Verenpaine

Introduction

Yleisesti yksilön ”verenpaine” (systeeminen valtimopaine) tarkoittaa systeemisen verenkierron suurissa valtimoissa mitattua painetta. Tämä luku jakautuu systoliseen verenpaineeseen ja diastoliseen verenpaineeseen.

Verenpainetta mitataan perinteisesti auskultoimalla elohopeaputkella varustetulla verenpainemittarilla. Se mitataan elohopeamillimetreinä ja ilmaistaan systolisena paineena suhteessa diastoliseen paineeseen.

• Systolisella paineella tarkoitetaan suurimmillaan suurissa valtimoissa vallitsevaa painetta, kun sydänlihas supistuu ja kuljettaa verta kehon läpi.
• Diastolinen paine kuvaa pienintä painetta suurissa valtimoissa sydänlihaksen rentoutuessa lyöntien välillä.

Verpaine on yksi yleisimmin mitatuista kliinisistä parametreista, ja verenpainearvot vaikuttavat merkittävästi hoitopäätöksiin.

Arteriapaine vastaa suoraan

• Sydämen minuuttitilavuutta
• Valtimoiden kimmoisuutta
• Perifeeristä verisuoniresistanssia

Verenpainetta on huomattavan helppo muuttaa, ja siihen voidaan vaikuttaa monilla toiminnoilla.

Verenpaineen pitäminen normaaleissa raja-arvoissa

Verenpaineen pitäminen normaaleissa raja-arvoissa on tärkeää.

• Verenpaine, joka on välillä 140/80 mmHg – 159/99 mmHg, luokitellaan vaiheen 1 verenpainetaudiksi.
• Vaiheen 2 verenpainetauti on paine, joka on välillä 160/100 mmHg – 179/109 mmHg.
• Hypertensiivinen kiireellisyys kuvaa verenpainetta, joka on yli 180/110 mmHg.
• Hypertensiivisellä hätätilalla tarkoitetaan erittäin korkeaa verenpainetta, joka johtaa mahdollisesti hengenvaarallisiin oireisiin ja loppuelinten vaurioitumiseen.
• Hypotensio taas tarkoittaa alle 90/60 mmHg:n verenpainetta.

Erittäin tärkeää on, että elimistö pystyy sopeutumaan verenpaineen akuutteihin muutoksiin ja että potilas saa lääkehoitoa tai elämäntapamuutoksia kroonisiin vaihteluihin.

Normaalin verenpaineen ylläpitomekanismi

Kehossa on useita mekanismeja, joiden avulla elimistö säätelee valtimopaineita.

Baroreseptorirefleksi

Vastatakseen akuutteihin verenpaineen muutoksiin elimistö reagoi verisuonissa sijaitsevien baroreseptorien avulla. Baroreseptorit ovat eräänlainen mekanoreseptori, joka aktivoituu verisuonen venymisestä. Tämä aistitieto välittyy keskushermostoon ja sitä käytetään vaikuttamaan perifeeriseen verisuoniresistanssiin ja sydämen ulostuloon.

Baroreseptoreita on kahta eri muotoa.

1. Korkean paineen baroreseptorit: Korkeapaineisessa valtimojärjestelmässä sijaitsee kaksi baroreseptoria:
   • Kaulavaltimon baroreseptori reagoi sekä verenpaineen nousuun että laskuun ja lähettää afferentteja signaaleja glossofaryngeaalihermon (CN IX) kautta. ADH syntetisoituu ja vapautuu vastauksena useisiin laukaiseviin tekijöihin, joita ovat:
     1. Seerumin korkea osmolariteetti, joka vaikuttaa hypotalamuksen osmoreseptoreihin
     2. Alhainen veritilavuus aiheuttaa matalapainebaroreseptoreissa vähentynyttä venytystä, mikä johtaa ADH:n tuotantoon
     3. Alentunut verenpaine aiheuttaa korkeapainebaroreseptoreissa vähentynyttä venytystä, mikä johtaa myös ADH:n tuotantoon
     4. Angiotensiini II

     ADH:n tehtävänä on pääasiassa lisätä vapaan veden takaisinimeytymistä munuaisten nefronien keräyskanavassa aiheuttaen plasman tilavuuden ja valtimopaineen nousua. ADH aiheuttaa suurina pitoisuuksina myös kohtalaista vasokonstriktiota, mikä lisää perifeeristä vastusta ja valtimopaineita.

