Yrityksen käytettävissä oleva tulomalli riippuu suurelta osin siitä, mitä toimintaa yritys harjoittaa ja miten se veloittaa siitä. Erilaisia malleja, joilla tuloja voidaan hankkia, ovat muun muassa seuraavat.
TuotantomalliEdit
Tuotantomallissa yritys, joka luo tuotteen tai palvelun, myy sen asiakkaille, jotka arvostavat sitä ja siten maksavat siitä. Esimerkkinä voisi olla paperia tuottava yritys, joka sitten myy sitä joko suoraan yleisölle tai muille yrityksille, jotka maksavat paperista ja tuottavat näin tuloja paperiyritykselle.
TuotantomalliEdit
Valmistaminen on työvoimaa, materiaaleja ja laitteita käyttäen tapahtuvaa tavaroiden tuotantoa, jonka tuloksena syntyy valmiita tuotteita. Tulot syntyvät valmiiden tavaroiden myynnistä. Ne voidaan myydä muille valmistajille monimutkaisempien tuotteiden (kuten lentokoneiden, kodinkoneiden tai autojen) tuotantoa varten tai myydä tukkukauppiaille, jotka puolestaan myyvät ne vähittäiskauppiaille, jotka sitten myyvät ne loppukäyttäjille ja kuluttajille. Valmistajat voivat markkinoida tuotteita suoraan kuluttajille, mutta eivät yleensä tee niin erikoistumishyötyjen vuoksi.
RakennemalliEdit
Rakentaminen on rakennuksen tai infrastruktuurin rakentamisprosessi. Rakentaminen eroaa valmistuksesta siinä, että valmistuksessa on tyypillisesti kyse samankaltaisten tuotteiden massatuotannosta ilman nimettyä ostajaa, kun taas rakentaminen tapahtuu tyypillisesti paikan päällä tunnetulle asiakkaalle, mutta se voidaan tehdä spekulatiivisesti kiinteistömarkkinoilla myytäväksi.
Vuokraus- tai leasing-malliMuokkaa
Vuokraus on sopimus, jossa toisen omistaman tavaran, palvelun tai omaisuuden tilapäisestä käytöstä suoritetaan maksu. Bruttovuokrauksesta on kyse silloin, kun vuokralainen maksaa kiinteän vuokran ja vuokranantaja maksaa kaikki omistuksesta säännöllisesti aiheutuvat kiinteistökulut. Vuokrattavia tai vuokrattavia asioita ovat esimerkiksi maa-alueet, rakennukset, ajoneuvot, työkalut, laitteet, huonekalut jne.
MainosmalliEdit
Mainontamallia käyttävät usein mediayritykset, jotka käyttävät alustojaan, joilla sisältö tarjotaan asiakkaalle mainostilana. Mahdollisia esimerkkejä ovat sanoma- ja aikakauslehdet, jotka saavat tuloja erilaisista mainoksista, joita niiden numeroissa esiintyy. Internet-yrityksillä, jotka tarjoavat usein palveluja, on myös mainospaikkoja alustoillaan. Esimerkkejä ovat Google ja Taobao. Myös mobiilisovellukset käyttävät tätä erityistä ansaintamallia tulojen hankkimiseen. Sisällyttämällä jonkin verran mainostilaa monet suositut sovellukset, kuten Twitter ja Instagram, ovat vahvistaneet mobiilitulopotentiaaliaan sen jälkeen, kun niillä ei aiemmin ollut varsinaista tulovirtaa.
Sponsoroitu ranking-malliMuokkaa
Sponsoroitu ranking-malli on mainosmallin muunnelma. Sponsoroitua ranking-mallia käyttävät pääasiassa Googlen kaltaiset hakukonealustat ja erikoistuneet tuote- ja IT-palvelualustat, joissa käyttäjille tarjotaan ilmaista hakutoimintoa vastineeksi siitä, että he saavat sponsoroituja tuloksia muiden hakutulosten edelle. Sponsori maksaa usein klikkauksesta, katselusta tai tilausmallina
ProvisiomalliEdit
Provisiomalli on samanlainen kuin markup-malli, sillä sitä käytetään, kun yritys perii maksun kahden osapuolen välittämästä liiketoimesta. Välitysyhtiöt tai huutokauppayhtiöt käyttävät sitä usein, sillä ne tarjoavat palvelua välittäjinä ja saavat tuloja joko osakkeiden tai tuotteiden myynnistä saatavien provisioiden kautta.
