Valtion ja kansallisen hallituksen tehtävät

Standardi 6.1: Valtion ja kansallisen hallituksen tehtävät

Vertaile ja aseta vastakkain valtionhallinnon ja kansallisen hallituksen tehtävät. (Massachusetts Curriculum Framework for History and Social Studies)

KESKEINEN KYSYMYS: Mitkä ovat osavaltion ja kansallisen hallituksen valtuudet ja tehtävät poliittisessa järjestelmässämme?

Federalismi (federalismia) tarkoittaa poliittista järjestelmää, jossa kahdella tai useammalla hallituksella on jaettu määräysvalta samalla maantieteellisellä alueella. Yhdysvalloissa osavaltion hallitus ja liittovaltion hallitus jakavat vallan. Liittovaltion hallitus tekee politiikkaa ja panee lakeja täytäntöön kansallisella tasolla, kun taas osavaltioiden hallitukset tekevät saman oman alueensa osalta. Voit lukea lisää federalismin merkityksestä Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä tämän kirjan aihealueesta 3 – Standardi 1.

INVESTIGATE: Osavaltion ja kansallisen hallituksen toimivaltuudet ja niiden väliset jännitteet

Osavaltion ja kansallisen hallituksen tehtävät Yhdysvalloissa perustuvat vallanjaon periaatteeseen. Valta on hallituksen toimeenpano-, lainsäädäntö- tai tuomiovallan laillinen oikeus toimia.

Tässä maassa osavaltioiden ja kansallisella (tai liittovaltion) hallituksella on erityiset ja erilliset valtuudet. Kansallinen hallitus voi tehdä asioita, joita osavaltiot eivät voi, ja osavaltiot voivat tehdä asioita, joita kansallinen hallitus ei voi. Alla olevassa luettelossa verrataan kansallisen hallituksen ja osavaltioiden hallitusten valtuuksia.

• Kansallisen hallituksen valtuudet:
  • Valuuttaa valuuttaa.
  • Huudattaa sotia.
  • Luo sotilashaaroja.
  • Signifioida sopimuksia vieraiden kansojen kanssa.
  • Säätää osavaltioiden välistä ja kansainvälistä kauppaa.
  • Tehdä postitoimistoja ja postimerkkejä.
  • Säätää lakeja perustuslain tukemiseksi.
• Valtionhallinnon valtuudet:
  • Säätää paikallishallintoa.
  • Valvoa avioliitto-, ajo-, metsästys- ym. lupia.
  • Säätää kaupankäyntiä osavaltiossa.
  • Valvoa vaaleja.
  • Valtiomuutosten hyväksyminen.
  • Tukevat kansalaisten kansanterveyttä.
  • Määräävät lait lailliselle juomisen ja tupakoinnin ikärajoille.
  • Luovat osavaltioiden perustuslakeja.
  • Mikä tahansa valta, jota ei ole nimenomaisesti annettu kansalliselle hallitukselle.
    Linkki taulukkoon.

On kuitenkin joitakin valtuuksia, jotka molemmat hallitukset jakavat samanaikaisesti, kuten:

• Tuomioistuinten luominen
• Verojen määrääminen ja kerääminen
• Valtateiden rakentaminen
• Rahan lainaaminen
• Pankkien perustaminen
• Rahan käyttäminen kansan parhaaksi
• Erillisomaisuuden luovuttaminen kohtuullisin perustein

Oppiaksesi lisää vallanjaosta, katso TED-Ed-video: How Is Power Divided in the U.S. Government?

