Perinnekasvipavuilla on pitkä ja värikäs menneisyys, joka on yhtä miellyttävä nähdä ja maistaa.
Living in the Desert Southwest, Olen iloinen voidessani kasvattaa ja syödä papulajikkeita, joita paikalliset alkuperäiskansat ovat käyttäneet tuhansien vuosien ajan – paljon kauemmin kuin useimmat perinnekasvit. ’Anasazi’, ’Four Corners Gold’ ja ’Taos Red’ ovat muutamia niistä pavuista, joilla on kunnioitettavat juuret ja jotka koristavat lautastani.
Ihmiset ovat kesyttäneet papuja eri aikoina eri alueilla. Vuosituhansien aikana viljelijät ovat valinneet suuria siemeniä, pensasmaista kasvutapaa, väriä (pavut ovat hyvin värikkäitä!), kestävyyttä paikallisissa kasvuolosuhteissa, taudinkestävyyttä, ruoanlaiton helppoutta ja hyvää makua. Tehdäänpä matka ajassa taaksepäin ja tutustutaan papujen värikkääseen historiaan.
Vanhojen kreikkalaisten ja egyptiläisten haudoista on löydetty viljeltyjä papuja. Kotieläiminä viljeltyjä fava-papuja (Vicia faba) löydettiin nykyisen Pohjois-Israelin alueelta, ja ne on hiiliajoitettu noin 10 000 vuoden taakse. Fava (joka ei ole varsinainen papu vaan palkokasvi) oli Välimeren alueen ruokavalion tärkeä peruselintarvike, ja sitä viljeltiin laajalti jo ennen viljaa. Myös kikherneet (Cicer arietinum) ja linssit (Lens culinaris) olivat yleisiä viljelykasveja muinaisessa maailmassa. Matkustamisen ja kaupankäynnin kautta nämä pavut levisivät vähitellen Intiaan, Pohjois-Afrikkaan, Espanjaan ja muualle Eurooppaan.
Papu (Phaseolus vulgaris) on kotoisin Amerikasta, jossa se oli Mesoamerikan ja Andien alkuperäiskansojen peruselintarvike. Tämä köynnöskasvi, jolla on kierrettyjä palkoja ja pieniä siemeniä, on lähes kaikkien nykyaikaisten papujen – härkäpapujen, keittopapujen, kuivapapujen ja kuoripapujen – kantaisä, ja sitä voi yhä löytää villiintyneenä kasvavana osissa Meksikoa.
Vanhin härkäpavun lajike on löydetty Perusta, ja se on ajoitettu noin 8 000 vuotta sitten. Myös kolme muuta Phaseolus-suvun papulajia on kesytetty: Lima-papuja (P. lunatus) kesytettiin luultavasti Liman lähistöllä Perussa noin 5 300 vuotta sitten, juoksupapuja (P. coccineus) Meksikossa 2 200 vuotta sitten ja tepary-papuja (P. acutifolius). Native Seeds/SEARCHin mukaan tepary-papua on viljelty noin 5 000 vuoden ajan Meksikon luoteisosan Sonoran-aavikolla ja Lounais-Yhdysvalloissa, missä se on edelleen peruselintarvike.
Jopa 1200-luvun lopulle asti Anasazi-heimo asui Lounais-Yhdysvalloissa, missä he viljelivät valko-marunankirjavaa papua. Sivilisaation raunioiden ympäriltä löydettiin 1900-luvun alussa villejä papukasveja kasvamassa. Sittemmin papuja on kasvatettu ja säästetty, ja niitä on nyt saatavilla kaupallisesti nimellä ”Anasazi”-pavut.
Pavut liikkeellä
Monimutkaisen kauppareittien ja kauppakeskusten järjestelmän kautta pavut kulkeutuivat muualle Pohjois-Amerikkaan yhdessä muiden tarvikkeiden, kuten simpukankuorien, eläinten nahkojen ja työkalujen valmistukseen tarvittavan kiven kanssa. Sukupolvien ajan jatkuneen valinnan ja viljelyn jälkeen jokaisella heimolla oli oma paikallisesti sopeutunut pavunsa ruokaa, siemeniä, lahjoja ja kauppaa varten.
Papu on vaeltanut ympäri maailmaa tuhansien vuosien ajan – Amerikasta Eurooppaan ja takaisin eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden ja maahanmuuttajien mukana. Kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat Amerikkaan, heimot esittelivät heille kolmen sisaren tekniikkana tunnetun kumppanuusistutustekniikan. Maissia, papuja ja kurpitsaa kasvatettiin yhdessä, koska alkuperäiskansat havaitsivat satojen vuosien kokeilujen jälkeen, että ne olivat yhdessä istutettuina tuottavampia kuin erikseen istutettuina. Kun tutkimusmatkailijat palasivat Eurooppaan, he ottivat mukaansa kohtaamiensa viljelykasvien siemeniä. Tähän asti eurooppalaiset olivat tunteneet vain härkäpavun. Parin seuraavan vuosisadan aikana pavut levisivät Euroopassa kaupan ja siirtolaisuuden kautta.
