Yritysviite

Keilalahdentie 4
FIN-02150
Espoo
Suomi

Yritysnäkymiä

Välittämällä ihmisten välisiä yhteyksiä autamme meitä täyttämään perustavanlaatuista inhimillistä sosiaalisten yhteyksien ja kontaktien tarvetta. Nokia rakentaa siltoja ihmisten välille – sekä silloin, kun he ovat kaukana toisistaan, että silloin, kun he ovat kasvokkain – ja myös kuroo umpeen kuilua ihmisten ja heidän tarvitsemansa tiedon välillä.

Nokia Oyj:n historia

Nokia Oyj on maailman suurin matkapuhelinvalmistaja, joka palvelee asiakkaita 130 maassa. Nokia on jaettu neljään liiketoimintaryhmään: Matkapuhelimet, Multimedia, Enterprise Solutions ja Networks. Mobile Phones -ryhmä markkinoi langattomia puhe- ja datatuotteita kuluttaja- ja yritysmarkkinoilla. Multimedia-segmentti myy mobiilipelilaitteita, kotisatelliittijärjestelmiä ja kaapelitelevision digisovittimia. Enterprise Solutions -ryhmä kehittää langattomia järjestelmiä yrityskäyttöön. Langattomia kytkentä- ja siirtolaitteita myydään yhtiön Networks-divisioonan kautta. Nokialla on 15 tuotantolaitosta yhdeksässä maassa ja se ylläpitää tutkimus- ja kehitystoimintaa 12 maassa.

19. vuosisadan alku

Alun perin sellun ja paperin valmistajana toiminut Nokia perustettiin Nokia-yhtiönä vuonna 1865 samannimisessä pikkukaupungissa Keski-Suomessa. Nokia oli alan edelläkävijä ja otti käyttöön monia uusia tuotantomenetelmiä maassa, jolla oli vain yksi merkittävä luonnonvara, sen laajat metsät. Teollisuuden muuttuessa yhä energiaintensiivisemmäksi yritys rakensi jopa omat voimalaitoksensa. Monien vuosien ajan Nokia pysyi kuitenkin tärkeänä mutta staattisena yrityksenä Pohjois-Euroopan suhteellisen unohdetussa kolkassa. Nokian osakkeet listattiin Helsingin pörssiin ensimmäisen kerran vuonna 1915.

Nokian ensimmäiset suuret muutokset tapahtuivat useita vuosia toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton läheisyydestä huolimatta Suomi on aina pysynyt taloudellisesti yhteydessä Skandinavian ja muiden länsimaiden kanssa, ja Suomen kaupan laajentuessa Nokiasta tuli johtava viejä.

60-luvun alussa Nokia alkoi monipuolistaa toimintaansa yrittäessään muuttaa yritystä alueelliseksi monialayritykseksi, jolla oli intressejä Suomen rajojen ulkopuolella. Koska Nokia ei kyennyt käynnistämään voimakasta sisäistä kasvua, se käänsi huomionsa yritysostoihin. Hallitus, joka kuitenkin toivoi rationalisoivansa kahta heikosti menestyvää perusteollisuutta, suosi Nokian laajentumista maan sisällä ja kannusti sitä lopulta fuusioitumaan vuonna 1898 perustetun Suomen Kumitehtaan ja vuonna 1912 perustetun Suomen Kaapelitehtaan kanssa Nokia Oyj:ksi. Kun fuusio saatiin päätökseen vuonna 1966, Nokia oli mukana useilla uusilla teollisuudenaloilla, kuten integroiduissa kaapelitoiminnoissa, elektroniikassa, renkaissa ja kumijalkineissa, ja se oli tehnyt ensimmäisen julkisen osakeannin.

Nokia perusti vuonna 1967 osaston, jonka tehtävänä oli kehittää tietojenkäsittelyn, teollisuusautomaation ja tietoliikennejärjestelmien suunnittelu- ja valmistusvalmiuksia. Myöhemmin divisioonaa laajennettiin ja siitä tehtiin useita osastoja, jotka sitten keskittyivät tietojärjestelmien kehittämiseen, mukaan lukien henkilökohtaiset tietokoneet ja työasemat, digitaaliset viestintäjärjestelmät ja matkapuhelimet. Nokia sai myös vahvan aseman modeemeissa ja automaattisissa pankkijärjestelmissä Skandinaviassa.

