VarhaishistoriaEdit
Schwarzenaun veljeskunnan historia alkoi vuonna 1708, kun kahdeksan kristityn ryhmä järjestäytyi Alexander Mackin (1679-1735) johdolla seurakunnaksi ja kastoi toisensa Schwarzenaussa Saksassa, joka on nykyään osa Bad Berleburgia Nordrhein-Westfalenissa. Viisi miestä ja kolme naista kokoontuivat Schwarzenaun läpi virtaavan pienen joen, Ederin, varrelle suorittamaan kasteen uuden uskonsa ulkoisena symbolina. Yksi ryhmän jäsenistä kastoi ensin Mackin, joka sitten vuorostaan kastoi muut seitsemän.
He uskoivat, että sekä luterilaiset että reformoidut kirkot eivät ymmärtäneet todellisen kristinuskon ydintä, sellaisena kuin Jeesus sen opetti vuorisaarnassa ja sellaisena kuin se ilmeni Uudessa testamentissa ja sellaisena kuin alkuseurakunta sitä noudatti, eli Jeesuksen esimerkin seuraamista jokapäiväisessä elämässä. Kun he olivat etsineet seurakuntaa, joka opetti Uuden testamentin mukaista opetuslapseutta, eivätkä löytäneet yhtään seurakuntaa alueeltaan, he sitoutuivat seuraamaan Herran opetusta hinnasta huolimatta. He hylkäsivät vakiintuneet valtionkirkot, mukaan lukien lapsikasteen, olemassa olevat eukaristiset käytännöt ja voimankäytön toisinajattelijoiden rankaisemiseksi. Perustaviin veljeskuntiin vaikuttivat laajalti radikaalipietistiset käsitykset näkymättömästä, tunnustuksettomasta kirkosta, joka koostuisi heränneistä kristityistä, jotka seurustelisivat yhdessä puhtaudessa ja rakkaudessa ja odottaisivat Kristuksen paluuta. Nämä kahdeksan kristittyä kutsuivat itseään ”veljiksi” ja uusiksi baptisteiksi (saksaksi: Neue Täufer). Nimi viittasi siihen, että mennoniitit käyttivät nimeä Täufer (baptistit). He kärsivät vainoa kannanottonsa vuoksi, aivan kuten aiemmat anabaptistit olivat kärsineet.
Veljet muuttivat lopulta etsimään uskonnonvapautta ja järjestäytyivät uudelleen Amerikassa. He perustivat ensimmäisen amerikkalaisen seurakunnan joulupäivänä 1723 Pennsylvanian Germantowniin, joka oli tuolloin kylä Philadelphian ulkopuolella. Heidät tunnettiin nimellä German Baptist Brethren (vaikka tämä nimi tunnustettiin virallisesti vasta vuonna 1836, jolloin vuosikokous kutsui itseään ”The Fraternity of German Baptist Brethren”). Vuonna 1871 uskontokunta otti käyttöön nimen ”The German Baptist Brethren Church”. 1900-luvun alkupuolelle saakka brethreniläisiä kutsuttiin puhekielessä tunkereiksi tai dunkereiksi (saksan kielestä, joka tarkoittaa upottajia).
Vuonna 1728 Conrad Beissel, brethreniläinen pappi Conestogassa (Lancasterin piirikunta, Pa.) luopui yhteydestään brethreniläisiin ja perusti oman ryhmänsä Pennsylvanian Ephratassa. Heidät alettiin kutsua Ephratan luostariksi. Beissel harjoitti kristinuskon mystistä muotoa. Hän kannusti selibaattiin ja kasvisruokavalioon.
Jakautuminen 1880-luvullaEdit
Beisselin hajaannuksen jälkeen Brethren hajaantui useaan otteeseen oppierojen vuoksi. Konservatiivisimmat jäsenet korostivat johdonmukaisuutta, kuuliaisuutta ja Brethrenin järjestystä. He vastustivat soittimien käyttöä, pyhäkouluja ja maallisia huvituksia. He edistivät yksinkertaista pukeutumista, yksinkertaista elämää ja kirkkokuria. Kirkon edistysmieliset keskittyivät armoon ja hyväksyntään. He edistivät korkeampaa koulutusta, palkattuja pappeja, pyhäkouluja ja herätysliikkeitä. Suurin osa veljeskunnista oli näiden kahden ääripään välissä.
Vuosina 1869 ja 1880 ryhmä veljeskuntia Miamin laaksossa Ohiossa esitti vuosikokoukselle vetoomuksen liberalisoitumisen pysäyttämiseksi ja perinteisiin veljeskunta-arvoihin palaamiseksi. Molemmilla kerroilla valtuutetuille toimitettiin maltillisempi vetoomus. Molemmilla kerroilla Miami Valleyn ryhmä ei voinut hyväksyä uudelleen muotoiltua vetoomusta.