Katso YouTubesta https://edtechbooks.org/-aqk

Vallanjako osavaltioiden ja liittovaltion hallituksen välillä ei ole yksiselitteinen, ja se johtaa jännitteisiin ja kiistoihin eri hallintotasojen välillä. Aikavyöhykkeiden ja kesäajan luominen sekä hallituksen nykyiset vastaukset COVID-19-pandemiaan ovat kaksi paljastavaa historiallista esimerkkiä näistä jännitteistä. Ensimmäisessä esimerkissä liittovaltion hallitus toimi, mutta monet osavaltiot ja paikalliset yhteisöt olivat haluttomia noudattamaan niitä; toisessa tapauksessa osavaltioiden hallitus toimi, mutta liittovaltion hallitus ei monissa tapauksissa ollut halukas tukemaan näitä päätöksiä.

Aikavyöhykkeet ja kesäaika

Yhdysvaltojen historian ensimmäisellä puoliskolla kellonaika mitattiin paikallisesti auringon asennon mukaan taivaalla. Yhden kaupungin kellot eivät olleet samat kuin muissa kaupungeissa (A Walk Through Time: The Evolution of Time Measurement Through the Ages). Junien oli kuljettava kiinteiden aikataulujen mukaan, jotta veturinkuljettajat tietäisivät, missä muut junat olivat samoilla raiteilla. Marraskuun 18. päivänä 1883 kello 12.00 (Kahden keskipäivän päivä) Yhdysvaltojen ja Kanadan suurimmat rautatiet alkoivat toimia sovittujen aikavyöhykkeiden mukaan, jotka määrittelivät koko maahan vakioajan, joka vaihteli rannikolta rannikolle tunnilla aikavyöhykettä kohti. Mielenkiintoista on, että aikavyöhykkeistä tuli liittovaltion laki vasta vuoden 1918 standardiaikalaki (Standard Time Act). Kyseisen lainsäädännön myötä aikavyöhykkeiden sääntelystä tuli liittovaltion tehtävä (tai valta) eikä osavaltioiden tai paikallisviranomaisten valvontaan kuuluva asia.

Aikavyöhykkeiden myötä tuli kesäajan käsite, joka otettiin käyttöön ja kumottiin useammin kuin kerran vuosien 1918 ja 1966 välillä. Liittovaltion määräämä kesäaika oli voimassa 7 kuukautta vuosina 1918 ja 1919 ja uudelleen toisen maailmansodan aikana. Vuosien 1945 ja 1966 välisenä aikana ei ollut mitään liittovaltion aikalakia.

Vuoden 1966 yhtenäinen aikalaki (Uniform Time Act) loi kesäajan koko maahan lukuun ottamatta Arizonan ja Havaijin osavaltioita, jotka eivät ottaneet sitä käyttöön. Navajo-heimo, jonka heimomaat kuuluvat Arizonan rajojen sisäpuolelle, otti kesäajan käyttöön. Vuonna 2020 32 osavaltiota harkitsee nyt siirtymistä pysyvään kesäaikaan (seuraa osavaltioiden kesäaikaa koskevaa lainsäädäntöä täällä). Eräs historioitsija on yhdistänyt kesäajan lisäämisen yritysten haluun myydä tuotteita, joita amerikkalaiset voivat käyttää iltapäivän ylimääräisten valoisien tuntien aikana (Downing, 2006).

Aikavyöhykkeet ja kesäaika ovat vain yksi monista aloista, joilla liittovaltion ja osavaltioiden hallitusten toimivaltuudet voivat olla päällekkäisiä ja mahdollisesti ristiriitaisia. Tällä hetkellä osavaltioiden ja liittovaltion väliset kiistat koskevat muun muassa vastauksia COVID-19-pandemiaan, terveydenhuoltoa (Affordable Care Act eli Obamacare), koulutusta (Common Core), ympäristösäännöksiä, mukaan lukien ilmansaasteita koskevat normit, maahanmuuttopolitiikkaa ja turvapaikkalakeja, liittovaltion maiden myyntiä sekä rannikkovaltioiden oikeuksia vedenalaisiin maihin ja niiden luonnonvaroihin. Jokaista niistä voidaan tutkia esimerkkeinä liittovaltion ja osavaltioiden hallitusten välisestä kehittyvästä suhteesta.