Öljykriisi, yritysmuutokset: 1970-luku

Nokia jatkoi toimintaansa vakaana mutta kapeakatseisena vuoteen 1973 asti, jolloin öljykriisi vaikutti siihen ainutlaatuisella tavalla. Suomen ja Neuvostoliiton vuosia jatkunut poliittinen sovinnollisuus takasi Suomen puolueettomuuden vastineeksi Neuvostoliiton kanssa tehdyistä tuottoisa kauppasopimuksista, jotka koskivat lähinnä suomalaisia puutavaratuotteita ja koneita vastineeksi neuvostoöljystä. Sopimuksen mukaan tämä kauppa pidettiin tiukasti tasapainossa. Mutta kun öljyn maailmanmarkkinahinta alkoi nousta, neuvostoöljyn markkinahinta nousi sen mukana. Tasapainoinen kauppa alkoi merkitä Nokian kaltaisille suomalaisille yrityksille huomattavasti heikentynyttä ostovoimaa.

Vaikka vaikutukset eivät olleet katastrofaalisia, öljykriisi pakotti Nokian arvioimaan uudelleen riippuvuuttaan Neuvostoliiton kaupasta (noin 12 prosenttia liikevaihdosta) sekä kansainvälisiä kasvustrategioitaan. Useita varasuunnitelmia laadittiin, mutta suurimmat muutokset tulivat sen jälkeen, kun yhtiö nimitti uuden toimitusjohtajan, Kari Kairamon, vuonna 1975.

Kairamo totesi itsestäänselvyyden: Nokia oli liian suuri Suomelle. Yhtiön oli laajennuttava ulkomaille. Hän tutki muiden pohjoismaisten yritysten (erityisesti ruotsalaisen Electroluxin) laajentumista ja muotoili niiden esimerkkiä seuraten strategian, jonka mukaan yhtiön liiketoiminta vakiinnutettiin ensin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja siirryttiin sitten vähitellen muualle Eurooppaan. Kun yritys olisi parantanut tuotevalikoimaansa, vakiinnuttanut maineensa laadusta ja sopeuttanut tuotantokapasiteettiaan, se astuisi maailmanmarkkinoille.

Samaan aikaan Nokian perinteinen, raskas teollisuus näytti yhä raskaammalta. Pelättiin, että yritys nousta johtavaksi elektroniikkayhtiöksi samalla kun säilytettäisiin nämä perustoimialat, loisi hallitsemattoman keskittymättömän yrityksen. Kairamo harkitsi lyhyesti yhtiön heikompien toimialojen myymistä, mutta päätti kuitenkin säilyttää ja modernisoida ne.

Hän järkeili, että vaikka näiden heikosti kasvavien toimialojen modernisointi olisi hyvin kallista, se takaisi Nokian aseman useilla vakailla markkinoilla, kuten paperi-, kemian- ja konetuotannossa sekä sähköntuotannossa. Jotta suunnitelma olisi käytännöllinen, kunkin toimialan nykyaikaistaminen olisi toteutettava asteittain ja rahoitettava erikseen. Näin vältettäisiin varojen valuminen pois elektroniikan tärkeistä ponnisteluista ja samalla estettäisiin raskaan teollisuuden kannattavuuden heikkeneminen.

Kunkin divisioonan rahoittaessa oman nykyaikaistamisensa, pääomaa ei juurikaan tai lainkaan valunut muilta divisioonilta, ja Nokia voisi edelleen myydä minkä tahansa konsernin, joka ei menestyisi uuden suunnitelman mukaisesti. Lopulta suunnitelma sai konedivisioonan aloittamaan robotiikan ja automaation kehittämisen, kaapelidivisioonan aloittamaan kuituoptiikan kehittämisen ja metsädivisioonan siirtymään korkealaatuisiin kudoksiin.

Elektroniikan nousu: 1980-luku

Nokian tärkein painopiste oli elektroniikkasektorin kehittäminen. Yritys osti 1980-luvun aikana lähes 20 yritystä keskittyen erityisesti kolmeen elektroniikkateollisuuden segmenttiin: kuluttajaelektroniikka, työasemat ja matkaviestintä. Elektroniikan osuus vuosimyynnistä kasvoi 10 prosentista 60 prosenttiin liikevaihdosta vuosina 1980-1988.

Vuoden 1984 lopulla Nokia osti Skandinavian suurimman väritelevisioiden valmistajan Saloran ja Ruotsin valtion omistaman elektroniikka- ja tietokoneyrityksen Luxorin. Nokia yhdisti Saloran ja Luxorin yhdeksi divisioonaksi ja keskittyi tyylikkäisiin kulutuselektroniikan tuotteisiin, koska tyyli oli ratkaiseva tekijä Skandinavian markkinoilla. Salora-Luxor-divisioona menestyi hyvin myös satelliitti- ja digitaalitelevisiotekniikassa. Nokia osti vuonna 1987 Alcatelilta Standard Elektrik Lorenz A.G.:n kuluttajaelektroniikkatoiminnot, mikä vahvisti entisestään yhtiön asemaa televisiomarkkinoilla Euroopan kolmanneksi suurimmaksi valmistajaksi.