Vuonna 1881 he toimittivat vetoomuksensa uudelleen vuosikokoukselle, ja se hylättiin teknisen menettelyn rikkomisen vuoksi. Marraskuussa 1881 Miami Valleyn ryhmän johtamat konservatiiviset veljet kokoontuivat ja erosivat virallisesti veljeskirkosta muodostaen Vanhan saksalaisen baptistiveljeskunnan. He pitivät ensimmäisen vuosikokouksensa vuonna 1882.
Samaan aikaan Henry Holsinger, kirkon edistysmielisten johtaja, julkaisi kirjoituksia, joita jotkut veljet pitivät herjaavina ja skismaattisina. Tämän seurauksena hänet erotettiin veljeskunnan vuosikokouksesta 1882. Hän tapasi muita edistysmielisiä 6. ja 7. kesäkuuta 1883, ja yhdessä he perustivat Brethren-kirkon.
Jäljelle jäänyt keskimmäinen ryhmä, joita kutsuttiin ”konservatiiveiksi”, säilytti nimen German Baptist Brethren. Des Moinesissa, Iowassa vuonna 1908 pidetyssä vuosikokouksessa nimi muutettiin virallisesti Brethrenin kirkoksi. Vuosikokous perusteli nimenmuutosta sillä, että kirkossa käytettiin pääasiassa englantia, että nimi ”saksalainen baptisti” haittasi lähetystyötä ja että se erottaisi kirkkokunnan vanhasta saksalaisesta Baptist Brethren -järjestöstä.
1900-luvun alku Muokkaa
Vuosikymmenen alkupuolella Brethrenin kirkko investoi voimakkaasti ulkomaanlähetystyöhön Intiassa, Kiinassa ja muissa maissa. Se myös omaksui amerikkalaisen raittiusliikkeen, jonka se oli aikoinaan hylännyt ”kansankristillisyyden” ilmentymänä.
Kirkkokunnan rauhankanta joutui koetukselle, kun Goshenin konferenssissa Indianan osavaltiossa pidetyn Goshenin konferenssin delegaatit hyväksyivät lähellä ensimmäisen maailmansodan loppua vuoden 1918 julkilausuman sodasta ja väkivallasta, jossa käsiteltiin aseistakieltäytyjiä koskevaa kysymystä. Saman vuoden heinäkuussa Yhdysvaltain hallitus uhkasi konferenssin johtajia rangaistuksella Sedition Act -lain nojalla. Kirkon johtajat suostuivat vetämään julkilausuman pois liikkeestä.
Kirkon opetusten rikkomisesta johtuvat kurinpitotoimet vähenivät vähitellen, kun aikaisempi käytäntöjen yhtenäisyyden korostaminen (”veljeskunnan järjestys”) väistyi 1920- ja 1930-luvuilla yksilön moraalisen autonomian korostamisen tieltä. Martin Grove Brumbaugh – veljeskunnan pappi ja historioitsija, josta tuli Pennsylvanian kuvernööri vuonna 1915 – oli johtavassa asemassa edistyksellisemmän näkemyksen levittämisessä veljeskunnan historiasta ja käytännöistä. Hänen väitteensä siitä, että ”uskonnossa ei ole väkivaltaa” oli ollut Brethrenin opetus sen perustamisesta lähtien, vahvisti hänen kehotuksiaan lieventää kirkkokuria.
1940- ja 1950-luvuilla maailmanlaajuisen kristillisen palvelun teot kukoistivat ja virittivät uskontokuntaa. Palvelutyö keskittyi Brethren Service Centeriin New Windsorissa, Md:ssä, sen jälkeen kun Brethren oli ostanut sieltä entisen college-kampuksen tätä tarkoitusta varten. Monet brethreniläiset liittyivät Brethren Volunteer Service -järjestöön ja Heifers for Relief -järjestöön, joka rekisteröitiin itsenäisesti vuonna 1953 ja josta lopulta tuli Heifer International. Brethrenit auttoivat perustamaan Christian Rural Overseas Programin (CROP), joka alun perin toimi Bethany Biblical Seminaryssä, Brethrenin seminaarissa Oak Brookissa, Illinoisissa. Brethren Service -aloitteiden tunnettuja johtajia olivat muun muassa Dan West ja M.R. (Michael Robert) Zigler.
LähihistoriaEdit
Toisen maailmansodan päättymisestä nykypäivään Brethrenit ovat jatkaneet aktiivista toimintaansa palvelu- ja lähetystyössä ympäri maailmaa. Myös erimielisyyksiä on säilynyt, ja Brethrenin yksilöt, kirkot ja piirit ovat olleet eri mieltä muun muassa raamatullisesta auktoriteetista, naisten ordinaatiosta, homoseksuaalisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja ekumeniasta.