Lue lisää artikkelista Who Really Benefits from Daylight Saving? New York Public Radio.

Online Resources for the Powers of State and National Government

• How the Constitution’s Federalist Framework Is Being Tested by COVID-19, Brookings (8. kesäkuuta 2020)
• Learning Plans:
  • Federalism and Lawmaking: Claim Your Powers State vs. Federal Government
  • Separation of Powers: What’s for Lunch?

UNCOVER: Native American Tribal Governments

Yhdysvalloissa on nykyään 573 liittovaltion tunnustamaa intiaaniheimoa-229 sijaitsee Alaskassa, loput 35 muussa osavaltiossa. Kokonaisuutena Amerikan intiaanikansojen maa-alue olisi maan neljänneksi suurin osavaltio.

Jokainen intiaanikansa on tunnustettu suvereeniksi (eli itsehallinnolliseksi) kokonaisuudeksi Yhdysvaltojen perustuslain 1. pykälän 8. momentissa:

”Kongressilla on valta . . säännellä kauppaa ulkovaltojen kanssa ja useiden osavaltioiden välillä sekä intiaaniheimojen kanssa.”

Korkein oikeus vahvisti tämän periaatteen päätöksessään Worcester v. Georgia (1832), kun se julisti, että ”intiaanikansoja on aina pidetty erillisinä, itsenäisinä poliittisina yhteisöinä, jotka säilyttävät alkuperäiset luonnolliset oikeutensa maan kiistattomina haltijoina … Itse termi ’kansakunta’, jota niihin niin yleisesti sovelletaan, tarkoittaa ’muista erillistä kansaa’.”

Kullakin heimokansalla on oma hallituksensa, jolla on valtuudet säätää lakeja, ylläpitää poliisilaitoksia ja tuomioistuimia, tarjota koulutusta ja muita sosiaalipalveluja sekä rakentaa teitä, siltoja ja muita julkisia tiloja (Heimokansakunnat ja Yhdysvallat: An Introduction, National Congress of American Indians, 2019).

Sequoyah, the U.S. State That Almost Existed on kiehtova piilohistoria/kertomatta jäänyt tarina Amerikan alkuperäiskansojen hallitsemista yhteisöistä. Vuonna 1905 Amerikan intiaanijohtajat pitivät Sequoyahin valtiokokouksen, jossa he ehdottivat, että nykyisin Oklahoman keski- ja itäosiin kuuluvista maista tehtäisiin alkuperäiskansojen hallitsema Yhdysvaltain osavaltio. Alueella asui paljon alkuperäiskansoja, joiden esi-isät oli siirretty pois kotiseuduiltaan Yhdysvaltojen kaakkoisosissa vuosien 1830 ja 1850 välisenä aikana intiaanien siirtolain (Indian Removal Act) nojalla, tapahtuma tunnetaan nimellä Trail of Tears.

Sequoyahin valmistelukunta laati perustuslain, johon sisältyi lakiehdotus oikeuksista (Bill of Rights), ja ehdotti alkuperäiskansojen osavaltiohallinnon rakennetta, mutta kongressi ei koskaan äänestänyt ehdotuksesta. Sen sijaan Oklahomasta, joka oli aiemmin avattu valkoisille vuonna 1889, tuli 46. osavaltio vuonna 1907; nykyään 13,5 prosenttia osavaltion väestöstä on Amerikan intiaaneja ja Alaskan alkuperäiskansoja, mikä on toiseksi eniten kaikista osavaltioista koko maassa. Vuonna 2020 Yhdysvaltain korkein oikeus julisti, että suuri osa itäisestä Oklahomasta on intiaanireservaatti (McGrit v. Oklahoma).

Learn more at Remembering the State That Never Was, from Oklahoma Center for the Humanities (August 31, 2018).