Vuoden 1988 alkupuolella Nokia osti ruotsalaisen Ericsson-konsernin tietojärjestelmädivisioonan, mikä teki Nokian Skandinavian suurimmaksi tietotekniikkayhtiöksi.

Nokian ollessa johtava toimija Skandinaviassa, se oli kuitenkin edelleen kilpailukyvytön eurooppalaisilla markkinoilla, joita paljon suuremmat japanilais- ja saksalaisyhtiöt hallitsivat. Kairamo päätti siksi seurata monien japanilaisten yritysten esimerkkiä 1960-luvulla (ja korealaisten valmistajien esimerkkiä vuosikymmen myöhemmin) ja neuvotella alkuperäislaitevalmistajaksi eli OEM:ksi, joka valmistaisi alihankintana tuotteita kilpailijoille.

Nokia valmisti tuotteita Hitachille Ranskassa, Ericssonille Ruotsissa, Northern Telecomille Kanadassa sekä Granadalle ja IBM:lle Britanniassa. Näin se pystyi lisäämään tuotantokapasiteettinsa vakautta. Tähän liittyi kuitenkin useita riskejä, jotka ovat luontaisia kaikissa OEM-järjestelyissä. Nokian myyntikatteet luonnollisesti pienenivät, mutta suurempi huolenaihe oli se, että tuotantokapasiteettia kasvatettiin ilman, että myyntiverkosto laajeni vastaavasti. Koska Nokian tuotemerkin tunnettuus oli vähäinen, se pelkäsi, että sen olisi vaikea myydä omalla nimellään ja että se jäisi loukkuun OEM-valmistajana.

Vuonna 1986 Nokia organisoi uudelleen hallintorakenteensa yksinkertaistaakseen raportointia ja parantaakseen keskusjohdon harjoittamaa valvontaa. Yhtiön 11 toimialaa ryhmiteltiin neljään toimialasegmenttiin: elektroniikka, kaapelit ja koneet, paperi, energia ja kemikaalit sekä kumi ja lattiat. Lisäksi Nokia sai Suomen hallitukselta luvan sallia suuremman ulkomaisen omistusosuuden. Tämä vähensi merkittävästi Nokian riippuvuutta verrattain kalliista suomalaisista lainamarkkinoista. Vaikka kasvua oli koko yrityksessä, Nokian suurin menestys oli televiestintäalalla.

Nokia oli harrastanut televiestintää 1960-luvulla, ja se aloitti alalla myymällä kytkinjärjestelmiä ranskalaisen Alcatel-yhtiön lisenssillä. Suomalaisyritys pääsi mukaan matkapuhelinalan alkutaipaleelle 1970-luvun lopulla, kun se oli mukana suunnittelemassa maailman ensimmäistä kansainvälistä matkapuhelinjärjestelmää. NMT-verkoksi (Nordic Mobile Telephone) nimetty järjestelmä yhdisti Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Suomen. Vuosi verkon käyttöönoton jälkeen vuonna 1981 Nokia sai 100-prosenttisen määräysvallan Mobirasta, suomalaisesta matkapuhelinyhtiöstä, josta tuli myöhemmin Nokia Mobile Phones -divisioona. Mobiran alueellinen myynti parani huomattavasti, mutta Nokia rajoittui edelleen OEM-tuotantoon kansainvälisillä markkinoilla; Nokia ja yhdysvaltalainen Tandy Corporation rakensivat Etelä-Korean Masaniin tehtaan matkapuhelinten valmistusta varten. Niitä myytiin Tandy-nimellä kyseisen yhtiön 6 000 Radio Shack -myymälässä eri puolilla Yhdysvaltoja.

Vuonna 1986 Nokia halusi testata kykyään kilpailla avoimesti ja valitsi matkapuhelimen ensimmäiseksi tuotteeksi, jota markkinoitiin kansainvälisesti Nokian nimellä; siitä tuli Nokian ”make or break” -tuote. Valitettavasti aasialaiset kilpailijat alkoivat painaa hintoja alas juuri kun Nokia tuli markkinoille. Muita Nokian tuotteita, jotka saivat tunnustusta, olivat Salora-televisiot ja Luxor-satelliittiantennit, jotka kärsivät lyhytaikaisesti, kun tilausohjelmat ottivat käyttöön lähetysten häivytyksen.

