Frontiers in Marine Science

Alternatives Approaches

On laajalti hyväksyttyä, että puhtaassa energiassa ja kehittyvissä teknologioissa käytettävien metallien kysyntä lisääntyy lähivuosikymmeninä, mikä kasvattaa tarjontariskin todennäköisyyttä. Vastauksena tähän metalliresurssien talteenotto merenpohjan kaivostoiminnasta on todettu yhdeksi viidestä alasta, joilla on suuret kehitysmahdollisuudet Euroopan komission sinisen kasvun strategiassa (Euroopan komissio, 2017a). Strategian tavoitteena on tukea pitkän aikavälin kestävää kasvua meri- ja merenkulkualoilla alueella, ja Euroopan komissio arvioi optimistisesti, että vuoteen 2020 mennessä 5 prosenttia maailman mineraaleista voitaisiin hankkia merenpohjasta (Ehlers, 2016). Jos teknologiset haasteet onnistutaan voittamaan, merimineraalien louhinnan vuotuinen liikevaihto Euroopassa voisi kasvaa nollasta 10 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä (Ehlers, 2016).

Merenpohjan neitseellisten malmivarastojen hyödyntämiselle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja. Tällaisia lähestymistapoja ovat muun muassa: niukasti saatavilla olevien metallien, kuten harvinaisten maametallien, korvaaminen runsaammin saatavilla olevilla mineraaleilla, joilla on samankaltaiset ominaisuudet (Yhdysvaltojen energiaministeriö, 2010; ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuasioiden ministeriö, 2012); kaatopaikkakaivostoiminta (Wagner ja Raymond, 2015); ja tuotteiden osien kerääminen ja kierrättäminen tuotteista niiden elinkaaren loppuvaiheessa. Muita uusia vaihtoehtoja ovat muun muassa mahdollisuudet ottaa talteen litiumia ja muita harvinaisia metalleja merivedestä (Hoshino, 2015).

Euroopan komission vuonna 2015 hyväksymä aloite tukee siirtymistä kohti kiertotaloutta, jossa edistetään materiaalien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tuotannosta kulutukseen niin, että raaka-aineet palautuvat takaisin talouteen (Euroopan komissio, 2017b), joskin strategia on riippuvainen tarvittavan teknologian kehittämisestä sekä kuluttajakäyttäytymisen muuttamisesta. Kierrätys, vaikka se onkin ratkaisevan tärkeää, ei todennäköisesti tarjoa riittäviä määriä metalleja tulevien vuosien tarpeiden tyydyttämiseksi, minkä vuoksi on ehdotettu, että metallien käytön vähentäminen tuotteissa on välttämätön osa tuotesuunnittelua (Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, 2013a).

Teknologisten laitteiden pitkäikäisyyden lisääminen ja vastuullisen sähköisen jätteen kierrätyksen edistäminen voitaisiin saavuttaa valmistajien takaisinkeräysjärjestelmillä, joissa komponenttimateriaalit voidaan turvallisesti ja tehokkaasti ottaa talteen uudelleenkäyttöä varten. Metallien kierrättämiseen liittyy omat haasteensa, joihin kuuluvat myrkyllisten aineiden mahdollinen vapautuminen käsittelyn aikana ja metallien talteenoton aikaiset rajoitukset, joiden vuoksi kaikkia komponentteja ei voida eristää (United Nations Environment Programme, 2013a). Painopisteen siirtyminen kulutuksen vähentämiseen ja lisäksi parempaan tuotesuunnitteluun (United Nations Environment Programme, 2013b). Metallien käytön kierron sulkeminen on mahdollista, koska teoriassa kaikki metallit ovat kierrätettävissä, vaikka tällaiseen järjestelmään on vielä joitakin vuosia matkaa (Reck ja Graedel, 2012). Kuluttajien kierrätysmahdollisuuksien parantaminen ja valmistusprosessien virtaviivaistaminen voi olla tehokkaampi ja taloudellisesti kannattavampi tapa hankkia metalleja kuin neitseellisen malmin louhinta, ja se voisi vähentää huomattavasti merenpohjan mineraalivarojen hyödyntämistarvetta tai jopa poistaa sen kokonaan.

Author Contributions

DS, PJ: conceived review. KM, KT, DS: kirjoittivat artikkelin. DS, PJ: tarkistivat artikkelin kriittisesti.

Rahoitus

Tämän käsikirjoituksen valmistelua rahoitti Greenpeace, jotta se voisi tarjota riippumatonta tieteellistä neuvontaa ja analyysipalveluita kyseiselle kansalaisjärjestölle.

Eriintyneiden eturistiriitojen selvitys

Tekijät vakuuttavat, että tutkimus suoritettiin ilman sellaisia kaupallisia tai taloudellisia suhteita, joita voitaisiin pitää mahdollisina eturistiriitoina.

Tarkastaja AC ja käsittelytoimittaja ilmoittivat yhteisen sidonnaisuutensa.

Kiitokset

Tämän käsikirjoituksen osat sisältyvät Greenpeacen tutkimuslaboratorioille maaliskuussa 2013 päivättyyn raporttiin ”Review of the current state of development and the potential for environmental impacts of seabed mining operations” (Review of the current state of development and the potential for environmental impacts of seabed mining operations) (saatavissa osoitteesta http://www.greenpeace.to/greenpeace/wp-content/uploads/2013/07/seabed-mining-tech-review-2013.pdf). Kiitämme Duncan Curriea, Lucy Andersonia, Alicia Craw’ta, Andy Colea Exeterin yliopiston Design Studiosta, Isabel Lealia, Richard Pagea, Eleanor Partridgea, Sofia Tsenikliä, Michelle Allsoppia, Clare Milleriä, Rebecca Atkinsia, Steve Rocliffea, Imogen Taboria ja Rumi Thompsonia arvokkaasta panoksesta tämän käsikirjoituksen valmistelun aikana.