Fredericton, Saint John pääkaupunki riita uudelleen tutkimuksessa

New Brunswick

Brittiläinen historioitsija julkaisee paperin, jossa tarkastellaan 100-vuotista taistelua Saint Johnin pääkaupungiksi tekemisestä

Lähetetty: Johnshawnin kaupunki: 09. kesäkuuta 2015
Viimeisin päivitetty:

Ged Martin, Edinburghin yliopiston entinen professori, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisenä kanadantutkimuksen professorina, sanoo, että vuosisatoja kestänyt riita jätti jälkensä nyky-Kanadaan.

”Se on todella muovannut nykyisen Kanadan, jossa on neljä melko suurta ja kuusi melko pientä maakuntaa, ja kaikki tämä juontaa juurensa tuohon pitkään jatkuneeseen riitaan kahden suuren kaupunkinne välillä”, hän sanoi.

Martin julkaisi tuloksensa verkossa tutkimuksessa ”Fredericton versus Saint John: The New Brunswick Seat of Government 1785-1882.”

Kiista sai alkunsa New Brunswickin ensimmäisestä kuvernööristä, Thomas Carletonista.

Kun New Brunswickista tuli erillinen provinssi vuonna 1784, Saint John nimitettiin hallituksen toimipaikaksi, ”koska se oli juuri ja juuri ainoa paikka.”

”Mutta Carleton päätti, että hän halusi muuttaa Frederictoniin, jota tuskin oli olemassa… Hän sanoi, että Fredericton oli ’keskellä’, mikä on ihana sana, hän tarkoitti sitä, että se oli keskellä provinssia”, Carleton kertoi.”

”Ja on ehdotettu, että hän halusi pois Saint Johnista, koska jotkut asukkaat olivat tuohon aikaan hieman karskeja.”

Pääkaupunkipäätös ratkaistiin kahdella äänellä

Muuton loppuunsaattaminen kesti kaksi vuotta, ja asia kyti vuosikymmeniä.”

Pääkaupunki pyrittiin organisoidusti saamaan takaisin Saint Johniin ainakin kolme kertaa 1800-luvulla, ja pääkaupungin siirtämisestä aiheutuvien kustannusten selvittämiseksi perustettiin jopa tutkintalautakunta.

Päätökseksi tuli, että New Brunswickilla ei ollut varaa siirtoon, Martin kertoi.

”Provinssin ympärillä vallitsi paljon mielipahaa. Saint John ei ollut kovin hyvä rakentamaan tukikoalitioita koko New Brunswickissa… Se oli ongelma”, Martin sanoi.

Viimeinen yritys tehtiin vuonna 1880, kun Frederictonin parlamenttirakennuksessa syttyi tulipalo.

Saint John käynnisti välittömästi uuden kampanjan pääkaupungin saamiseksi ja väitti, että uusi parlamentti olisi joka tapauksessa jouduttu rakentamaan, joten muutto omaan kaupunkiinsa oli kustannusneutraali.

Martinin mukaan myös nouseva Monctonin kaupunki teki röyhkeän tarjouksen pääkaupungiksi tarjoten 8,1 hehtaarin suuruista tonttia provinssiparlamentille.

Kokouksessa päädyttiin Frederictonin puolelle äänin 20-18.

”Useimmat provinssin asukkaat kannattivat ajatusta siitä, että lainsäätäjät olisivat keskeisellä paikkakunnalla, jonne pääsisi helpommin perille”. Matkustaminen oli tuohon aikaan hyvin erilaista”, Martin sanoi.

”Vuonna 1850, jos matkusti Miramichin Chathamista Frederictoniin, kulki yksi postivaunu viikossa, ja matka kesti 24 tuntia”, hän sanoi.

”Se olisi ollut kuin matkustaminen Australiaan, olisit ollut kuin hylky.”

Martin sanoo, että unohdettu kiista maakunnan pääkaupungista auttaa ymmärtämään New Brunswickin poliittista historiaa ja sen roolia konfederaatiossa.

Vuonna 1864 Keski-Kanadan ja Nova Scotian poliitikot toivoivat, että Maritimes liittyisi konfederaatioon yhtenä maakuntana. Mutta New Brunswickin poliitikot vastustivat yhdistymistä hallituksen kotipaikkakysymyksen vuoksi, Martin sanoi.

”Oli jo tarpeeksi paha asia, että Saint John riiteli Frederictonin kanssa, mutta ajatus molempien kaupunkien yhdistymisestä Halifaxia vastaan oli painajainen”, hän sanoi.

”Niinpä New Brunswick liittyi konfederaatioon erillisenä yksikkönä, vaikka sen asukasluku olikin paljon pienempi kuin Ontarion ja Quebecin asukasluvut.”