”Richille ja minulle on eduksi olla yhdessä ja sopeutua uudelleen tien päällä ja kiertuebussissa yhdessä”, Chris Robinson, 53, sanoi. Sitten hän hymyili. ”Pienin askelin.”
Hän artikuloi pettymyksensä siihen, että Rich, 50, ei voinut osallistua haastatteluun sairauden vuoksi – itse asiassa illan konsertissa Rich ei voinut tarpeeksi hyvin laulamaan, mutta soitti silti kirvelevää kitaraansa – koska Chris haluaa ihmisten tietävän, että se, mitä veljekset ovat herättäneet uudelleen henkiin, on aitoa kunnioitusta ja kiintymystä.
”Olemme yllättävänkin samoilla linjoilla kaikesta. Olisimme olleet sitä myös vuosien varrella, mutta annoimme monien ulkopuolisten voimien (sekaantua asiaan), kuten ’minä kerron Richille tämän’ ja ’minä hoidan tämän’. Ja missä tahansa suhteessa, jos et kommunikoi, se epäonnistuu”, Robinson sanoi.
Tammikuussa 2015 tapahtunut hajoaminen lopetti näennäisesti 80-luvun puolivälissä Marietassa Mr. Crowe’s Garden -nimellä perustetun bändin olemassaolon, ja se ponnisti läpi 90-luvun The Black Crowes -nimisenä blues-rockin murskaajilla, joihin kuuluivat muun muassa ”Remedy” ja ”Wiser Time”.”
Heidän debyyttinsä ”Shake Your Moneymaker” vuodelta 1990 poiki viisi radiohittiä, joista mainittakoon Otis Reddingin ”Hard to Handle” -kappaleen soiva versiointi ja listaykköseksi noussut balladi ”She Talks to Angels”.”
Levyn 30-vuotisjuhlan kunniaksi The Black Crowes, jonka levyjä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta, lähtee 17. kesäkuuta reunion-kiertueelle, joka soittaa 27. kesäkuuta Lakewoodin Cellairis Amphitheaterissa (ellei koronaviruksesta johtuvia lykkäyksiä tule). He esittävät koko ”Moneymaker”-albumin ja sen jälkeen muita fanien suosikkeja.
Ja kyllä, Robinson ymmärtää, että epäilijöitä löytyy.
”Ymmärrän kaikkien kyynisyyden sitä kohtaan. ’Voi, he tekevät sitä rahan takia’. Totta kai me teemme sen rahan takia!” hän sanoi nauraen. ”Se on uskomatonta rahaa ja uskomaton tilaisuus. Emme ole hulluja. Paljon bändejä on tullut ja mennyt 30 vuodessa, ja se saa meidät tuntemaan ylpeyttä siihen panostetusta työstä ja käsityöstä.”
Robinson muistelee 688 Clubia Atlantan Midtownissa sekä ensimmäisenä klubina, jonne hän hiipi sisään väärennetyllä henkilöllisyystodistuksella (The Replacementsin ”Let it Be” -kausi; Michael Stipe ja Mike Mills R.E.M.:n Michael Mills ja Mikael E.M. olivat yleisön joukossa) kuin myös The Black Crowesin musiikin muokkaavana taustana.
”(Tuo klubi) on edelleen rock ’n’ roll -filosofiani arkkitehtuurin perusta”. Se indie-rock-henki”, Robinson sanoi.
Ympäri sitä aikaa, kun Robinsonin veljekset jakelivat kasetteja ja keräsivät haistatteluja alan johtajilta, toinen atlantalainen bändi, The Georgia Satellites, oli nousemassa listoille kappaleella ”Keep Your Hands to Yourself” (Pidä kätesi erossa itsestäsi) ja päivitetyllä versiolla ”Hippy Hippy Shake”.”
Rick Richards, The Georgia Satellitesin kitaristi, muistaa Atlantan näyttämön olleen edullinen aloitteleville rokkareille.
”Se oli silloin täysin erilaista. Klubit olivat hyväksyvämpiä ja sallivat meidän ja Crowesin kaltaisten bändien tehdä mitä halusimme. Klubien omistajat halusivat, että soitat omaperäistä musiikkia”, Richards sanoi.
Vaikka Robinson ei käy usein kotikaupungissaan, Marietta Walton High Schoolissa ennen siirtymistään Atlantan Brandon Hall -kouluun käynyt keulahahmo kertoo innostuneena nostalgisista kohtaamisista kaupungissa ollessaan. Illallinen muusikko Andrew Cylarin kanssa (”Meillä oli tapana avata hänen bändilleen, Arms Akimbolle, aika paljon”). Puhuu Danny Beardista Wax’n’Factsista Little Five Pointsissa. Paluu Buckheadissa sijaitsevaan Fantasyland Recordsiin, vaikka Robinsonin aikaan se sijaitsi Peachtree Roadilla eikä nykyisellä paikallaan Pharr Roadilla.