Yhtiön laajentuminen, joka saavutettiin lähes yksinomaan yritysostoin, oli ollut kallista. Harvalla muulla suomalaisella sijoittajalla kuin instituutioilla oli kärsivällisyyttä viedä Nokian pitkän aikavälin suunnitelmat läpi. Itse asiassa yli puolet Nokian vuonna 1987 liikkeeseen laskemista uusista osakkeista meni ulkomaisille sijoittajille. Nokia siirtyi rohkeasti länsimaisille markkinoille; se listautui Lontoon pörssiin vuonna 1987, ja myöhemmin se listautui New Yorkin pörssiin.

Johtajuuden ja kannattavuuden kriisit 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa

Nokian nopealla kasvulla oli hintansa. Vuonna 1988, kun tulot kasvoivat huimasti, yhtiön voitot laskivat kulutuselektroniikkamarkkinoilla vallinneen kovan hintakilpailun paineessa. Puheenjohtaja Kari Kairamo teki itsemurhan saman vuoden joulukuussa; ei yllättävää, että ystävien mukaan syynä oli stressi. Simo S. Vuorileto otti yhtiön ohjat käsiinsä ja aloitti keväällä 1988 toimintojen virtaviivaistamisen. Nokia jaettiin kuuteen liiketoimintaryhmään: kulutuselektroniikka, data, matkapuhelimet, televiestintä, kaapelit ja koneet sekä perusteollisuus. Vuorileto jatkoi Kairamon keskittymistä huipputekniikan toimialoihin ja luopui Nokian lattia-, paperi-, kumi- ja ilmanvaihtojärjestelmäliiketoiminnoista sekä solmi yhteisyrityksiä esimerkiksi Tandy Corporationin ja ranskalaisen Matran kanssa (kaksi erillistä sopimusta matkapuhelinten tuottamisesta Yhdysvaltain ja Ranskan markkinoille).

Näistä ponnisteluista huolimatta Nokian voitto ennen veroja jatkoi laskuaan vuosina 1989 ja 1990, ja se huipentui 102 miljoonan dollarin tappioon vuonna 1991. Alan tarkkailijat syyttivät siitä Euroopan kovaa kilpailua, Suomen pankkijärjestelmän romahtamista ja Neuvostoliiton romahtamista. Näistä vaikeuksista huolimatta Nokia pysyi sitoutuneena huipputeknologiaan. Loppuvuodesta 1991 yhtiö vahvisti tätä sitoutumista ylentämällä Jorma Ollilan Nokia-Mobira Inc:n toimitusjohtajaksi. (jonka nimi muutettiin seuraavana vuonna Nokia Mobile Phones Ltd:ksi) konsernijohtajaksi.

Leading the Telecommunications Revolution: Mid-1990s and Beyond

Forbesin Fleming Meeks antoi Ollilalle tunnustusta siitä, että hän muutti Nokian ”rahaa hukkaavasta yhtiöiden sekamelskasta yhdeksi telekommunikaation kannattavimmista yhtiöistä”. Koska Nokian kuluttajaelektroniikkaliiketoiminnalle, joka oli menettänyt lähes miljardi dollaria vuosina 1988-1993, ei löytynyt ostajaa, Ollila vähensi sen työvoimaa 45 prosenttia, sulki tehtaita ja keskitti toimintoja. Luovuttuaan Nokia Datasta vuonna 1991 Nokia keskittyi edelleen televiestinnän ytimeen myymällä sähköyksikön vuonna 1994 ja televisio- sekä rengas- ja kaapeliyksiköt seuraavana vuonna.

Uusi markkinajohtaja saavutti menestystä matkapuhelinsegmentillä tuomalla innovatiivisia tuotteita nopeasti markkinoille keskittyen erityisesti yhä pienempiin ja helppokäyttöisempiin matkapuhelimiin, joissa oli tyylikäs suomalainen muotoilu. Nokia sai jalansijaa matkapuhelinten tutkimuksessa ja kehityksessä ostamalla vuonna 1991 brittiläisen Technophone Ltd:n 57 miljoonalla dollarilla. Yhtiö alkoi myydä digitaalisia matkapuhelimia vuonna 1993.

Ollilan kausi toi Nokialle menestystä ja sen myötä maailmanlaajuista tunnustusta. Yhtiön myynti yli kaksinkertaistui, 15,5 miljardista markasta vuonna 1991 36,8 miljardiin markkaan vuonna 1995, ja sen tulos nousi vuoden 1992 723 miljoonan markan nettotappiosta 2,2 miljardin markan voittoon vuonna 1995. Arvopaperisijoittajat eivät jääneet kaipaamaan käännettä: Nokian markkina-arvo kymmenkertaistui vuodesta 1991 vuoteen 1994.