Vuoden 1958 vuosikonferenssissa Des Moinesissa, Iowassa, päätettiin, että kolminkertaista upotusta ei vaadittaisi kaikilta jäseniltä, sallittiin naisten ordinaatio, avattiin rakkausjuhla minkä tahansa kirkon jäsenille ja sallittiin leivän ja maljan ehtoollinen rakkausjuhlan ulkopuolella.
Vuosikonferenssissa Ocean Grovessa, New Jerseyssä, seuraavana vuonna ryhmä konservatiivisia veljeskuntia vastasi perustamalla Brethren Revival Fellowshipin (BRF). BRF kuvailee itseään ”lojaaliksi huolenliikkeeksi Brethrenin kirkon sisällä”. BRF kannattaa yksinkertaista pukeutumista, Raamatun virheettömyyttä, kirkkokuria ja evankelista uskonkäsitystä. Se on suhtautunut kriittisesti kirkkokunnan osallistumiseen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin sekä sen liittymiseen Kirkkojen maailmanneuvostoon ja Kansalliseen kirkkojen neuvostoon.
Progressiivisesti suuntautuneet ryhmät ovat myös kasvaneet. Ryhmät, kuten Womaen’s Caucus, Voices for an Open Spirit, Open Table Cooperative ja Brethren-Mennonite Council on Lesbian, Gay, Bisexual, and Transgender Interests ajavat muutoksia kirkon oppiin ja käytäntöihin. Ehdotettuihin muutoksiin on kuulunut muun muassa se, että uskontokunnalle annetaan sukupuolineutraali nimi, että LGBT-brethrenit voivat tulla vihityiksi papeiksi ja solmia avioliittoja ja että kirkon poliittista ja sosiaalista missiota lisätään.
Vaikkakin kirkon sisällä vallitsee kahtiajako näissä kysymyksissä, kirkon virallinen kanta on, että Raamattu on Jumalan sana ja että homoseksuaalien väliset liittosuhteet eivät ole hyväksyttäviä. Kirkko kuitenkin vahvistaa myös ”ykseyttä moninaisuudessa”, mikä yleisesti ottaen sallii kirkkopiirien ja seurakuntien asettaa opin.
Heinäkuussa 2019 järjestäytyi Association of Brethren Churches, sittemmin Covenant Brethren Church (CBC) -nimellä uudelleen nimetty Association of Brethren Church, liikkeeksi, joka tutkii eroa Brethrenin kirkosta. CBC alkoi heinäkuussa 2019 visioinnilla, kun Brethrenin kirkon johtajat kolmestatoista piiristä kokoontuivat Chambersburgiin, Pennsylvaniaan, rukoilemaan, harkitsemaan ja keskustelemaan uudesta visiosta Brethrenille 2000-luvulla. Tilapäinen johtokunta kutsuttiin koolle, ja alaryhmille annettiin tehtäväksi työskennellä vision eri näkökohtien parissa. Myöhemmät, tasaisesti kasvavat kokoukset, joihin osallistui veljeskuntia eri puolilta Yhdysvaltoja, kokoontuivat Winchesterissä ja Woodstockissa, Virginiassa, ja vahvistivat laajalti näitä kehityskulkuja.
16. marraskuuta 2019 Antiochin kirkossa Virginiassa Shenandoahin laaksossa kokoontunut ryhmä sai ensimmäisen kerran nimekseen The Covenant Brethren Church (Liittovaltion veljeskirkko), ja se siirtyi perustamaan toimipisteen Länsi-Virginian pohjois- ja keskiosaan. Tälle uudelle liikkeelle ollaan laatimassa uskontunnustusta ja ohjesääntöjä. CBC on ilmoittanut, että se vahvistaa täysin raamatullisen auktoriteetin, avioliiton pyhyyden, sellaisena kuin se on ilmaistu 1. Mooseksen kirjan 2. luvussa ja jonka Jeesus Kristus on vahvistanut Matteuksen evankeliumin 19. luvussa, ihmiselämän pyhyyden hedelmöityshetkestä alkaen sekä historialliset Uuden testamentin mukaiset ihanteet ja käytännöt, joita veljeskunnat ovat noudattaneet vuodesta 1708 lähtien.
Veljeskirkon johtoryhmä vastasi näihin kehityskulkuihin lausunnolla, jossa se ilmaisi huolestuneisuutensa CBC:n suuntaa kohtaan, ja sanoi, että hajaannus ei ole mikään ”eteenpäin vievä tie”. Church of the Brethren on puolestaan edennyt ”Compelling Vision Statement” -prosessissa, jonka tarkoituksena on luoda uskontokunnalle suunta, joka auttaa sitä yhdistämään ja viemään sitä eteenpäin.