Kuvaus
Useimmat tukiryhmät ovat maallikoiden fasilitoimia tai vetämiä, usein olemassa olevien järjestöjen yhteydessä (kuten NAMI, National Alliance for the Mentally Ill, tai AA, Alcoholics Anonymous). Tukiryhmillä on yleensä kiinteä kokoontumisaika (yleensä viikoittain tai kuukausittain) ja avoin muoto. Avoin muoto tarkoittaa, että ryhmät ovat jatkuvia, ja jäsenet voivat osallistua niihin silloin, kun heille sopii. Tämä eroaa muunlaisista strukturoiduista hoito- tai psykoedukaatioryhmistä, jotka voivat kokoontua tiettyyn määrään tapaamisia ja joiden osallistujien odotetaan osallistuvan jokaiseen tapaamiseen. Avoin muoto antaa jäsenille mahdollisuuden tuntea jonkinasteista anonymiteettiä ja osallistua niin kuin heille sopii. Joillekin ihmisille pelkkä kokouksiin osallistuminen ja toisten kokemusten kuunteleminen voi olla hyödyllistä.
Ryhmien parantava voima on hyvin dokumentoitu, ja tukiryhmät tarjoavat monia samoja terapeuttisia ominaisuuksia kuin strukturoidummat ryhmät. Näitä tekijöitä ovat muun muassa: altruismi (mahdollisuus auttaa muita), kuuluminen joukkoon, universaalisuus (on muitakin, jotka kamppailevat samankaltaisten haasteiden kanssa), ihmissuhteiden välinen oppiminen, ohjaus, katarsis, samaistuminen, itseymmärrys, toivon herättäminen ja eksistentiaaliset tekijät (kuten laajemman merkityksen etsiminen elämälle). Jokainen näistä tekijöistä liittyy suoraan jäsenten toisilleen antamaan keskinäiseen tukeen.
Tukiryhmät ovat yleensä vähemmän strukturoituja kuin psykoedukaatioryhmät tai terapiaryhmät; kukin ryhmä asettaa kuitenkin yleensä omat normit, säännöt ja aikataulut. Joissakin ryhmissä, kuten AA:ssa, on perinteisesti varattu aikaa yksittäisille jäsenille keskustella omista haasteistaan ja edistymisestään ryhmän edessä. Toiset ryhmät kutsuvat ajoittain puhujia antamaan tietoa häiriöistä tai erityisistä selviytymistaidoista. Tukiryhmien vahvuus on kuitenkin sen jäsenissä ja heidän halukkuudessaan jakaa omia kokemuksiaan, haasteitaan ja ratkaisujaan ryhmän puitteissa.
Näiden perinteisten, kasvokkain tapahtuvien tukiryhmien lisäksi teknologialla on ollut vaikutusta tukiryhmien toimintaan ja saatavuuteen. On olemassa monia listapalveluja, sähköpostiryhmiä ja keskusteluryhmiä, jotka tarjoavat tietoa erityisistä elämänongelmista (esimerkiksi lasten adoptio Yhdysvaltojen ulkopuolella), tietyntyyppisistä mielisairauksista ja erityisistä terveysongelmista. Vaikka on aina olemassa riski, että kommunikoidaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole rehellisiä, monet ihmiset hyötyvät tällaisesta Internet-vuorovaikutuksesta. Joidenkin henkilöiden on itse asiassa helpompi osallistua Internet-tukiryhmiin niiden tarjoaman suuremman anonymiteetin vuoksi.
Tukiryhmissä käsitellään monenlaisia ongelmia ja haasteita. Yleisesti ottaen oireen vakavuus sekä sairauden tai häiriön vaihe ratkaisevat sen, onko tukiryhmään osallistuminen tarkoituksenmukaista. Vaikeampien mielenterveyssairauksien, kuten skitsofrenian tai psykoottisia jaksoja sisältävän masennuksen, kohdalla tukiryhmä ei todennäköisesti ole optimaalinen interventio, varsinkaan alkuvaiheessa. Kun tilanne on saatu vakautettua terapian ja lääkityksen avulla (tarpeen mukaan), tukiryhmä voi olla tärkeä lisä muodollisempaan hoitoon. Näissä tapauksissa sosiaalistuminen, ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki, jotka voidaan saada ryhmän kautta, eivät välttämättä ole saatavilla muualta, ja näin ollen se voi olla osallistujalle erittäin myönteinen kokemus. Ryhmätilanteessa osallistuja voi oppia ilmaisemaan tunteita terveellä ja myönteisellä tavalla, harjoitella itsevarmaa viestintää, saada palautetta sopivasta ja sopimattomasta keskustelun sisällöstä, saada palautetta sanattomasta viestinnästä, oppia uusia tapoja pyytää apua muilta, pystyä auttamaan muita, oppia muodostamaan ystävyyssuhteita ja oppia uusia selviytymistaitoja ja käyttäytymismalleja.