äänteen sijainnin.

Akkujen segmentointi

Segmentoinnilla tarkoitetaan puhutun sanan äänteiden eristämistä ääntämällä kukin äänne erikseen järjestyksessä (Ball & Blachman, 1991; Spector, 1992; Wagner ym, 1993).

Yopp (1988) totesi, että sanan äänteiden segmentointi on yksi lasten vaikeimmista yksinkertaisista foneemisista tehtävistä. Lewkowicz (1980) ja Yopp (1992) ehdottivat, että aloitetaan alkufoneemien eristetyistä tuotoksista esiasteena kokonaisten sanojen segmentoinnille. Aiemmat äänteen ja sanan yhteensovittamiseen ja aseman tunnistamiseen liittyvät toiminnot auttavat varhaisessa tunnistamisessa ja alkufoneemien harjoittelussa.

Monet tutkijat (Ball & Blachman, 1991; Bradley & Bryant, 1985; Griffith & Olson, 1992; Lewkowicz, 1980) ovat käyttäneet Elkonin-laatikoihin pohjautuvia visuaalisia ja taktiilisia vihjeitä (Elkonin, 1973) apuna foneemien segmentoinnissa. Valmistetaan kortti, jonka yläosassa on kuva yksinkertaisesta sanasta. Kuvan alapuolella on matriisi, joka sisältää laatikon jokaiselle sanan sisältämälle foneemille (ei kirjaimelle) (ks. kuva 2).

Opettaja mallintaa prosessia artikuloimalla hitaasti sanan foneemi kerrallaan samalla kun hän työntää laskuria kutakin foneemia vastaavaan laatikkoon. Lapset voivat sanoa sanan opettajan kanssa samalla, kun laskurit laitetaan paikalleen. Vähitellen lasten tulisi osallistua tähän ”sano se ja siirrä se” (Ball & Blachman, 1991) -toimintaan asettamalla laskurit vuorotellen kuhunkin laatikkoon samalla, kun he sanovat sanan jokaisen äänteen. Sekä matriisi että kuva voidaan poistaa ajan mittaan niin, että lapset segmentoivat sanan ilman visuaalisia vihjeitä.

Sanat tulisi valita tutuista teksteistä, jotta voidaan varmistaa opetuksen kokonaisvaltainen järjestys ja antaa lapsille kontekstuaalisia vihjeitä, jotka yhdistävät sanojen segmentoinnin jokapäiväisiin luokkahuoneen oppitunneille.

Kirjainäänneassosiaatio

Monet tutkijat (Ball & Blachman, 1991; Byrne & Kenttä-Barnsley, 1993; Hurford ym, 1994; Iversen & Tunmer, 1993) ovat osoittaneet, että foneemitietoisuuden ja kirjaintuntemuksen yhdistäminen luokkahuoneessa on eduksi. Kuten Griffith ja Olson (1992) toteavat: ”Pedagogisesti järkevin menetelmä foneemitietoisuuden harjoitteluun on sellainen, jossa segmentoitujen sanojen täydelliset kirjain-äänneyhteydet tehdään lopulta selviksi” (s. 518).

Kaikki foneemitietoisuutta edistävät toiminnot, joissa käytetään merkkejä tai muita visuaalisia esityksiä äänteistä, voidaan muuttaa siten, että niihin sisällytetään myös kirjain-äänneyhteydet. Kun lapset hallitsevat yksittäiset äänteet, niitä vastaavat kirjainnimet voidaan ottaa käyttöön ja sijoittaa merkkeihin (voidaan käyttää magneettikirjaimia tai Scrabble-laattoja) ja ottaa ne vähitellen mukaan segmentointitoimintoihin.

Aluksi vain yksi kirjain tai laatta tulisi antaa, ja loput tulisi olla tyhjiä. Kun lapsi on onnistuneesti segmentoinut yhdellä kirjaimella tai laatalla, muita voidaan lisätä sitä mukaa, kun uusia kirjainten nimiä opitaan.

Kirjainten nimien vahvistamiseksi Blachman (1991) pelasi ”postitoimisto-leikkiä” – lapset valitsevat kuvan, sanovat kuvan alkuäänteen ja tunnistavat kirjaimen, jota ensimmäinen äänne edustaa, ”postittamalla” sen sopivaan kirjainlaatikkoon.

Muunneltu bingo-peli voi tarjota harjoittelumahdollisuuksia äänne-kirjainyhdistämiseen. Valitaan halutut kirjaimet, joita halutaan korostaa, aloittamalla kahdella tai kolmella ja lisäämällä lisää sitä mukaa, kun lapset etenevät. Kirjaimet painetaan satunnaisessa järjestyksessä korteille, joihin on piirretty 4 x 4 tai 5 x 5 ruudukot, yksi kortti jokaiselle lapselle.

Opettaja vetää astiasta kirjainlaattoja, jotka vastaavat lasten korteissa olevia kirjaimia. Opettaja sanoo säiliöstä vedetyn kirjaimen foneemin (korvaa sen joka kerta) ja pyytää lapsia tunnistamaan foneemia vastaavan kirjaimen asettamalla merkin korttiensa vastaavaan ruutuun. Jokainen lapsi, joka täyttää rivin tai sarakkeen, voi sitten nimetä kirjaimet ääneen.

Keksityn oikeinkirjoituksen harjoittelua luokassa voidaan käyttää myös selvien yhteyksien luomiseen äännesegmenttien ja kirjainten välille. Lapset valitsevat sanat, jotka he haluavat kirjoittaa, mutta eivät tiedä, miten ne kirjoitetaan.

Sanan jokaiselle äänteelle piirretään laatikko (muista, että yhtä äännettä voi edustaa kaksi tai useampi kirjain – esimerkiksi sanassa kengät on vain kolme foneemia, /sh/-/oo/-/z/). Lapsi voi täyttää kuulemansa ja tuntemansa kirjaimet opettajan avustuksella. Opettaja voi täyttää kaikki kirjaimet, joita lapsi ei tunne.

Yhteenveto yksinkertaisen foneemisen tietoisuuden parantamiseen tarkoitetuista toiminnoista on esitetty alla olevassa taulukossa.

yksinkertainen äännetietoisuus

kohdennettu taito	esimerkki
eristetty äänteiden tunnistaminen	Sammy käärmeen ääni sanoo… (/s/)
Sanojen/sillabeleiden/foneemien laskeminen	Miten monta (sanaa/sillabelia/äänettä) kuulet tässä (lauseessa/sanassa)?
Aäänteiden synteesi	Se alkaa /l/ ja päättyy ight, laita se yhteen ja se sanoo… (light) Mitä sanaa sanon? Pane nämä äänteet yhteen sanaksi – /f/-/i/-/sh/.
Avun ja sanan yhteensovittaminen	Onko sanassa kissa /k/? Minkä äänteen kuulet ensimmäisenä sanassa koira?
Identification of sound positions	Where do you hear the /g/ in pig (at the beginning middle or end of the word)?
Sound segmentation	Mitä äänteitä kuulet sanassa pallo? Sano jokainen niistä.
Kirjain-äänne-assosiaatio	Mikä kirjain sopii tämän sanan ensimmäiseen äänteeseen: kirja?