Sähköisen kaupankäynnin malliEdit
Tämä tulomalli on minkä tahansa muun tulomallin toteutus verkossa
Fee-for-service-malliMuokkaa
Fee-for-service-mallissa, toisin kuin tilausmallissa, yritys veloittaa asiakkaalta vain käyttämänsä palvelun tai tuotteen määrän. Monet puhelinyhtiöt tarjoavat maksullisia palveluita, joissa asiakas maksaa vain todellisuudessa käyttämiensä minuuttien määrästä.
LisenssimalliMuokkaa
Lisensointimallissa tietyn sisällön omistava yritys säilyttää tekijänoikeudet ja myy samalla lisenssejä kolmansille osapuolille. Ohjelmistojulkaisijat myyvät lisenssejä ohjelmiensa käyttöön sen sijaan, että myisivät suoraan kopioita ohjelmasta. Myös mediayhtiöt saavat tulonsa tällä tavalla, samoin kuin tiettyjen teknologioiden patentinhaltijat.
Ohjelmistojen lisensointimalliMuokkaa
Sen sijaan, että ohjelmistojen julkaisijat myisivät ohjelmistoyksiköitä, ne myyvät yleensä oikeuden käyttää ohjelmistojaan rajoitetulla lisenssillä, jossa määritellään, mitä ostaja voi ja mitä ei voi tehdä ohjelmalla.
Shareware-malli Muokkaa
Shareware-mallissa käyttäjiä kannustetaan tekemään ja jakamaan kopioita ohjelmistotuotteesta, mikä auttaa sen levittämisessä. Maksaminen voidaan jättää kokonaan asiakkaan hyvän tahdon varaan (donationware), tai se voi olla vapaaehtoista satunnaisen muistutuksen kera (nagware), tai ohjelmisto voidaan suunnitella niin, että se lakkaa toimimasta kokeilujakson jälkeen, ellei käyttäjä maksa lisenssimaksua (trialware tai demoware), tai se voidaan rampauttaa niin, että keskeiset ominaisuudet eivät toimi. Tai se voi olla ilmainen, ominaisuuksiltaan rajoitettu ”lite”-versio (freemium), josta on saatavilla maksullinen kehittyneempi versio.
DonationwareEdit
Donationware on lisensointimalli, joka toimittaa täysin toimivan rajoittamattoman ohjelmiston käyttäjälle ja pyytää maksamaan valinnaisen lahjoituksen ohjelmoijalle tai kolmannelle osapuolelle (yleensä voittoa tavoittelemattomalle taholle). Tekijä voi myös määrätä lahjoituksen suuruuden, tai se voidaan jättää käyttäjän harkintaan, joka perustuu yksilölliseen käsitykseen ohjelmiston arvosta. Koska lahjoitusohjelmat ovat täysin toimivia (eli eivät ole crippleware-ohjelmia) ja maksu on vapaaehtoinen, ne ovat eräänlaisia ilmaisohjelmia.
NagwareEdit
Nagware on eräänlainen shareware, joka jatkuvasti muistuttaa (nags) käyttäjää rekisteröimään sen maksamalla maksun. Se tekee tämän yleensä ponnahduttamalla viestin, kun käyttäjä käynnistää ohjelman, tai ajoittain, kun käyttäjä käyttää sovellusta. Nämä viestit voivat näkyä ikkunoina, jotka peittävät osan näytöstä, tai viestilaatikkoina, jotka voidaan sulkea nopeasti. Jotkut nagware-ohjelmat pitävät viestin näkyvillä tietyn ajan, jolloin käyttäjän on pakko odottaa, jotta hän voi jatkaa ohjelman käyttöä.
Crippleware-malliEdit
Ohjelmistoissa crippleware tarkoittaa, että ”ohjelman elintärkeät ominaisuudet, kuten tulostaminen tai mahdollisuus tallentaa tiedostoja, on poistettu käytöstä, kunnes käyttäjä ostaa rekisteröintiavaimen”. Näin käyttäjät voivat tutustua tarkemmin ohjelman ominaisuuksiin ilman, että he pystyvät käyttämään sitä tuotoksen tuottamiseen.
Freemium-mallitEdit
Freemium toimii siten, että tuote tai palvelu tarjotaan ilmaiseksi (tyypillisesti digitaalinen tarjonta, kuten ohjelmistot, sisältö, pelit, verkkopalvelut tai muut), mutta lisäominaisuuksista, toiminnoista tai niihin liittyvistä tuotteista ja palveluista peritään maksua. Esimerkiksi täysin toimiva, ominaisuuksiltaan rajoitettu versio (”lite”) voidaan antaa ilmaiseksi, mutta lisäominaisuudet on poistettu käytöstä, kunnes lisenssimaksu on maksettu. Sana ”freemium” on portmanteau, jossa yhdistyvät liiketoimintamallin kaksi puolta: ”ilmainen” ja ”premium”. Siitä on tullut erittäin suosittu malli, jolla on huomattavaa menestystä.
