Kun ääntenlaskenta jatkui Yhdysvaltain vaalien tärkeimmissä taisteluosavaltioissa, Joe Biden eteni lähemmäs Valkoista taloa, kun taas Donald Trump käynnisti useita oikeusjuttuja. Olipa lopputulos mikä tahansa, demokraatit eivät ole varmistaneet republikaaneja vastaan sellaista läpimurtoa, jota monet heistä olivat toivoneet. UCL:n Yhdysvaltain politiikan keskuksen apulaisprofessori ja johtaja Thomas Gift tarkasteli, mitä kisan niukkuus merkitsee molemmille puolueille.
K: Olipa lopullinen äänimäärä mikä tahansa, mitä kisan niukkuus merkitsee demokraattisen puolueen sisäiselle dynamiikalle ja Bidenin johtaman puolueen auktoriteetille?
Kun kyse on hallinnosta, mandaateilla on merkitystä. Vaikka Biden nappaisi voiton, hän astuu Valkoiseen taloon tietäen, että lähes puolet amerikkalaisista äänestäjistä kannatti toista ehdokasta. Se heikentää varmasti Bidenin neuvotteluasemaa Capitol Hillin republikaanien kanssa. Vähemmän arvostettua on kuitenkin se, että se voi heikentää Bidenin asemaa myös hänen omassa puolueessaan.
Jos esivaalikaudesta voi ottaa jotain opiksi, se on se, että demokraattista puoluetta repivät suuret poliittiset erimielisyydet maltillisten ja edistyksellisten välillä. Vaikka osa näistä erimielisyyksistä tukahdutettiin vaalipäivän alla, ne eivät ole kadonneet.
Jos Bidenin voittoa ei pidetä ratkaisevana, progressiiviset demokraatit voivat yrittää käyttää tulosta hyväkseen heikentääkseen Bidenin pyrkimyksiä hallita keskustasta käsin. Biden sanoo, että hän aikoo vastustaa puolueensa äärivasemmistolaista sivustaa. Paine tehdä myönnytyksiä voi kuitenkin olla suurempi kuin jos hän olisi voittanut murskavoitolla.
K: Mitä kisan tiukkuus merkitsee Trumpin pysyvälle asemalle republikaanisessa puolueessa?
Ja vaikka Trump ei pystyisikään viemään voittoa, vaalien tiukkuus viittaa selkeään otteeseen: Trumpin kannatus republikaanisen puolueen sisällä on edelleen vahva. Sen vuoksi kriitikoiden on vaikea kirjoittaa Trumpin menestystä vuonna 2016 sattumaksi. Se tarkoittaa myös sitä, että republikaanisen puolueen tulevaisuudesta riippumatta se todennäköisesti säilyttää joitakin ei-triviaalisia ”trumpilaisia” elementtejä.
Monet konservatiiviset ”never-Trumpers” toivoivat, että Trumpin räikeä tappio pakottaisi puolueen miettimään uudelleen nykyistä kehityskulkuaan. Tuota läpimurtotappiota ei tapahtunut. Joten, vaikka on mahdollista, että republikaaninen puolue voi napsahtaa takaisin entiseen itseensä ja kysyä ”Trump kuka?” heti, kun presidentti poistuu soikeasta toimistosta, tuo näkymä näyttää nyt vähemmän todennäköiseltä.
Trumpin vetovoimaa ja erityisesti hänen taitoaan innostaa republikaanien pohjaa eivät republikaanit voi jättää huomiotta – mukaan lukien monet kongressin jäsenet, jotka juuri valittiin uudelleen ehdokkaina Trump-myönteisillä kampanjoilla.
Q: Äänestysaktiivisuus on rikkonut ennätyksiä vuoden 2020 vaaleissa. Mutta mitä molempien ehdokkaiden äänimarginaali kertoo siitä, miten jakautunut Amerikka edelleen on?
Amerikka on jakautunut. Se on selvää. Se ei ole jakautunut vain kysymyksissä – siitä, miten ilmastonmuutokseen pitäisi puuttua, millaisia marginaaliveroasteiden pitäisi olla ja millaisen kannan hallituksen pitäisi ottaa Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kauppaan. Se on jakautunut itse Amerikan merkityksestä.
Todistamamme ennätyksellisen korkea äänestysprosentti on todennäköisesti osoitus siitä, että molemmat osapuolet allekirjoittavat näkemyksen, jonka mukaan vuosi 2020 on elämämme merkittävimmät vaalit. Vasemmiston äänestäjät näkivät Trumpin paitsi vääränä politiikassa, myös eksistentiaalisena uhkana kansakunnan instituutioille. Oikealla puolella äänestäjät näkivät Bidenin paitsi harhaanjohtavana asioissa, myös symboliksi ajautumisesta kohti sosialismia.
Vuoden 2020 yksi valopilkku on se, että se on herättänyt yhä useamman amerikkalaisen huomaamaan kansalaisvaikuttamisen arvon. Mutta on vaikea olla ajattelematta, että – ainakin jollakin tasolla – ennätyksellisen korkea äänestysprosentti on oire siitä, että monet kansalaiset yksinkertaisesti aistivat, että jokin vaivaa amerikkalaista demokratiaa.
Q: Näyttää todennäköiseltä, että valituksi tuleva ei välttämättä hallitse sekä edustajainhuonetta että senaattia. Kuinka vaikeaa hänen on hallita?
Jakautunut hallitus merkitsee aina umpikujaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Washingtonin poliittisen päätöksenteon hammaspyörät pysähtyisivät täysin. Kongressi rajoittaa presidenttejä ulkopolitiikassa yleensä vähemmän kuin sisäpolitiikassa. Jos Biden valittaisiin, hän voisi esimerkiksi sitouttaa Yhdysvallat uudelleen Pariisin ilmastosopimukseen, liittyä uudelleen Iranin ydinsopimukseen tai purkaa kauppasotaa Kiinan kanssa.
Presidentit ovat yhä useammin turvautuneet myös toimeenpanomääräyksiin saadakseen asialistansa läpi kongressin vastustuksesta huolimatta. Trump allekirjoitti kautensa aikana useita toimeenpanomääräyksiä saadakseen aikaan uudistuksia kotimaan turvallisuuteen, terveydenhuoltoon, ympäristöön ja muihin asioihin liittyen.
Vaikka toimeenpanomääräykset kumotaan helpommin, niiden vaikutukset voivat olla merkittäviä. Biden on esimerkiksi sanonut, että hän käyttäisi toimeenpanomääräystä kansallisen maskimandaatin toteuttamiseksi COVID-19:n keskellä.