Miksi se tapahtuu
Lapsesi alkaa noin 18 kuukauden iässä ymmärtää, että hän on erillään sinusta ja että hän voi kontrolloida maailmaansa. Yksi voimakas tapa, jolla hän voi tehdä tämän, on uhmata sinua. Sinä sanot: ”Tee näin”, ja hän sanoo: ”Ei!”. Pyrkimys puolustaa itseään on hyödyllistä. Se motivoi lastasi haluamaan tehdä asioita itse ja saada asioita tapahtumaan, mikä kasvattaa hänen itseluottamustaan ja itsetuntoaan. Tärkeintä on löytää tapoja näyttää lapsellesi, miten hän voi hallita itseään ja tehdä omia valintojaan myönteisellä tavalla.
Mitä voit tehdä
1. Ajattele ennaltaehkäisyä
Mieti tilanteita, jotka todennäköisimmin johtavat pikkulapsen uhmakkuuteen, ja keksi kiertoteitä. Jos esimerkiksi aamupukeutumisesta taistellaan usein, tarjoa kaksi sinulle sopivaa asua ja anna lapsen valita suosikkinsa. Jos tiedät, että jokin asia on ajankohtainen – ”ei mekkoja” tai ”vain kimaltavat lenkkarit” – tee tästä mieltymyksestä osa suunnitelmaa. Vaihtoehtojen antaminen antaa lapsille mahdollisuuden tuntea hallitsevansa asioita myönteisellä tavalla.
Jos siirtymiset ovat ongelmakohta, suunnittele etukäteen niiden helpottamiseksi. Voi olla hyödyllistä antaa lapselle varoitus ennen siirtymistä seuraavaan. Voit käyttää vanhanaikaista keittiökelloa, jotta hän voi todella nähdä ja seurata aikaa. Myös julisteen tekeminen kuvista, joissa näkyy päivittäisten rutiinien vaiheet, voi olla hyödyllistä. Esimerkiksi kuvat hampaiden pesusta, kasvojen pesusta, lukemisesta ja sitten nukkumaanmenosta näyttävät lapsille, mitä odottaa. Isommille pikkulapsille voit antaa konkreettisia vihjeitä siirtymisistä, kuten: Esimerkiksi: ”Vielä kolme kertaa liukumäkeä alas ennen kuin on aika lähteä.” Varmista, että toteutat sen (koska neuvotteluja ja vastalauseita voi vielä tapahtua) – näin lapsesi oppii, että tarkoitat sitä, mitä sanot.
2. Vastaa empaattisesti
Vahvista lapsesi tunteet. Muista, että lapsen tunteet eivät ole ongelma, vaan se, mitä lapsi tekee tunteillaan, voi olla haastavaa. Vanhempina on helppo ohittaa tämä vaihe ja siirtyä suoraan rajan asettamiseen. Lapsen tunteiden tunnustaminen ensin on kuitenkin hyvin tärkeää, koska se antaa hänelle ymmärtää, että hänen tunteillaan ja mielipiteillään on merkitystä. Vaikka voi tuntua hölmöltä sanoa: ”Kuulen, miten surullinen olo sinusta on, kun et voi pitää dinosaurusasua esikoulussa”, se on viesti siitä, että ymmärrät pikkulapsesi näkökulman. Kun jätät tämän vaiheen väliin, lapset usein ”nostavat äänenvoimakkuutta” osoittaakseen sinulle – kovempaa, kovempaa ja voimakkaammin – kuinka järkyttyneitä he ovat. Silloin alkaa usein kiukuttelu.
Monien lasten kohdalla juuri sinun empatiasi ja vahvistuksesi auttaa heitä alkamaan rauhoittua. Pikkulapsen tunteiden leimaaminen auttaa häntä myös oppimaan tiedostamaan tunteensa ja lopulta hallitsemaan niitä. Pidä kielenkäyttösi yksinkertaisena ja suorana: ”Tiedän, ettet halua pukea pyjamaa päällesi. On vaikeaa siirtyä leikeistä nukkumaanmenoaikaan.”
3. Aseta selkeät rajat
Aseta raja. ”Nyt on aika mennä nukkumaan. Sinun täytyy nukkua, jotta kehosi voi levätä ja kasvaa isoksi ja vahvaksi.” Käytä kieltä, jota lapsi ymmärtää. Pidä se lyhyenä ja selkeänä, mutta ei uhkaavana.
Käytä huumoria ja mielikuvitusta. Kumpikin strategia vie tilanteesta intensiteetin ja välttää valtataistelun. Mieti, miltä lapsesi PJ-pohjat näyttävät päässäsi hattuna tai hänen lempipehmolelunsa päällä. Puhu tilanteesta toisesta näkökulmasta: ”Nallesi on niinooo väsynyt. Hän haluaa mennä nukkumaan ja haluaa, että halailet häntä.”
Pakota raja. Jos mikään näistä strategioista ei toimi (ja joskus ne eivät toimi), aseta raja rauhallisesti ja päättäväisesti. ”Voit mennä turvaistuimeen tai minä voin laittaa sinut sinne. Voit valita.” Jos lapsesi vastustelee, ota hänet (kiukuttelematta) kyytiin ja kiinnitä istuimeen. Rauhoittavalla äänensävyllä voit sanoa jotakin sellaista kuin: ”Tiedän, että vihaat turvaistuimeen istumista. Ymmärrän kyllä. Mutta turvaistuin pitää sinut turvassa matkalla mummolaan.”
Vältä periksi antamista. Jos annat raivokohtauksille periksi, lapsesi oppii, että jos hän painostaa tarpeeksi kovaa, hän saa haluamansa. Tämä vaikeuttaa myös sinun toimintaasi, kun yrität seuraavan kerran panna rajaa täytäntöön.
4. Valitse taistelusi
Mieti etukäteen raja, jonka aiot asettaa, jotta voit välttää mielesi muuttamisen kesken kaiken. Esimerkiksi eräs äiti vaati, että hänen 2-vuotias lapsensa pitää talvipäivänä pitkähihaista paitaa. Hänen tyttärensä vaati pukea päälleen lempit-paitansa. Noin viiden minuutin kiukuttelun jälkeen äiti tajusi, että tämä oli tarpeeton taistelu. Hänen tyttärellään olisi takki päällä ulkona, ja päiväkoti oli lämmitetty. Äiti oli kuitenkin huolissaan siitä, että jos hän antaisi tyttärensä käyttää t-paitaa tässä vaiheessa, hän opettaisi tyttärelleen, että kiukuttelu on hyvä strategia saada haluamansa. Helpoin tapa välttää tarpeeton taistelu on kysyä itseltään muutama sekunti: ”Pitääkö minun todella asettaa tämä raja?” (Huomaa: Tämä on erinomaista harjoitusta myös teini-iässä!)
5. Etsi tukea
Oletko yhä ymmällään tai turhautunut? Jos lapsesi käyttäytyminen vaikeuttaa hänen ystävystymistään ja viihtymistään, tutkimista ja oppimista tai hyvää suhdetta sinuun, ota yhteyttä lapsesi terveydenhoitajan tai lapsen kehityksen ammattilaisen puoleen saadaksesi lisäohjeita. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen tekemä arviointi voi myös antaa uutta tietoa lapsesi käyttäytymisestä ja siitä, miten voit auttaa häntä hallitsemaan tunteitaan paremmin.