Tässä on jotain todella yksinkertaista, jonka voit tehdä parantaaksesi lapsesi mahdollisuuksia tulevaan terveyteen ja menestykseen: pidä huolta siitä, että hän viettää paljon aikaa leikkien ulkona.
Tämän sukupolven lapsuus eroaa monin tavoin edellisen sukupolven lapsuudesta, mutta yksi jyrkimmistä vastakohdista on se, missä määrin se vietetään sisätiloissa. Siihen on monia syitä, kuten elektronisten laitteiden kanssa vuorovaikutuksessa vietetyn ajan huomattava lisääntyminen, aikataulutettujen aktiviteettien ja saavutusten korostaminen, huoli auringolle altistumisesta – ja monissa perheissä turvallisten ulkoleikkipaikkojen puute. Kyse ei ole vain lapsista, vaan myös aikuiset viettävät vähemmän aikaa ulkona.
Tässä on kuusi ratkaisevaa tapaa, joilla ulkona leikkiminen auttaa lapsia:
1. Auringonpaiste. Kyllä, auringolle altistuminen – erityisesti auringonpolttamat – voivat lisätä ihosyövän riskiä. Mutta käy ilmi, että kehomme tarvitsee aurinkoa. Tarvitsemme altistumista auringolle, jotta voimme muodostaa D-vitamiinia, vitamiinia, jolla on ratkaiseva rooli monissa kehon prosesseissa luuston kehityksestä immuunijärjestelmäämme. Auringolle altistuminen vaikuttaa myös muulla tavoin immuunijärjestelmäämme sekä terveeseen uneen ja mielialaan. Kehomme toimii parhaiten, kun se saa aurinkoa joka päivä.
2. Liikunta. Lasten tulisi liikkua tunnin verran joka päivä, ja ulos leikkimään pääseminen on yksi tapa varmistaa, että näin tapahtuu. He voivat toki harrastaa liikuntaa sisätiloissa, mutta heidän lähettämisensä ulos – erityisesti pallon tai pyörän kanssa – kannustaa aktiiviseen leikkiin, joka on todella parasta liikuntaa lapsille.
3. Toimeenpanotoiminta. Nämä ovat taitoja, jotka auttavat meitä suunnittelemaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ratkaisemaan ongelmia, neuvottelemaan ja suorittamaan monia tehtäviä; ne ovat ratkaisevia menestyksemme kannalta. Luovuus kuuluu myös tähän, ja mielikuvituksemme käyttäminen ongelmanratkaisuun ja viihdyttämiseen. Nämä taidot on opittava ja harjoiteltava – ja tätä varten lapset tarvitsevat jäsentymätöntä aikaa. He tarvitsevat aikaa yksin ja toisten lasten kanssa, ja heidän on annettava (ehkä pakotettava) keksiä omia leikkejään, keksiä asioita ja viihdyttää itseään. Ulkona oleminen antaa heille mahdollisuuksia harjoitella näitä tärkeitä elämäntaitoja.
4. Riskien ottaminen. Lasten on otettava riskejä. Vanhempina tämä saa meidät ahdistumaan; haluamme lastemme olevan turvassa. Mutta jos pidämme heidät kuplassa emmekä koskaan anna heidän ottaa riskejä, he eivät tiedä, mihin he pystyvät – eikä heillä ehkä ole itseluottamusta ja rohkeutta kohdata elämän väistämättömiä riskejä. Kyllä, käden voi katkaista kiipeilemällä puuhun – ja kyllä, voi joutua nöyryytetyksi, kun yrittää saada ystävän ja tulee torjutuksi. Mutta se ei tarkoita, ettei kannattaisi yrittää; epäonnistumisista saadut opit ovat yhtä tärkeitä kuin onnistumisista saadut.
5. Sosiaalistuminen. Lasten on opittava toimimaan yhdessä. Heidän on opittava saamaan ystäviä, jakamaan ja tekemään yhteistyötä sekä kohtelemaan muita ihmisiä. Jos he ovat vuorovaikutuksessa vain hyvin strukturoiduissa ympäristöissä, kuten koulussa tai urheilujoukkueissa, he eivät opi – he eivät voi – oppia kaikkea, mitä heidän tarvitsee tietää.
6. Luonnon arvostaminen. Niin suuri osa maailmastamme on muuttumassa, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Jos lapsi kasvaa niin, ettei hän koskaan kävele metsässä, kaiva maaperää, näe eläimiä elinympäristössään, kiipeä vuorelle, leiki purossa tai tuijota valtameren loputonta horisonttia, hän ei ehkä koskaan oikeasti ymmärrä, mitä menetettävää siinä on. Planeettamme tulevaisuus riippuu lapsistamme; heidän on opittava arvostamaan sitä.
Kokeile siis. Tehkää niin kuin vanhempamme tekivät: lähettäkää lapsenne ulos. Vielä parempi, menkää heidän kanssaan. Ja tehkää kaikkenne varmistaaksenne, että jokainen lapsi voi tehdä samoin.
Seuratkaa minua Twitterissä @drClaire
Tulosta