Esittely
Afasia vaikuttaa merkittävästi yksilöön, perheisiin ja yhteisöihin. Oikea-aikainen ja tehokas puuttuminen on elintärkeää. Puhe- ja kieliterapia (SLT) on monitahoinen kuntoutusinterventio, jonka tavoitteena on parantaa kielellisiä ja kommunikaatiokykyjä (puheen ymmärtäminen, puhuttu kieli, lukeminen, kirjoittaminen), aktiivisuutta ja osallistumista. Terapia voi vaihdella interventio-ohjelman, teoreettisen lähestymistavan tai toteutusmallin suhteen.
Tavoite
Kattavassa ajantasaistetussa katsauksessamme1 syntetisoimme satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa löydetyn näytön SLT:n vaikuttavuudesta aivohalvauksen jälkeisen afasian hoidossa verrattuna (1) muuhun kuin terapiaan ja (2) muuhun SLT:n interventioon.
Menetelmät
Haku tehtiin useista tietokannoista, kuten Cochrane Stroke Group Trials Register, Cochrane Central Register of Controlled Trials, Cochrane Library Databases, MEDLINE, EMBASE, CINAHL, AMED (Allied and Complementary Medicine Database), LLBA (Linguistics and Language Behaviour Abstracts) ja SpeechBITE (Speech Pathology Database for Best Interventions and Treatment Efficacy) (kaikki alusta syyskuuhun 2015). Haimme myös ClinicalTrials.gov-, Stroke Trials Registry-, Current Controlled Trials- ja WHO ICTRP-tietokannoista (World Health Organization International Clinical Trials Registry Platform) (kaikki syyskuuhun 2015 asti). Kielirajoituksia ei ollut. Kaksi arvioijaa luokitteli tutkimukset itsenäisesti sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti, arvioi tutkimusten laadun ja poimi tiedot. Tarvittaessa pyysimme selvennyksiä tai julkaisemattomia tietoja tutkimuksen tekijöiltä. Käyttämällä TIDieR-tarkistuslistaa (Template for Intervention Description and Replication) poimimme systemaattisesti monimutkaisia interventiotietoja.
Päällimmäiset tulokset
Kolmekymmentäkahdeksassa satunnaistetussa vertailussa (n=1242) verrattiin suoraan eri SLT-menetelmiä. Korkeamman intensiteetin SLT:tä saaneilla oli merkitsevästi parempi toiminnallinen kommunikaatio (P=0,002; SMD 0,69 95 % CI 0,25-1,13) ja vähemmän vaikea afasia (P=0,02, SMD 0,38, 95 % CI 0,07-0,69) kuin matalamman intensiteetin SLT:tä saaneilla. Huomionarvoista on, että korkeamman intensiteetin interventioiden hyötyjä häiritsivät korkeammat keskeyttämisprosentit näissä ryhmissä (P=0,01, odds ratio 2,35, 95 % CI 1,20-4,60). Yleisesti ottaen tutkimuksissa satunnaistettiin pieni määrä osallistujia eri ominaisuuksien (ikä, aika aivohalvauksen jälkeen ja vaikeusasteen profiilit), toimenpiteiden ja lopputulosten osalta.
Johtopäätökset
Katsauksemme tarjoaa näyttöä aivohalvauksen jälkeistä afasiaa sairastavien henkilöiden SLT:n vaikuttavuudesta toiminnallisen kommunikaation, lukemisen, kirjoittamisen ja ekspressiivisen kielenkäytön paranemiseen verrattuna siihen, että ei olisi käytetty SLT:tä. Korkean intensiteetin terapiasta voi olla hyötyä, mutta se ei välttämättä ole kaikkien hyväksyttävissä. SLT-tutkimusten laadun ja tutkimustulosten raportoinnin (jotka noudattavat CONSORT- ja TIDieR-suosituksia) jatkuva parantaminen edistää avoimuutta, tulosten toistamista ja myöhempiä meta-analyysejä. Laajempien tutkimustoimien suunnittelu, toteuttaminen ja loppuun saattaminen edellyttävät tiivistä yhteistyötä afasiasta kärsivien ihmisten, lääkäreiden ja tutkijoiden välillä. Tulevissa tutkimuspyrkimyksissä olisi pyrittävä määrittämään optimaalinen lähestymistapa, hoito ja SLT:n toteuttaminen tietyille potilasryhmille, joilla on aivohalvauksen jälkeistä afasiaa.
Kiitokset
Tämä artikkeli perustuu Cochrane-katsaukseen (Cochrane Review), joka on julkaistu julkaisussa The Cochrane Library 2016, Issue 6 (ks. http://www.thecochranelibrary.com tiedot). Cochrane-katsauksia päivitetään säännöllisesti uusien todisteiden ilmaantuessa ja vastauksena palautteeseen, ja katsauksen uusin versio löytyy Cochrane-kirjastosta.
Rahoituksen lähteet
Prof. Bradya ja Nursing, Midwifery, and Allied Health Professions Research Unit -yksikköä (Nursing, Midwifery, and Allied Health Professions Research Unit -yksikkö) tukee Chief Scientist Office ja tohtori Campbellia Chief Nurses Office (Chief Nurses Office -yksikkö), jotka molemmat ovat Skotlannin hallituksen terveys- ja sosiaalihuolto-osastosta. Tässä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien eivätkä välttämättä rahoittajien näkemyksiä.
Paljastukset
Professorit Brady, Enderby ja tohtori Kelly ovat puhe- ja kieliterapeutteja ja kuninkaallisen puhe- ja kieliterapeuttien kollegion jäseniä. Prof. Enderby on osallistunut kahteen tähän katsaukseen sisältyvään tutkimukseen. Hän ei osallistunut kummankaan tutkimuksen arviointiin tai tulkintaan tässä katsauksessa. Muut kirjoittajat eivät ilmoita ristiriitoja.