Viiltäjä-Jack:

Newswise – Journal of Forensic Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa väitettiin, että pahamaineinen 1800-luvun murhaaja on tunnistettu DNA-analyysin avulla, nousi otsikoihin ympäri maailmaa keväällä 2019.

Texasin osavaltionyliopiston rikosoikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusprofessorin Kim Rossmon huolellinen analyysi kyseenalaisti tutkimuksen tutkintalogiikan ja päätyi siihen tulokseen, että se oli rikostekninen epäonnistuminen. Hän sai hiljattain päätökseen kansallisen oikeusinstituutin rahoittaman laajan tutkimushankkeen, joka käsitteli väärien tuomioiden systeemisiä syitä, ja huomasi monia samoja ongelmia Viiltäjä-lehdessä.

”Taustalla olevat päättely- ja logiikkavirheet – tunnelinäkökulma, epäiltyyn perustuva keskittyminen, vahvistusvinouma, olettamusten kritiikitön hyväksyminen, ilmoittamatta jätetyt virhetasot ja todennäköisyysvirheet – ovat samoja virheitä, joita tavallisesti havaitaan väärin perustein annetuissa tuomioissa ja muissa rikostutkintaepäonnistumisissa”, Rossmo sanoi. Hänen kommenttinsa on julkaistu Journal of Forensic Sciences -lehden tämänhetkisessä numerossa (https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1556-4029.14191).

Rossmo, eläkkeellä oleva kanadalainen poliisitarkastaja, on jo pitkään tutkinut Viiltäjä-Jackin tapausta. Hän on aiemmin tutkinut sitä maantieteellisen profiloijan näkökulmasta ja todennut matemaattisen mallinnuksen avulla, että murhaaja asui todennäköisesti lähellä pahamaineista Flower and Dean Streetiä (http://www.txstate.edu/gii/projects/jack-the-ripper.html).

Rossmo havaitsee DNA-tutkimuksessa muun muassa seuraavia ongelmia:

  • DNA-näytteet otettiin talteen huivista, joka oletettavasti löytyi Viiltäjä-Jackin neljännen uhrin, Catherine Eddowesin, murhapaikalta. Huiviin ei kuitenkaan viitata missään aikakauden tutkintaraporteissa, eivätkä tutkijat onnistu selvittämään sen alkuperää.
  • Huivissa olevat verijäljet on tunnistettu uhrin vereksi ja murhaajan siemennesteeksi, vaikka kumpikaan väite ei ole tutkijoiden mukaan tieteellisesti perusteltu, eikä viiltäjä-Jack the Ripperin murhiin liity mitään seksuaalista toimintaa.
  • Mitokondriaalista DNA-testiä käytetään ”Aaron Kosminskin” tunnistamiseen murhaajaksi, vaikka tämäntyyppinen geneettinen merkkiaine, joka voi periytyä vain äidinpuoleisen sukulinjan kautta, ei ole yksilöllinen tunniste. Vaikka mtDNA-testiä voidaan käyttää epäiltyjen poissulkemiseen, se ei voi osoittaa heitä syyllisiksi.
  • Tutkijat väittävät, että ”Kosminski”, jonka Lontoon suurkaupungin poliisi tunnisti ensimmäisen kerran epäillyksi (mutta jonka etunimeä ei ole kirjattu), on itse asiassa ”Aaron Kozminski”, Colney Hatchin mielisairaalan vanki, vaikka näiden kahden miehen elämäkertatiedot ovat ristiriitaisia.

”Tunnelinäkökulmaan liittyy kapea-alainen keskittyminen yhteen teoriaan, kuten Kosminskin yksinoikeus mitokondriaaliseen DNA-testiin, ja se voi johtaa ennenaikaiseen siirtymiseen todisteisiin perustuvasta tutkinnasta epäiltyihin perustuvaan tutkintaan”, Rossmo sanoi. ”Tällöin ongelmaksi muodostuu vahvistusvinouma, eräänlainen valikoiva ajattelu. Ihmisellä on taipumus vahvistaa teoriamme etsimällä niitä tukevaa tietoa, tulkitsemalla epäselvää tietoa uskomuksiamme tukevaksi ja minimoimalla epäjohdonmukaista tietoa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.