Vuonna 1925 Alain L. Locke, Howardin yliopiston filosofian professori ja johtava mustien kirjailijoiden ja taiteilijoiden edistäjä, julkaisi antologian The New Negro, An Interpretation. Kyseisessä teoksessa ehdotettiin afroamerikkalaisia luovia taiteilijoita poliittisten puolestapuhujien kanssa uuden neekerin tittelistä kilpaileviksi. Antologiassa oli puheenvuoroja sellaisilta johtavilta poliittisilta johtajilta kuin W. E. B. Du Bois, Jessie Fauset, James Weldon Johnson ja Walter White NAACP:stä sekä Charles H. Johnson National Urban League -järjestöstä, mutta Locken esseet ”Enter the New Negro” (Astu sisään uuteen neekeriin) ja ”Negro Youth Speaks” (Neekerinuoret puhuvat) keskittyivät kuitenkin yksinomaan ryhmään nuoria kirjailijoita ja taiteilijoita: ”Youth speaks and the voice of the New Negro is heard” (Locke, 1925, s. 47). Locke tarjosi Aaron Douglasin, Countee Cullenin, Langston Hughesin, Zora Neale Hurstonin, Claude McKayn ja Jean Toomerin – taiteilijoiden, jotka saivat inspiraationsa kansankielestä – bluesista, jazzista, spirituaaleista ja kansantarinoista – piirtämiä piirroksia, runoutta ja proosaa elinvoimaisen ”uuden psykologian” äänenä (s. 3). Locken antologia ja siihen sisältyneiden nuorten taiteilijoiden myöhemmät työt sitoivat uuden neekerin käsitteen afroamerikkalaisten taiteilijoiden työhön ja sitoivat kuvan uudesta neekeristä tiukasti Harlemin renessanssin taiteellisiin tuotteisiin.
1920-luvun jälkeen ilmaisu uusi neekeri meni pois muodista, pitkälti siksi, että henki, johon se viittasi, pidettiin itsestään selvänä. Spectres of 1919: Class and Nation in the Making of the New Negro. Urbana: University of Illinois Press, 2003.
Locke, Alain L., ed. The New Negro, An Interpretation. New York: A. and C. Boni, 1925.
Pickens, William. The New Negro: His Political, Civil, and Mental Status, and Related Essays. New York: Neale, 1916.
Washington, Booker T., et al. A New Negro for a New Century. Chicago: American Publishing, 1900.
george p. cunningham (1996)
Päivitetty kirjallisuusluettelo
.