Vuoden 1995 lopulla ja vuoden 1996 alussa Nokia kärsi tilapäisestä takaiskusta, joka johtui digitaalisiin matkapuhelimiin tarkoitettujen sirujen puutteesta ja siitä aiheutuneesta logistiikkaketjun häiriöstä. Yhtiön tuotantokustannukset nousivat ja voitot laskivat. Nokia oli myös hieman edellä markkinoita, erityisesti Pohjois-Amerikassa, siirtymisessä analogisista puhelimista digitaalisiin puhelimiin. Tämän seurauksena sillä oli suuri määrä digitaalisia puhelimia, joita se ei pystynyt myymään, ja liian vähän analogisia laitteita. Nokia oli kuitenkin asemoinut itsensä hyvin pitkälle tulevaisuuteen, ja jo vuoden tai kahden kuluttua arkkivihollinen Motorola, Inc. joutui kärsimään runsaasta määrästä puhelimia, joita se ei pystynyt myymään, eli analogisia puhelimia, koska Motorola oli siirtynyt digitaalisiin laitteisiin hitaasti. Tämän seurauksena vuoden 1998 loppuun mennessä Nokia oli ohittanut Motorolan ja saavuttanut maailman kärkipaikan matkapuhelimissa.

Nokian kasvua edesauttoi 6100-sarjan digitaalipuhelinten käyttöönotto marraskuussa 1997. Tämä sarja osoittautui valtavan suosituksi puhelinten pienen koon (joka muistutti ohutta savukepakkausta), kevyen painon (4,5 unssia) ja erinomaisen akunkeston ansiosta. 6100-sarja esiteltiin ensin Kiinan kukoistavilla matkapuhelinmarkkinoilla, mutta siitä tuli pian maailmanlaajuinen ilmiö. Nokia myi 6100 ja muut mallit mukaan lukien lähes 41 miljoonaa matkapuhelinta vuonna 1998. Liikevaihto kasvoi yli 50 prosenttia edellisvuodesta ja nousi 52,61 miljardista markasta (9,83 miljardia dollaria) 79,23 miljardiin markkaan (15,69 miljardia dollaria). Liikevoitto kasvoi 75 prosenttia, ja yhtiön osakekurssi nousi yli 220 prosenttia, mikä nosti Nokian markkina-arvon 110,01 miljardista markasta (20,57 miljardista dollarista) 355,53 miljardiin markkaan (70,39 miljardiin dollariin).

Nokia ei tyytynyt matkapuhelinmarkkinoiden valloittamiseen, vaan se ryhtyi 1990-luvun loppupuolella tavoittelemaan aggressiivisesti mobiili-internetsektoria. Markkinoilla oli jo Nokia 9000 Communicator, henkilökohtainen all-in-one-viestintälaite, joka sisälsi puhelin-, data-, Internet-, sähköposti- ja faksinoutopalvelut. Nokia 8110 -matkapuhelimessa oli mahdollisuus käyttää Internetiä. Lisäksi Nokia esitteli ensimmäisenä yrityksenä matkapuhelimen, joka voitiin liittää kannettavaan tietokoneeseen tietojen siirtämiseksi matkaviestinverkossa. Uusien tuotteiden kehittämiseksi Nokia alkoi ostaa Internet-teknologiayrityksiä, ja joulukuussa 1997 Nokia osti 120 miljoonalla dollarilla Ipsilon Networks Inc:n, joka oli Internet-reititykseen erikoistunut Piilaakson yritys. Vuotta myöhemmin Nokia käytti 429 miljoonaa markkaa (85 miljoonaa dollaria) Vienna Systems Corporationiin, kanadalaiseen yritykseen, joka keskittyi Internet Protocol -puhelinliikenteeseen.

Yritysostot jatkuivat vuonna 1999, jolloin tehtiin vielä seitsemän kauppaa, joista neljä liittyi Internetiin. Samaan aikaan liikevaihto kasvoi edelleen 48 prosenttia vuonna 1999, ja liikevoitto kasvoi 57 prosenttia. 1990-luvun lopun huipputekniikan osakebuumia ratsastaen Nokian markkina-arvo otti jälleen valtavan harppauksen ja päätyi vuoden lopussa 209,37 miljardiin euroon (211,05 miljardia dollaria). Nokian osuus maailman matkapuhelinmarkkinoista kasvoi 22,5 prosentista vuonna 1998 26,9 prosenttiin vuonna 1999, kun yhtiö myi 76,3 miljoonaa puhelinta vuonna 1999.

Nokian nousu langattoman maailman huipulle 1990-luvun loppuun mennessä johtui siitä, että yhtiö pystyi johdonmukaisesti, yhä uudelleen ja uudelleen, tuomaan markkinoille kilpailijoitaan parempia ja markkinoiden tarpeita vastaavia korkean katteen tuotteita. Tämän suuntauksen jatkuminen 2000-luvulla ei ollut mitenkään varmaa, sillä langattomien ja Internet-tekniikoiden lisääntyvän lähentymisen ja langattoman tekniikan kolmannen sukupolven (3G) kehittämisen (joka seurasi analogista ja digitaalista sukupolvea ja jossa oli tarkoitus olla kehittyneitä multimediaominaisuuksia) ennustettiin avaavan Nokian uusille ja mahtaville kilpailijoille.