     

     Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä (RAAS)

     Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä (RAAS) on kriittinen veritilavuuden ja systeemisen verisuoniresistanssin säätelijä.

     • Vaikka baroreseptorirefleksi reagoi lyhytaikaisesti laskeneeseen valtimopaineeseen, RAAS vastaa kroonisemmista muutoksista.
     • Se tekee tämän lisäämällä natriumin takaisinimeytymistä, veden takaisinimeytymistä ja verisuonten tonusta.
     • Se koostuu kolmesta pääyhdisteestä: reniinistä, angiotensiini II:sta ja aldosteronista.
     • Nämä kolme vaikuttavat kohottaen valtimopainetta vastauksena munuaisten verenpaineen alenemiseen, vähentyneeseen suolan toimittamiseen distaaliseen kierteiseen tubulukseen ja/tai beeta-agonismiin.

     Näiden mekanismien avulla elimistö voi kohottaa verenpainetta pitkäkestoisesti. Ks. kuva oikealla.

     Vaikka RAAS:lla on kriittinen tehtävä, se voi aktivoitua epäasianmukaisesti useissa olosuhteissa, mikä voi sitten johtaa verenpainetaudin kehittymiseen. Esimerkiksi munuaisvaltimon ahtauma johtaa siihen, että jompaankumpaan (tai molempiin) munuaisiin tulevan veren määrä vähenee, minkä seurauksena juxtaglomerulaariset solut aistivat veritilavuuden vähenemisen ja aktivoivat RAAS:n. Tämä voi johtaa munuaisten huonosta perfuusiosta johtuvaan kiertävän veritilavuuden epätarkoituksenmukaiseen kohoamiseen ja valtimoiden sävyyn.

     Hypertensio

     Hypertensio kuuluu yleisimpiin kroonisiin sairauksiin, joille on ominaista valtimopaineen jatkuva kohoaminen.

     Korostunut verenpaine on kroonisten sydänsairauksien, aivohalvauksen ja sepelvaltimotautien merkittävä riskitekijä. Kohonnut verenpaine korreloi positiivisesti aivohalvauksen ja sepelvaltimotaudin riskiin. Muita komplikaatioita ovat sydämen vajaatoiminta, ääreisverisuonisairaudet, munuaisten vajaatoiminta, verkkokalvon verenvuoto ja näköhäiriöt.

     Useimmat verenpainetautitapaukset ovat idiopaattisia, mikä tunnetaan myös nimellä essentiaalinen hypertensio.

     
     • Suolan saannin lisääntyminen lisää riskiä sairastua verenpainetautiin.
     • Essentiaalisen hypertension kehittymiseen vaikuttava tekijä on potilaan geneettinen kyky suolavasteeseen. Noin 50-60 % potilaista on suola-herkkiä, ja siksi heillä on taipumus sairastua verenpainetautiin.

     Maailmanlaajuisesti yli miljardilla aikuisella on verenpainetauti, ja jopa 45 %:lla aikuisväestöstä on sairaus. Verenpainetaudin suuri esiintyvyys on johdonmukaista kaikissa sosioekonomisissa ja tuloluokissa, ja esiintyvyys kasvaa iän myötä, ja se on jopa 60 prosentilla yli 60-vuotiaasta väestöstä.

     Vuonna 2010 Lancet-lehdessä julkaistussa maailmanlaajuisessa terveystutkimusraportissa (67 maata mukaan luettuna) raportoitiin, että verenpainetauti on vuodesta 1990 lähtien ollut johtava kuolinsyy ja työkyvyttömyydellä oikaistujen elinvuosien aiheuttaja maailmanlaajuisesti.

     Korkean verenpaineen hallinta

     • Terveellisen ruokavalion noudattaminen; suolan ja rasvan saannin vähentäminen ja runsas hedelmien ja vihannesten syönti
     • Säännöllinen liikunta
     • Terveellisen painon ylläpitäminen
     • Alkoholin käytön rajoittaminen
     • Tupakoinnin lopettaminen
     • Verenpainehoitolääkkeiden ottaminen, jos niitä on määrätty

     Hypotensio

     Hypotensiolla tarkoitetaan systeemisen verenpaineen alenemista alle hyväksyttyjen alhaisempien arvojen.

