Pihlaja on sitkeä pieni vuoristohaapa, jolla on pehmeät, hennot, saniaisen muotoiset lehdet. Sitä istutetaan usein koristepuuksi kauneutensa vuoksi, mutta se on myös hyödyllinen, sillä se tarjoaa kesäisin erinomaisen varjonlähteen. Se kukkii keväällä runsaasti kermanvalkoisilla kukilla. Pyöreät, punertavan oranssinpunaiset marjat seuraavat kukinnan jälkeen. Syksyllä, kun on aika haravoida kaikki nuo sirot pikkulehdet, pihlajan upea syysväri yksinään saa sinut innostumaan niin, että työ kannattaa.
Pihlaja (Sorbus aucuparia) on laajimmin istutettu saarni. Se kasvaa hyvin Yhdysvaltain maatalousministeriön kestävyysvyöhykkeillä 3-5. Se kasvaa luonnonvaraisena kaikkialla Pohjois-Euroopassa kaikkein epäsuotuisimmissa laaksoissa ja jyrkänteissä. Marjat ovat muuttolintujen ja muiden luonnonvaraisten eläinten perusravintoa.
Pihlajanmarjalla on rikas historia kotimaassaan. Monien ihailemana sitä on istutettu suojaavien voimiensa vuoksi vuoristo- ja mökkipuutarhoihin vuosisatojen ajan. Sen uskotaan karkottavan noitia ja pahoja henkiä mystisillä hyveillään. Sitä kunnioitetaan myös ”hyvän onnen puuna”. Pihlajan suurin hyve saattaa yksinkertaisesti olla sen hyväntahtoinen kauneuslahja läpi vuodenaikojen.
Pihlajan istuttaminen ja hoito
Pihlajan istuttaminen onnistuu parhaiten myöhään syksyllä sen jälkeen, kun nuori puu on mennyt lepotilaan. Istuta pihlaja täyteen aurinkoon tai osittain varjoisaan paikkaan. Kaiva kuoppa kolme kertaa juuripallon leveyden verran, aseta puu kuoppaan ja täytä maa sen ympärille. Ihannetapauksessa maaperän tulisi olla hyvin vettä läpäisevää, mutta pihlaja ei ole kovin nirso olosuhteiden suhteen ja sopeutuu myös kiviseen ja saviseen maaperään. Kastele uutta istutusta syvästi ja paaluta puu tueksi.
Kun pihlaja on juurtunut syvälle, se pitää mieluiten maaperänsä kosteana. Pihlaja kestää kuitenkin kuivuutta, tuulta ja kylmyyttä.
Pihlajaa voi olla tarpeen leikata nuorena, jotta pystysuorat tai muiden oksien yli menevät oksat voidaan poistaa. Kun puu on varttunut, se ei enää tarvitse karsintaa.
Pihlajanmarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Vaikka ne ovat karvaan makuisia, niistä voi tehdä maukasta hyytelöä. Tai niitä voi korjata ylikypsinä tai pakkasen jälkeen, sillä ne makeutuvat hieman, jos linnut jättävät ne niin pitkäksi aikaa rauhaan.
Pihlajanpuun tuholaiset ja ongelmat
Pihlajanpuu on sitkeä ja sitkeä. Se ei ole altis monille taudeille, kunhan se istutetaan sen suosimille kylmille alueille. Jos sitä kasvatetaan lämpimämmissä ympäristöissä, se on altis tulipoltolle. Leikkaa sairastuneet oksat pois, sillä tähän bakteeriperäiseen tautiin ei ole muuta parannuskeinoa.
Pihlajan kuoreen kasvaa joskus jäkälää, mutta se on harvoin ongelma.
Hirvet syövät mielellään pihlajan lehtiä . Tämä voi olla ongelma joillekin, mutta samalla se houkuttelee joitakin istuttamaan tätä puuta.
Kokeilevia lajikkeita
- ’Fructo Luteo’ on mukavan kokoinen puutarhan kokoinen puu, joka yltää 25 jalan korkeuteen tavanomaisen 50 jalan sijasta. Tämä lajike tuottaa syksyllä kultaisia hedelmiä.
- ’Sheerwater seedling’ on kapeampi pystypihlaja, jota käytetään usein katujen reunustamiseen.
The Rowan Tree – The Woodland Trust
Identify Species of Rowan (Mountain Ash) Trees – Garden Action