Periaatteessa suurimpana uhkakuvana oli se, että Intelin kaltaiset siruvalmistajat muuttaisivat matkapuhelimet perushyödykkeiksi samaan tapaan kuin ne olivat aiemmin tehneet henkilökohtaisten tietokoneiden kohdalla; 500 dollarin hintaisen Nokian puhelimen päivät olivat mahdollisesti luetut. Siitä huolimatta Nokian 25 prosentin voittomarginaali mahdollisti sen, että se pystyi käyttämään valtavat kaksi miljardia dollaria vuodessa tutkimus- ja kehitystyöhön ja jatkamaan innovatiivisten uusien tuotteiden tuottamista keskittyen langattomia 3G-verkkoja varten kehitettäviin erilaisiin standardeihin.

Kahdensuuntainen lähestymistapa 2000-luvulla

Mobiiliviestintä kehittyi vuosisadan ensimmäisinä vuosisatojen aikana kahdella laaja-alaisella osa-alueella, joista kumpikin pelasi Nokialle eduksi varmistaen, että yritys säilyi alansa johtavana toimijana. Matkapuhelinten kehittyminen multimedialaitteiksi 3G-teknologian myötä merkitsi sitä, että Nokia pystyi jatkossakin tukeutumaan kalliiden ja kehittyneiden matkapuhelinten markkinointiin. 500 dollarin Nokia-puhelinten aika vaihtui yhä kalliimpiin puhelimiin, kuten Nokia N90 -laitteeseen, jossa oli Carl Zeiss -optiikalla varustettu kamera, videotallennusominaisuudet ja Internet-yhteys. Nokia saattoi luottaa huomattavaan osuuteen markkinoiden yläpäässä, joka jatkoi kukoistustaan vuosikymmenen puolivälissä, mutta yhtiön suurin vahvuus oli markkinoiden alapäässä. Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaisissa maissa oli valtava kysyntä edullisille matkapuhelimille, ja analyytikot odottivat, että 50 prosenttia vuosina 2005-2010 myydystä miljardista matkapuhelimesta myydään kehittyvissä talouksissa. Alan tarkkailijat uskoivat, että maailmassa oli vain kaksi yritystä, jotka pystyivät vakavasti kilpailemaan arviolta 800 miljoonan kappaleen vuotuisista edullisten matkapuhelinten markkinoista: Motorola ja Nokia. Samsungin, Sony Ericssonin ja LG Electronicsin kaltaiset kilpailijat rajoittivat toimintansa mieluummin markkinoiden yläpäähän, kun taas kehittyviltä halpatuottajilta puuttui Nokian ja Motorolan nauttima valmistustehokkuus.

Nokian vakiintunutta asemaa tukevien suotuisten markkinasuuntausten taustalta Nokian nykyhistoriassa harvinainen tapahtuma: johtajanvaihdos. Puolitoista vuosikymmentä ruorissa oltuaan toimitusjohtaja Ollila ilmoitti jäävänsä eläkkeelle kesäkuusta 2006 alkaen. Hänen tilalleen tuli 25 vuotta Nokiassa työskennellyt Olli-Pekka Kallasvuo, koulutukseltaan lakimies, jota Fortune-lehti kuvaili 31. lokakuuta 2005 ilmestyneessä numerossaan niin hiljaiseksi, että ”hän voi vaikuttaa Ingmar Bergmanin elokuvan statistilta”.”

Kallasvuo, joka sai ylennyksen matkapuhelindivisioonan johtajan paikalta, peri vaikuttavan kyvykkään yrityksen, jonka suurin haaste oli taistella Motorolan kanssa markkinoiden alhaisesta hinnasta ja voittaa kilpailijat markkinoiden korkean hinnan hallinnasta. ”Nokia on dynaaminen yritys nopeasti muuttuvassa ja muuttuvassa ympäristössä”, Kallasvuo sanoi South China Morning Postin haastattelussa 29. marraskuuta 2005. ”Odotan innolla, että pääsen työskentelemään yhdessä tiimimme kanssa auttaakseni Nokiaa muokkaamaan matkaviestinnän tulevaisuutta alan käänteentekevänä aikana.”

