Staging
Monikeskustyyppisen lymfooman staging tehdään WHO:n staging-järjestelmän mukaisesti (taulukko 2), ja se edellyttää perusteellista potilaskertomusta (substage), fyysistä tutkimusta sekä perifeerisen veren ja luuytimen arviointia. Vaikka lisälaboratoriokokeet ja diagnostinen kuvantaminen ovat suositeltavia, on ymmärrettävä, että staging-kokeiden määrän lisääminen tai herkempien staging-menetelmien valitseminen johtaa oikeampaan stagingiin ja todennäköisimpään vaiheen siirtymiseen, mutta ei välttämättä parempaan ennusteeseen.
Prognoosi
Koiralla on arvioitu monia ennustetekijöitä, ja niihin kuuluvat kliiniset tiedot, hoitoa edeltävät kliinisen patologian tulokset, histologia, immunofenotyyppi, luokka-aste (Grade-luokitus), proliferaatiomarkkerit, molekulaariset ennustetekijät ja biomerkkiaineet. Ihmisen korkea-asteisessa non-Hodgkin-lymfoomassa ennuste on onnistuttu osittamaan käyttämällä kansainvälistä ennustetekijää (International Prognostic Index, IPI) (joka sisältää tekijät ikä, vaihe, seerumin kohonnut LDH-aktiivisuus, suorituskykytilanne ja ekstranodaalisten paikkojen osallistuminen), mutta vastaavaa indeksiä ei ole vielä kehitetty koiran monikeskustyyppiselle korkea-asteiselle lymfoomalle.
Yleisesti ottaen T-solulymfoomilla on lyhyemmät remissio- ja elossaoloaika-arvot kuin B-laskosolulymfoomilla. Perifeerisille T-solulymfoomille (PTCL) on yleensä ominaista aggressiivinen taudinkulku (eloonjäämisajan mediaani 159 päivää), ja ne ilmentävät yleensä CD4:ää, mutta MHCII:n ja CD25:n ilmentyminen on vähäistä. Pienelle osalle T-solulymfoomista on kuitenkin ominaista CD4+ CD45- ja korkea MHC-luokan II ekspressio, mikä on T-alueen lymfooman (TZL) diagnostinen yhdistelmä. T-alueen lymfooma on matala-asteinen lymfooma, joka diagnosoidaan tyypillisesti vanhemmilla koirilla, joilla on lymfadenopatiaa ja perifeerinen lymfosytoosi, ja sen ennuste on hyvä (elossaoloajan mediaani 637 päivää). DLBCL on yleisin monikeskuksisen lymfooman muoto, ja sen on raportoitu vastaavan 90-prosenttisesti doksorubisiiniinipohjaisiin hoitoprotokolliin, ja sen elinaika on pitkä (mediaanielinaika 308 päivää). Jotkin T-solulymfooman alatyypit saattavat reagoida suotuisammin lomustiinipohjaisiin protokolliin; lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että TZL:ää sairastavilla koirilla oli pisin mediaanielossaoloaika, ja seuraavaksi eniten elossaoloaikaa sai DLBCL. LBL:llä ja PTCL:llä oli lyhimmät elossaoloajat.
Koiran multisentrisen lymfooman tulevaisuuden tavoitteet
Vaikka tietämyksemme koiran lymfooman genetiikasta, molekyylibiologiasta ja diagnostiikasta on lisääntynyt huomattavasti viimeisten 25 vuoden aikana, tällä ei ole ollut juurikaan vaikutusta hoitoon, ja se on parantanut ennustetta vain marginaalisesti.
Kemoterapia säilyy edelleen hoidon tärkeimpänä tukipylväänä, ja näyttäisi siltä, että olemme päässeet tasanteelle siinä, mitä tällä hoitomenetelmällä on annettavaa. Monimutkaisemmat ja intensiivisemmät solunsalpaajahoitoprotokollat lisäävät toksisuutta, mutta eivät paranna hoitotulosta.
Koska paikalliset hoitomuodot, kuten leikkaus ja sädehoito, ovat edelleenkin arvoltaan rajallisia, eikä uusia lääkeryhmiä ole saatavilla, meidän on keskityttävä muihin systeemisiin hoitomuotoihin, kuten immunoterapiaan ja kohdennettuun hoitoon. Etenkin viimeksi mainittua hoitomuotoa varten lymfoomien syntyyn osallistuvien molekyylireittien yksityiskohtainen ymmärtäminen on olennaisen tärkeää, ja se edellyttää jokaisen lymfooman erityistyypin perusteellista luonnehdintaa.