Mark Gunter, Fantasylandin johtaja vuodesta 1979, muistaa Robinsonin käyneen liikkeessä 80-luvun puolivälissä, kun Mr. Crowe’s Garden oli muuttumassa The Black Crowesiksi.
”Hän osti aina pari siistiä levyä, mutta he olivat teini-ikäisiä, eikä heillä tietenkään ollut silloin paljon rahaa”, Gunter sanoi. ”Muistan hämärästi, että vuoden 1989 tienoilla hän tuli sisään parin kaverin kanssa bändistä, ja tällä kertaa he alkoivat pinota levyjä ostettavaksi ja saivat ison laatikon täyteen. Se oli samoihin aikoihin, kun he saivat levytyssopimuksen (Rick Rubinin Def American -levy-yhtiön kanssa), joten he varmaan käyttivät osan ennakkorahoistaan levyjen ostamiseen!”
Gunter jutteli Robinsonin kanssa helmikuisella vierailullaan ja oli samaa mieltä siitä, että ”hän vaikutti olevan todella hyvässä jamassa.”. Atlantasta kotoisin oleva yhtye on suunnitellut reunion-kiertuetta kesäksi 2020. Kuva: J: Josh Cheuse
Credit: Contributed
Credit: Contributed
Robinson mainitsee kahdeksan vuotta kestäneen terapian ja tammikuisen avioliittonsa Camille Johnsonin kanssa vaikuttaneen hänen nykyiseen zen-tilaansa. Mutta uudistunut suhde veljensä kanssa on tuonut valtavasti parantumisen tunnetta.
Laulajalla on 16-vuotias poika Ryder näyttelijä Kate Hudsonin kanssa (naimisissa 2000-2006) ja 10-vuotias tytär Cheyenne Allison Bridgesin kanssa (naimisissa 2009-2018). Marraskuussa Robinsonin lapset vihdoin viettivät aikaa serkkujensa kanssa.
”Olimme L.A:ssa ja Richin kaksi vanhempaa lasta hänen ensimmäisestä avioliitostaan – en ollut nähnyt heitä kahdeksaan vuoteen, ja he ovat nyt 24- ja 20-vuotiaita – olivat siellä, ja söimme kaikki aamiaista yhdessä. He sanoivat: ’Isä, emme ole koskaan syöneet aamiaista Chris-sedän kanssa’. Ja Ryder sanoi: ”Isä, emme ole koskaan syöneet aamiaista serkkujeni kanssa. Tyttäreni on kysynyt minulta jo pitkään: ”Isä, mikä sinua ja veljeäsi vaivaa?”. Joten… kyllä. Sekin osa elämää tuo asioita esille.”
Kahdesti keskustelumme aikana johtaja on pamahtanut sisään kohteliaasti ”aika loppui” -merkillä, ja molemmilla kerroilla Robinson on naureskellen vilkuttanut hänelle. ”Minulla ei ole mitään muuta tekemistä!” hän sanoi hyväntahtoisesti.
Mutta hänellä on vielä yksi asia sanottavana.
”Rich ja minä, me emme ilmesty limusiinissa emmekä puhu toisillemme ja mene sitten lavalle. Me emme voi. Kun tulin ensimmäiseen harjoituspäivään ja Rich (löi kitaraa) ja ikkunat tärisivät, ajattelin: ’Joo, olen valmis tähän’. Haluan sitä. Se saattaa tuntua hölmöltä, mutta niin se vain on”, Robinson sanoi. ”On uskomaton lahja, että olemme saaneet ansaita elantomme soittamalla rock ’n’ roll -musiikkia niin pitkään. En koskaan ota sitä kevyesti.”
Tässä muutamia muita otteita Chris Robinsonin haastattelusta:
The Black Crowesin ilmoittaessa jälleenyhdistymisestään SiriusXM:n ”The Howard Stern Show’ssa” marraskuussa:
”Olemme super onnekkaita. Olen yksi ainoista ihmisistä, joita on pyydetty Howardin show’hun monta kertaa ja jotka ovat kieltäytyneet. En tunne olevani osa julkkiskulttuuria. Ymmärrän, että olin naimisissa kuuluisan näyttelijättären kanssa ja vihasin julkkisosaa elämässäni. Mutta Kate (Hudson) ja minä olemme hyviä ystäviä ja meillä on kaunis poika, mutta en voi sanoa, että se olisi minua kiinnostanut. Mutta Howard on myös käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen, ja hän on kiinnostunut. Howard on myös ikonoklastinen tyyppi, joka on kiinnostunut myös minusta. Ilmoittaa (jälleennäkemisestä) siellä ja saada hänen hyväksyntänsä… No… Howard ei kärsi hölmöjä! Se oli jännittävää ja (musiikillinen asetelma) oli täydellinen.”