Priincipal Subsidiaries

Nokia Holding Inc.; Nokia Products Limited (Kanada); Nokia IP Telephony Corporation (Kanada); Nokia Telecommunications Inc.; Nokia Inc.; Nokia (China) Investment Co. Ltd.; Nokia (H.K.) Limited (Hong Kong); Nokia (Ireland) Ltd.; Nokia Australia Pty Limited; Nokia Asset Management Oy; Nokia Austria GmbH; Nokia Danmark A/S (Tanska); Nokia Do Brasil Ltda. (Brasilia); Nokia Do Brasil Tecnologia Ltda. (Brasilia); Nokia Finance International B.V. (Brasilia). (Alankomaat); Nokia France; Nokia GmbH (Saksa); Nokia India Private Limited; Nokia Italia Spa (Italia); Nokia Korea Ltd.; Nokia Mobile Phones; Nokia Networks; Nokia Norge AS (Norja); Nokia Oyj; Nokia Pte Ltd.; Nokia Pte. (Singapore); Nokia Spain, S.A.; Nokia Svenska AB (Ruotsi); Nokia U.K. Ltd.; Nokia Ventures Organization; Bave Tartum (Iso-Britannia); Beijing Nokia Hangxing Telecommunications Systems Co., Ltd. (Singapore). (Kiina); Doctortel–Assistencia De Telecomunicaes S.A. (Portugali); Funda Ao Nokia De Ensino (Brasilia); Instituto Nokia De Tecnologia (Brasilia); Nokia (M) Sdn Bhd (Malesia); Nokia Argentina S.A.; Nokia Belgium NV; Nokia Capitel Telecommunications Ltd. (Kiina); Nokia Ecuador S.A.; Nokia Hellas Communications S.A.; Nokia Hungary Kommunikacios Korlatolt Felelossegu Tarsasag (Unkari); Nokia Israel Ltd.; Nokia Middle East (Yhdistyneet arabiemiirikunnat); Nokia Nederland B.V. (Alankomaat). (Alankomaat); Nokia Poland Sp Z.O.O.; Nokia Portugal S.A.; Nokia Private Joint Stock Company (Venäjä); Nokia Research Center; Nokia River Golf Ry; Nokia S.A. (Kolumbia); Nokia Servicios, S.A. de C.V. (Kolumbia). (Meksiko); Nokia Technology GmbH (Saksa); Nokianvirta Oy; Oy Scaninter Nokia Ltd.; Pointo Nokia Oy.

Priincipal Competitors

Telefonaktiebolaget LM Ericsson; Motorola, Inc.; Siemens AG; Sony Corporation.

Kronologia

• Keskeiset päivämäärät
• 1865 Nokia perustetaan sellu- ja paperitehtaaksi.
• 1898 Suomen Kumitehdas perustetaan.
• 1912 Suomen Kaapelitehdas perustetaan.
• 1915 Nokian osakkeet noteerataan ensimmäisen kerran Helsingin pörssissä.
• 1967 Nokia fuusioidaan Suomen Kumitehtaiden ja Kaapelitehtaitten kanssa Nokian Osakeyhtiöksi (Nokian Oyj).
• 1979 Mobira Oy perustetaan matkapuhelinyhtiöksi.
• 1981 Ensimmäinen kansainvälinen matkapuhelinjärjestelmä, pohjoismainen matkapuhelinverkko, otetaan käyttöön, joka on kehitetty Nokian avulla.
• 1982 Nokia ostaa Mobiran, josta tulee myöhemmin Nokia Mobile Phones -divisioona.
• 1986 Yhtiö markkinoi kansainvälisesti ensimmäistä Nokian matkapuhelinta.
• 1993 Ensimmäinen Nokian digitaalinen matkapuhelin tulee markkinoille.
• 1998 Nokia ohittaa Motorolan maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana.
• 2002 Nokia esittelee ensimmäisen kolmannen sukupolven yhteensopivan matkapuhelimen.
• 2005 Jorma Ollila ilmoittaa luopuvansa toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 2006.

Lisätietoja

• Pörssiyhtiö
• Incorporated: 55,505
• Liikevaihto: New York Helsinki Tukholma Frankfurt
• Pörssitunnus: New York Helsinki Tukholma Frankfurt: NOK
• NAIC: 334210 Puhelinlaitteiden valmistus; 334220 Radio- ja televisiolähetysten ja langattomien viestintälaitteiden valmistus; 334310 Audio- ja videolaitteiden valmistus; 334419 Muiden elektroniikkakomponenttien valmistus; 517212 Matkapuhelin- ja muu langaton televiestintä; 517910 Muu televiestintä; 551112 Muiden holdingyhtiöiden toimistot

