Lähettiläs tohtori G,
Olen jokseenkin huvittunut hiljattain esittämistänne kivespusseihin liittyvistä kysymyksistä, jotka vaihtelevat kivespussin vinoutumisesta kutiaviin palloihin.
Luulenpa, että aion laittaa pallon tohtori G:n kentälle jälleen tällä viikolla toisella pallokysymyksellä (ei sanaleikkiä tarkoitettu).
Luen mielenkiinnolla viime viikolla erään lukijan huolenaiheesta, kun kutisevat pallit johtivat raapimishaluun aiheuttaen traumaperäistä verenvuotoa.
Minun tilani on hieman erilainen. Olen 60-vuotias mies eikä minulla ole sukupuolitauteja.
Havaitsin hiljattain kivespussini pinnalle ilmestyneitä hyvin rumia verisuonia.
Tila on kivuton eikä kutise. Siihen ei liity minkäänlaisia virtsaamisoireita.
Suonet korostuvat ajoittain ja puhkeavat. Tämä voi aiheuttaa runsasta verenvuotoa, joka onneksi loppui hetken kuluttua.
Olen hieman huolissani, miksi näitä verisuonia on ilmaantunut viimeisen kolmen vuoden aikana.
Onko ne vakavia? Onko kyseessä syöpä? Voiko niitä hoitaa?
Ne ovat myös hieman rumia. Voiko niille tehdä mitään? Vai pitäisikö minun vain hyväksyä tämä.
Olen pahoillani, että laitoin tohtori G:n pulaan palleista, toivottavasti voitte auttaa.
Alan
Olen iloinen ja hieman yllättynyt saadessani muutaman kyselyn kiveksistä. Taitaa kesä- ja heinäkuu vain tuntua ”miehuus”-kuukausilta.
Kivespussin iho on vankka pinta, joka on samaan aikaan hauras ja ketterä. Tämän tarkoituksena on varmistaa sukurauhasten liikkuvuus lämpötilan säätelyä varten.
Ei ole sanomattakin selvää, että tällainen ketteryys vaatii runsaasti verenkiertoa, jotta kivesten moitteeton toiminta voidaan varmistaa.
Yksi ihosairauksista, jotka voivat aiheuttaa verenvuotoa kivespussin seinämään, on nimeltään angiokeratooma.
Tämä on kivespussin seinämän kapillaarien hyvänlaatuinen ihomuutos, joka aiheuttaa pieniä punaisia ja sinisiä värimerkkejä ihoon.
Iholle voi myös syntyä kovettumia, joita kutsutaan yleisesti Fabryn taudiksi.
Agiokeratooma ei ole uusi lääketieteellinen ilmiö, sillä tämä tila kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1896. Angiokeratooman tarkkaa esiintyvyyttä ja etiologiaa ei tunneta.
Tämä on suhteellisen yleinen tila, jonka esiintyvyys lisääntyy iän myötä miehillä.
Vaikka tila on yleisempi miehillä, angiokeratooma voi syntyä myös naisilla vulvan ja emättimen alueella.
Yleisesti moninkertaisten keratoottisten, kupolimuotoisten verisuonipapuloiden halkaisija vaihtelee yhdestä kuuteen millimetriin.
Papuloiden tiedetään olevan melko herkkiä, sillä leesiot voivat vuotaa verta spontaanisti tai pienen trauman ja yhdynnän yhteydessä.
Miehet eivät yleensä huomaa angiokeratooman olemassaoloa ennen kuin se vuotaa spontaanisti tai kumppanit alkavat kommentoida ulkonäön rumuutta.
Jossain tapauksissa papulat voivat aiheuttaa nekroosia (kuollutta ihoa), mikä johtaa sekundaarisiin sieni-, bakteeri- ja virusinfektioihin.
Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että leesio on kivulias, haiseva ja tuottaa toisinaan märkää.
Ymmärrettävästi miehet turvautuisivat hoitoon, koska se herättää huolta pahanlaatuisuudesta.
Pääosin angiokeratoomatapauksia hoidetaan konservatiivisesti.
Jotkut miehet, joilla on toistuvia verenvuotojaksoja, saattavat tarvita toimenpideradiologista hoitoa, laser- tai kylmähoitoa.
Useimmat interventiot voivat tuoda vain lyhytaikaista hyötyä, ja siksi lopulliset interventiot, kuten poisto ja siirto, voivat olla tarpeen täydellistä poistoa varten.
Kuuluisa kirjailija George Orwell sanoi kerran: ”Onnellisuus voi olla olemassa vain hyväksymisessä”.
Kun tohtori G joutuu paikan päälle käsittelemään Alanin ”vuotavia” palleja, hänen neuvonsa on – etenevä ikä miehillä ei muuta vain ulkonäköä vyötäröltä ylöspäin, se muuttaa myös elinten rakennetta vyötäröltä alaspäin.
Kivespussin angiokeratooman hyväksyminen osana ikääntymisprosessia tuo onnellisuutta ilman kirurgisen toimenpiteen aiheuttamaa tuskaa.
> Esitetyt näkemykset ovat täysin kirjoittajan omia.