Siitä, onko hän lukenut entisen rumpalin Steve Gormanin kirjan ”Hard to Handle: The Life and Death of the Black Crowes – A Memoir”:
”En. Rehellisesti sanottuna, miksi lukisin? Sanoin eräälle eräänä päivänä, että Dostojevski kirjoittaa ’Notes from Underground’. Mikä on Stevenin kirja ’Tyytymättömän työntekijän muistiinpanoja’. Ymmärrän. Rich tietää nyt, ettei Chrisin työn tekeminen ollut helppoa. Jonkun piti olla johtaja, ja kun et ole koskaan ollut johtaja, on helppo f****** heittää kiviä, varsinkin kun opit tämän sotaretken aikana, joka oli (bändin) ensimmäiset vuodet.”
Äänensä kunnossa pitämisestä 30 vuotta bändin debyyttialbumin jälkeen:
”En ole koskaan tehnyt mitään (terveydellisesti). En ole koskaan halunnut ajatella laulamista liikaa. Haluan vain laulaa. Tiedän, etten ole paras laulaja. En luultavasti osu yhtä korkeisiin nuotteihin kuin 30 vuotta sitten, mutta ääneni sävy, ääneni laatu, on parantunut paljon. Olen elänyt paljon. Olen soul-laulaja, ja se on sen lähde. Haluan pystyä liittämään kappaleisiin emotionaalisen kontekstin. Niin monet kappaleet käsittelevät menetyksen, melankolian ja tuskan teemoja, varsinkin 90-luvun kappaleet.”
Siitä, vaikuttivatko muut etelävaltioiden rock-yhtyeet, kuten The Allman Brothers, The Black Crowesiin:
”Isäni oli folk-laulaja, joten kasvoimme kaikenlaisen juurimusiikin parissa – The Stanley Brothers, Earl Scruggs, Jimmy Reed, Sam and Dave, Otis (Redding), Hank Williams. Tuo juurimusiikki yhdistettynä 80-luvun alun indie-punk-rock-sort-of-kasvatukseemme, Atlanta johti meidät syleilemään täyttä ympyrää. Innostuin Rolling Stonesista, koska Gram Parson on kotoisin Georgiasta ja olin Byrds-fanaatikko, ja opin Gramista ja Exile on Main Streetistä, joka avasi ovet Rolling Stonesiin. Se levy sisältää minusta kaikki elementit englantilaisen linssin läpi. Georgia oli englantilainen siirtomaa. Meissä oli aina englantilaisuutta. Niin oli myös R.E.M:llä. Ja Alex Chilton, paljon etelän musiikkia. Kun löysin ääneni ja ihmiset sanoivat, että kuulostat Steve Marriottilta, Terry Reidiltä tai Paul Rodgersilta… En oikeastaan keksinyt sitä, ennen kuin se oli kuin: ”Niinkö? Anna kun katson tuota! Mutta Gregg (Allman)… Gregg oli uskomaton, uskomaton laulaja, ja vuosien varrella on ollut hienoa tuntea (The Allman Brothers Band) ja laulaa heidän ja Warrenin (Haynes) ja Derekin (Trucks) kanssa. Et voi paeta eteläistä juttua meidän kanssamme.”
Robinsonin vuonna 2011 perustaman sivubändin Chris Robinson Brotherhoodin tilasta:
”(huokaa ja näyttää mietteliäältä) No. Nealin itsemurha tarkoittaa, että bändi on ohi (kitaristi Neal Casal kuoli elokuussa 2019). Ajattelin, että lopulta jatkamme hommia, mutta CRB alkoi repiä ja rapistua ja minun oli tehtävä muutoksia. Minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa noiden kahdeksan vuoden aikana aloimme liukua hieman taaksepäin. Pidän CRB:tä täysin erämaahan eksyneenä. Rahaa ei ollut mukana, joten minulla ei ollut mitään odotuksia. Se, mitä minulta odotetaan esiintyjänä tulevalla kiertueella, on täysin erilaista.”
Seuraa Atlanta Music Sceneä Facebookissa ja Twitterissä.
JOS MENET
The Black Crowes
Kahdeksaan iltapäivällä 27. kesäkuuta. $29-$511. Cellairis Amphitheatre at Lakewood, 2002 Lakewood Way, Atlanta. 1-800-745-3000, livenation.com.
Koronavirukseen liittyvät huolet ovat johtaneet monien tapahtumien ja suurten kokoontumisten peruuntumiseen. AJC seuraa näitä ilmoituksia ja pitää sinut ajan tasalla AJC.com-sivustolla kaikista lykkäyksistä, uudelleenjärjestelyistä ja peruutuksista, mutta on parasta tarkistaa tapahtumapaikat tai tapahtumajärjestäjät ennen osallistumissuunnitelmien tekemistä.
Tekijästä
Melissa Ruggieri
Melissa Ruggieri on raportoinut musiikki- ja viihdetoiminnasta The Atlanta Journal-Constitution -lehdessä vuodesta 2010 lähtien ja luonut Atlanta Music Scene -blogin. Hän on pitänyt vampyyritunteja yli kahden vuosikymmenen ajan ja muistaa, kun MTV oli mahtava.