Lisäviittaus

• Angell, Mike, ”Nokia Banking on New Phone Features, Cameras, E-Mail Access,” Investor’s Business Daily, 3.12.2002, s. 1. A7.
• Baker, Stephen ja Kerry Capell, ”The Race to Rule Mobile”, Business Week, 21. helmikuuta 2000, s. 58-60.
• Baker, Stephen, Roger O. Crockett ja Neil Gross, ”Nokia: Can CEO Ollila Keep the Cellular Superstar Flying High?”, Business Week, 10. elokuuta 1998, s. 54-60.
• ”Bellaby, Mara D., ”Nokia Acquisires Intellisynch”, America’s Intelligence Wire, 17. marraskuuta 2005.
• Bensinger, Ari, ”The Call on Nokia”, Business Week Online, 7. tammikuuta 2003.
• Berkman, Barbara N., ”Brainstorming in the Sauna,” Electronic Business, 18. marraskuuta 1991, s. 71-74.
• ——, ”Sagging Profits Spark Identity Crisis at Nokia,” Electronic Business, 4. maaliskuuta 1991, s. 57-59.
• Burt, Tim, and Greg McIvor, ”Land of Midnight Mobiles: A Former Toilet-Paper Maker from Finland Has Become the World’s Largest Manufacturer of Mobile Phones,” Financial Times, 30. lokakuuta 1998, s. 18.
• Edmondson, Gail, Peter Elstrom ja Peter Burrows, ”At Nokia, a Comeback–and Then Some,” Business Week, 2. joulukuuta 1996, s. 18. 106.
• Fox, Justin, ”Nokia’s Secret Code,” Fortune, 1. toukokuuta 2000, s. 161-64+.
• Furchgott, Roy, ”Nokia Signals Desire for Higher Profile,” ADWEEK Eastern Edition, 12. kesäkuuta 1995, s. 2.
• Guth, Robert A., ”Nokia Fights for Toehold in Japan’s Cell-Phone Market,” Wall Street Journal, 26. kesäkuuta 2000, s. A26.
• Heard, Joyce, and Keller, John J., ”Nokia Skates into High Tech’s Big Leagues,” Business Week, 4. huhtikuuta 1988, s. 102-03.
• Jacob, Rahul, ”Nokia Fumbles, But Don’t Count It Out,” Fortune, 19. helmikuuta 1996, s. 86-88.
• Kharif, Olga, ”Will New Phones Boost Nokia’s Signal?”,” Business Week Online, 11. joulukuuta 2002.
• La Rossa, James, Jr., ”Nokia Knocks on U.S. Door,” HFD–The Weekly Home Furnishings Newspaper, 10. helmikuuta 1992, s. 66-67.
• Lemola, Tarmo ja Raimo Lovio, Miksi Nokia, Suomi, Porvoo, Ruotsi: W. Sööderströöm, 1996, 211 s.
• Lineback, J. Robert, ”Nokia’s Mobile Phone Unit Is Ringing Bells,” Electronic Business Buyer, kesäkuu 1994, s. 60-62.
• Meeks, Fleming, ”Watch Out, Motorola,” Forbes, 12. syyskuuta 1994, s. 192-94.
• ”Nokia ja CommTel laajentavat laajakaistaa Tyynenmeren alueella”, PR Newswire, 28. joulukuuta 2005.
• ”Nokia laajentaa tuotantoa Kiinassa”, TelecomWeb News Digest, 1. joulukuuta 2005.
• ”Nokia lanseeraa uusia 3G-puhelimia”, eWeek, 1. joulukuuta 2005.
• ”Not Finnished Yet,” Economist, 9. helmikuuta 1991, s. 73.
• Perez, Bien, ”Nokia Adapts to Swift Changes,” South China Morning Post, 29. marraskuuta 2005.
• Reinhardt, Andy, ”Cell Phones for the People,” Business Week, 7. marraskuuta 2005, s. 73. 26.
• ——, ”A Whole New Wireless Order,” Business Week, 31. lokakuuta 2005, s. MTL2.
• Salameh, Asad, ”Nokia Repositions for a Major Cellular Marketing Initiative,” Telecommunications, June 1992, s. 43.
• Schwartz, Nelson D., ”The Man Behind Nokia’s Comeback,” Fortune, 31. lokakuuta 2005, s. 39.
• Seyfer, Jessie, ”Nokia to Acquire Intellisync,” San Jose Mercury News, 17. marraskuuta 2005.
• Silberg, Lurie, ”A Brand Apart,” HFD–The Weekly Home Furnishings Newspaper, 5. syyskuuta 1994, ss. 54-55.
• ”These Sexy Gadgets Will Rock Next Year,” Economic Times of India, 20. joulukuuta 2005.
• Williams, Elaine, ”100-Year-Old Nokia Experiences Fast-Growth Pains,” Electronic Business, 26. kesäkuuta 1989, s. 111-14.