Sää vuonna 1816 Euroopassa oli epätavallisen sateinen, mikä piti monet asukkaat tuona kesänä sisätiloissa. Saman vuoden huhtikuusta syyskuuhun ”Sveitsissä satoi 130 päivänä 183 päivästä huhtikuusta syyskuuhun” (Phillips, 2006). Toisin kuin nykyään, kukaan ei voinut yksinkertaisesti laittaa televisiota päälle tai klikata Internetin kautta viihdyttääkseen itseään. Sen sijaan oli paljon tavallisempaa, että tuon ajan koulutetut ihmiset viettivät aikaa lukemalla, keskustelemalla päivän tunnetuista kirjailijoista ja taiteilijoista, pelaamalla korttia ja kävelemällä puutarhoissaan ja kävelypoluillaan.
Jos olit Mary Shelley Byronin ja muiden seurassa, viihdytit toisiasi lukemalla ääneen, jakamalla yhteisen mielenkiinnon jotakin tiettyä kirjaa kohtaan ja jakamalla toisten kanssa omat kirjoituksesi. Frankensteinin johdannossaan hän selittää, miten tämä poikkeuksellinen romaani syntyi, ainakin osittain sään ja seuran ansiosta (Shelley, 1816). ”Vietin kesän 1816 Geneven ympäristössä. Vuodenaika oli kylmä ja sateinen, ja …huvittelimme itseämme silloin tällöin saksalaisilla kummitustarinoilla… Nämä tarinat herättivät meissä leikkisän halun matkia” (Shelley, siteerattu teoksessa Phillips, 2006).