Eurooppalaiset uudisasukkaat nimesivät papulajikkeet uudelleen ja palauttivat ne Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi nykyinen ”Mayflower”-papu on saattanut tulla Mayflowerin laivalla vuonna 1620 Pohjois- ja Etelä-Carolinan peruselintarvikkeeksi, mutta se on todennäköisesti alun perin peräisin ”uudelta” asuinpaikaltaan.
”Hutteriittikeitto”-pavut tulivat Venäjältä Itävallan kautta Yhdysvaltoihin 1870-luvulla hutteriittien mukana, jotka olivat pasifistinen ja yhteisöllinen kristittyjen ryhmä, joka muutti maahan paetakseen uskonnollista vainoa. He asettuivat asumaan Keskilännen yläosiin ja Kanadaan.
Euroopasta siemeniä mukanaan tuoneet siirtolaiset kasvattivat niitä, tekivät paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneita valintoja ja perivät siemeniä suvun perintötuotteina. Jotkin lajikkeet päätyivät siemenyhtiöiden valikoimiin kehitettäviksi ja myytäviksi. Esimerkiksi ’Kentucky Wonder’ on yksi suosituimmista nykyään viljellyistä perinnöllisistä pavuista. Sen nimi oli alun perin ’Texas Pole’, ja se muutettiin nimeksi ’Old Homestead’ noin vuonna 1864. Siemenluetteloissa se esiteltiin nimellä ”Kentucky Wonder” vuonna 1877.
”Bolita”-pavut ovat kuuluneet pohjoisen New Mexican ruokavalioon vuosisatojen ajan. On epäselvää, tuliko nämä pavut Espanjasta vai ottivatko espanjalaiset ne mukaansa matkallaan pohjoiseen Meksikon läpi. Laivastopavut tulivat Italiasta, flageolet-pavut Ranskasta, ja lista jatkuu. Kaikkien näiden perinnepapujen esi-isät ovat peräisin Amerikasta.
Papujen lahjat
Valkoiset uudisasukkaat saivat joskus papuja alkuperäiskansoilta, ja jotkut tarinat, jotka ovat periytyneet näiden perinnepapujen mukana, ovat yhtä värikkäitä kuin pavut itse.
Ystäväni Lee Bentley lahjoitti minulle kuivattuja papuja, joita hän kutsuu nimellä ”Kickapoo-pavut”. Suvun tarinan mukaan Leen esi-isät ostivat maa-alueen Illinoisista vuonna 1830. Oli liian myöhäistä rakentaa taloa, joten he pystyttivät suuren teltan suojaksi. Seurasi yksi pahimmista talvista, joita Keskilännessä oli nähty vuosiin. Karja kuoli, ja perheeltä alkoi loppua ruoka. He olivat varmoja, että he kuolisivat, kunnes kickapoo-metsästäjät löysivät heidät. Metsästäjät palasivat kyläänsä ja toivat mukanaan tarpeeksi ruskeita pilkullisia papuja, jotta Leen perhe pystyi syömään lopputalven ja istuttamaan niitä seuraavana keväänä. Leen perhe on viljellyt Kickapoo-papuiksi kutsuttuja papuja lähes 200 vuoden ajan.
”Great Northern” on toinen papu, joka on saattanut siirtyä suoraan alkuperäiskansoilta uusille uudisasukkaille. Tarinan mukaan Oscar H. Will, Pohjois-Dakotan siemenkauppias (ja Heirloom Gardenerin päätoimittajan isoisoisoisä) sai säkillisen sekapapuja Hidatsa-ystävältään Son of Starilta. Will poimi pienet valkoiset ja kehitti niitä kymmenkunta vuotta ennen kuin esitteli ne luettelossaan nimellä ’Great Northern’.
Kun asuin New Hampshiressä, ’Jacob’s Cattle’ oli suosittu lajike, joka yhdistettiin Uuteen Englantiin, mutta se on itse asiassa perintökukka Kanadan Prinssi Edwardin saarelta. Slow Food USA:n mukaan pavut olivat Passamaquoddy-heimon lahja, jolla juhlistettiin uudisasukkaan lapsen syntymää Lubecissa, Mainessa.
Vanhat lajikkeet nimetään usein uudelleen, kun ne vaihtavat omistajaa. Ystäväni, Adobe Millingin myyntiedustaja, antoi minulle kauniita, suuria valkoisia papuja kasvatettavaksi. Hän kutsui niitä nimellä ’Mortgage Lifter’, joka on tuttu nimi perintötomaatille. Etsin netistä ja huomasin, että ’Mortgage Lifter’ tunnetaan myös nimillä ’Aztec Runner’ ja ’Bordal’.”
Vaikka emme aina tiedä nykyään kasvattamiemme ja syömiemme papujen tarkkaa alkuperää, voimme silti kunnioittaa papujen matkaa villiintyneestä kasvista suosituksi ja terveelliseksi elintarvikkeeksi, joka se on.