MerkintämalliEdit
Markup-mallissa, toisin kuin aiemmissa malleissa, yritys ostaa tuotteen tai palvelun ja korottaa sen hintaa ennen kuin myy sen edelleen asiakkaille. Tämä malli luonnehtii tukku- ja vähittäiskauppiaita, jotka ostavat tuotteita valmistajilta, korottavat niiden hintaa ja myyvät ne edelleen loppuasiakkaille.
TukkukauppaEdit
Tukkukauppa, jobbaus tai jakelu on tavaroiden tai kauppatavaroiden myyntiä vähittäiskauppiaille; teollisille, kaupallisille, institutionaalisille tai muille ammattimaisille yrityskäyttäjille; tai muille tukkukauppiaille ja niihin liittyville alisteisille palveluille. Yleisesti ottaen se on tavaroiden myyntiä muille kuin loppukäyttäjille. Tukkukauppa voidaan toteuttaa verkossa sähköisen kaupankäynnin avulla.
VähittäiskauppaEdit
Vähittäiskauppa on prosessi, jossa kulutustavaroita tai palveluita myydään asiakkaille useiden jakelukanavien kautta voiton saamiseksi. Kysyntä tunnistetaan ja tyydytetään toimitusketjun kautta. Kysyntää pyritään lisäämään mainonnan avulla.
TiilikauppaEdit
Konventionaalinen vähittäiskauppa tai tiili- ja laastikauppa on tuotteiden myyntiä fyysisestä myyntipisteestä tai myymälästä.
Postimyynti Muokkaa
Postimyynnin ansaintamalliin ja jakelutapaan kuuluu tavaroiden lähettäminen postin välityksellä. Ostaja tekee haluttuja tuotteita koskevan tilauksen kauppiaalle jonkin etämenetelmän, kuten puhelinsoiton tai verkkosivujen kautta. Tämän jälkeen tuotteet toimitetaan asiakkaalle, yleensä kotiosoitteeseen, mutta toisinaan tilaukset toimitetaan läheiseen vähittäismyyntipaikkaan asiakkaan noudettavaksi. Jotkut kauppiaat sallivat myös tavaroiden lähettämisen suoraan kolmannelle osapuolelle, mikä on tehokas tapa, jos joku haluaa ostaa lahjan muualla asuvalle vastaanottajalle.
E-tailEdit
E-tail on verkkokauppaa. Vähittäiskauppa on prosessi, jossa kulutustavaroita ja/tai -palveluita myydään suoraan loppukuluttajille voiton saamiseksi. Kysyntää luodaan myynninedistämisellä ja tyydyttämällä kuluttajien toiveet ja tarpeet tehokkaasti (mikä synnyttää suusanallista mainontaa).
2000-luvulla yhä suurempi osa vähittäiskaupasta on verkkokauppaa (e-tailing), joka tapahtuu verkossa käyttäen sähköistä maksua ja toimitusta kuriirin tai postin välityksellä. Verkkokaupan kautta asiakas voi tehdä ostoksia ja tilauksia internetin kautta, ja tavara tuodaan asiakkaan kotiovelle. Tämä muoto on ihanteellinen asiakkaille, jotka eivät halua matkustaa vähittäismyymälöihin ja ovat kiinnostuneita kotiostoksista.
Verkkokauppias voi käsitellä kauppatavaraa suoraan tai käyttää drop shipping -tekniikkaa, jossa hän ottaa vastaan maksun tuotteesta, mutta asiakas saa tuotteen suoraan valmistajalta tai tukkukauppiaalta.
TilausmalliMuokkaa
Tilausmallissa yritys tarjoaa tuotteen tai palvelun asiakkaalle, joka vastineeksi maksaa yritykselle ennalta määritellyn maksun sovittuina ajanjaksoina. Asiakas on velvollinen maksamaan maksun siihen asti, kunnes sopimus yrityksen kanssa irtisanotaan tai päättyy, vaikka hän ei käyttäisikään tuotetta tai palvelua, mutta noudattaisi edelleen sopimusta. Mahdollisia esimerkkejä ovat kiinteähintaiset matkapuhelinpalvelut, aikakauslehdet ja sanomalehdet.