Online Resources for Native American History

• Learn more about the status of Indian tribes in the country today from Frequently Asked Questions from the Bureau of Indian Affairs.
• Kirja: George Washingtonin intiaanimaailma: The First President, The First Americans, and The Birth of the Nation. Colin G. Calloway (Oxford University Press, 2018)

ENGAGE: Pitäisikö useampien valtioiden ottaa käyttöön osa-aikaisia kansalaislainsäädäntöelimiä?

Kansalaislainsäädäntöelin on hallitusorganisaatio, jonka jäsenet eivät ole päätoimisia poliitikkoja. Kansalaislainsäädäntöelinten jäsenet työskentelevät osa-aikaisesti muiden alojen ja ammattien kokopäivätyön ohella.

Suurissa osavaltioissa, kuten Massachusettsissa, Kaliforniassa, New Yorkissa, Illinoisissa ja Floridassa, on lainsäätäjiä, jotka koostuvat jäsenistä, joiden kokopäivätyönä tehtävänä on keskustella osavaltioiden laeista ja politiikoista ja saattaa ne voimaan. Sen sijaan Vermontissa, Mainessa, New Hampshiressa, Rhode Islandissa ja joissakin maan länsiosan osavaltioissa on osa-aikaisia lainsäätäjiä, jotka kokoontuvat harvemmin ja joissa on osa-aikaisia lainsäätäjiä.

National Conference of State Legislatures (osavaltioiden lainsäätäjien kansalliskonferenssia) jakaa 50 osavaltion lainsäätäjäelimet viiteen pääryhmään kokoaikaisen lainsäätäjäelimen lisäksi:

• Green (kokopäiväinen, hyvin palkattu, suuri henkilökunta; keskimääräinen korvaus 82 358 dollaria)
• Green Lite
• Gray (sekamuotoinen; keskimääräinen korvaus 41 100 dollaria)
• Gold Lite
• Gold (osapäiväinen, matalapalkkainen, pieni henkilökunta; keskimääräinen korvaus 18 449 dollaria)

Peruspalkat vaihtelevat 107 241 dollarista Kaliforniassa (kokopäiväinen lainsäätäjä) 200 dollariin kahden vuoden toimikaudelta New Hampshiressä (osa-aikainen lainsäätäjä) (ks. vuoden 2018 lainsäätäjän korvaustiedot).

Ajatuksella osa-aikaisista kansalaisten lainsäätäjistä on kannattajia ja arvostelijoita. Kannattajat uskovat, että osa-aikaiset kansanedustajat pysyvät todennäköisemmin tiiviissä yhteydessä heitä valitseviin yhteisöihin, jolloin hallitus vastaa paremmin kansan tahtoon. Kriitikot väittävät, että osavaltiohallinnon vastuualueet ovat niin laajoja, että tarvitaan kokoaikaisia lainsäätäjiä ymmärtämään asioita ja kehittämään toimivia ratkaisuja polttaviin ongelmiin.

Online-resursseja kansalaisten lainsäätäjille

• Lue Vermontin lainsäätämisprosessi, jotta voit tutustua Vermontin lainsäätäjän toimintaan.
• Lisäksi katso Under the Golden Dome: The Stories Behind Vermont’s Citizen Legislature: Program 10.
• Some Vermonters Can’t Afford to Serve in the Citizen Legislature.
• State Legislature Session Length from the University of Vermont vertaa Vermontin kansalaislainsäädäntöä Marylandin ammattilaislainsäädäntöön.

Standardi 6.1 Johtopäätökset

Yhdysvalloissa on liittovaltion hallintojärjestelmä (ns. federalismi). INVESTOINTI tutki, miten valta jakautuu osavaltion ja kansallisen hallituksen välillä. ENGAGE kysyi, voivatko osa-aikaiset kansalaisten lainsäädäntöelimet edustaa ihmisiä tehokkaammin kuin kokoaikaiset lainsäädäntöelimet. UNCOVER tutki Amerikan alkuperäiskansojen heimohallitusten rooleja ja tehtäviä.