     • Vaikka hyväksyttyä vakiohypotensio-arvoa ei ole olemassa, alle 90/60:n paineet tunnustetaan hypotensioksi.
     • Hypotensio on suhteellisen hyvänlaatuinen tila, jota aliarvioidaan lähinnä siksi, että se on tyypillisesti oireeton.
     • Siitä tulee huolenaihe vasta, kun pumppauspaine ei riitä perfusoimaan keskeisiä elimiä hapellisella verellä.

     Kliininen merkitys

     

     Verpaine on tärkeä, sillä mitä korkeampi verenpaine on, sitä suurempi on terveysongelmien riski tulevaisuudessa.

     Jos verenpaine on korkea, se rasittaa valtimoita ja sydäntä. Ajan myötä tämä rasitus voi aiheuttaa sen, että valtimot paksuuntuvat ja muuttuvat vähemmän joustaviksi tai heikentyvät.

     On tärkeää seurata asiakkaiden verenpainetta ja varmistaa, ettei se nouse liian korkeaksi.

     • Korkea verenpaine (HBP) voi olla tappava. Sitä kutsutaan joskus ”hiljaiseksi tappajaksi”, koska sillä ei ole oireita. Verenpaine on helposti seurattavissa esim. terveydenhuollon ammattilaisella.
     • Verenpaine on suurin yksittäinen riskitekijä sydänsairauksille, aivohalvaukselle ja muille sydän- ja verisuoniongelmille.
     • Hoitamattomana se voi johtaa sydänkohtaukseen, sydänsairauteen, sydämen vajaatoimintaan, ateroskleroosiin, aivohalvaukseen, munuaisvaurioihin, näön heikkenemiseen, erektiohäiriöihin, muistin heikkenemiseen, nesteeseen keuhkoissa, rintakipuun tai -vaivoihin ja perifeeriseen valtimotautiin.
     • Verenpainetauti on krooninen sairaus, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa ja hoitoa. Yksityiskohtainen koulutus elämäntapojen muuttamisesta ja lääkehoidosta on avain menestykseen verenpaineen paremmassa hallinnassa ja komplikaatioiden ehkäisyssä. Painonhallinta, terveellinen ruokailu, liikunta, alkoholin/tupakan/tupakoinnin rajoittaminen on tärkeä strategia sydän- ja verisuonitautiriskin vähentämiseksi. Systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin mukaan selkärangan manipulaatiot ja mobilisaatiot alensivat merkittävästi systolista ja diastolista verenpainetta.
     1. 1.0 1.1 Shahoud JS, Aeddula NR. Fysiologia, valtimopaineen säätely. InStatPearls 2019 Feb 11. StatPearls Publishing. saatavilla osoitteesta:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK538509/ (viimeisin haku 4.3.2020)
     2. Magder S. The meaning of blood pressure. Critical Care. 2018 Dec 1;22(1):257. Saatavissa:https://ccforum.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13054-018-2171-1 (viimeinen haku 4.3,2020)
     3. 3.0 3.1 Fountain JH, Lappin SL. Fysiologia, reniini-angiotensiinijärjestelmä. InStatPearls 2019 5. toukokuuta 2019. StatPearls Publishing.Available from:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK470410/ (last accessed 4.3.2020)
     4. Singh S, Shankar R, Singh GP. Verenpainetaudin esiintyvyys ja siihen liittyvät riskitekijät: poikkileikkaustutkimus Varanasin kaupungissa. International journal of hypertension. 2017;2017. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5733954/ (viimeinen haku 4.3.2020)
     5. 5.0 5.1 Iqbal AM, Jamal SF. Essentiaalinen hypertensio. InStatPearls 2019 Apr 3. StatPearls Publishing. saatavilla osoitteesta:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK539859/ (viimeisin haku 4.3.2020)
     6. Sharma S, Bhattacharya PT. Hypotensio. InStatPearls 2019 Mar 8. StatPearls Publishing.Available from:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK499961/ (last accessed 4.3.2020)
     7. Gera C, Malik M, Kaur J, Saini M. Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi selkärangan mobilisoinnin ja manipulaation vaikutuksesta kardiovaskulaarisiin vasteisiin. Hong Kong Physiotherapy Journal. 2020 Dec 6;40(02):75-87.